Miesmuistiin ei ollut koettu yhtä huonoa vuotta kuin 792. Pyörremyrskyt ja rajuilmat riehuivat, ja tuho toisensa jälkeen tuntui enteilevän lähestyvää pahaa.
Koillis-Englannissa sijainnut Northumbrian kuningaskunta kärsi myrskyjen jälkeen nälänhädästä. Munkit tunsivat kuitenkin olevansa turvassa Lindisfarnen saaren luostarissa. He elivät nöyrästi ja omistivat elämänsä Jumalalle.
Kun munkit 8. tammikuuta 793 astuivat aamurukouksen jälkeen ulos luostarin kapitulisalista, he näkivät kaksi lohikäärmeen päällä koristettua laivaa lähestymässä rantaa.
Kun laivat pääsivät matalikolle, sata aseistettua ja julman näköistä miestä ryntäsi karjuen kohti pelästyneitä munkkeja.
Osa munkeista polvistui rukoilemaan hartaasti, loput pakenivat luostarin kirkkoon.
Kirkon ikkunoista he kuulivat, miten luostariveljien rukoukset katkesivat tuskanhuutoihin. Munkit polvistuivat alttarille ja rukoilivat Jumalalta apua.
Luostarin raaka ryöstö
Rukoukset olivat turhia. Kirkon ovi potkaistiin auki ja vain muutamassa minuutissa loputkin puolustuskyvyttömät munkit oli lyöty hengiltä. Viikingit poistuivat vieden saaliinaan luostarin pyhiä kulta- ja hopeaesineitä.