Viikingit valmistivat kevyitä mutta vahvoja kilpiä päällystämällä puulevyn kotieläinten nahalla.
Tanskalaistutkimuksen mukaan lampaanvuodista tehty pehmeä nahka vaimensi iskuja ja sai vihollisen kirveen luistamaan viikinkien kilvistä.
Parkitsemattomasta vuodasta taas saatiin jäykempi ja kovempi vahvike kilven reunaan.
Kirveet ja kilvet kuuluivat viikinkisoturien standardiaseistukseen.
Nahan käsittelytapa selvitettiin uudella menetelmällä
”Nahka oli tuon ajan muovia. Nahkatuotteiden ominaisuudet ja kestävyys saattoivat vaihdella paljon sen mukaan, mistä eläimestä ne oli tehty ja miten nahka oli käsitelty”, arkeologi Rolf Warming kertoo.
Hän johti Society for Combat Archaeologyn, tanskalaisen konservointikoulun ja Aarhusin yliopiston asiantuntijoista koostuvaa ryhmää, joka on kehittänyt menetelmän viikinkiajan kilpien osien analysointiin.
Menetelmällä voidaan sekä selvittää, mistä eläimestä nahka oli, että – aivan uutena – se, miten nahkaa on käsitelty.
Tutkijat saattoivat sitten erillisessä projektissa valmistaa tarkan kopion viikinkiaikaisesta kilvestä ja testata sitä terävillä aseilla.
Kilvellä voitiin riisua vihollinen aseista
”Suureksi hämmästykseksemme kilpi kesti jopa kahden käden kirveen iskun. Kirves tarttui vain harvoin kiinni kilpeen, sillä kilven nahkapäällyste vaimensi sen voiman. Kilven liikuttaminen söi hyökkäyksen viimeisenkin voiman”, Warming selittää.
”Kilpi toimi hyvin myös nuolia, keihäitä ja miekaniskuja vastaan. Joskus miekka tarttui kilpeen, ja vaikka ei koskaan kovin syvälle, se oli uskomattoman vaikea irrottaa. Islantilaisista saagoista tiedämme, että viikinki saattoi riisua vihollisen aseista pyöräyttämällä kilpeään.”
KATSO, MITEN KOVAA KÄSITTELYÄ KILPI KESTI: (Video: Vikingeborgen Trelleborg/Nationalmuseet/Society for Combat Archaeology)