Metrin mittaisen miekan varsi kimaltelee laboratorion loisteputkien valossa.
Olemme Gdanskin arkeologisessa museossa Puolassa, vaatimattoman näköisessä rakennuksessa kapealla kadulla, mutta museossa on säilössä sensaatio, joka on herättänyt huomiota kaukana Puolan rajojen ulkopuolella.
Arkeologi Sławomir Wadyl kääntää varovasti 1,2 kilogrammaa painavaa asetta esitelläkseen sen koristelua.
”Kahvan koristelu on ainutlaatuista. Ylä- ja alaosassa on hopea-, kupari- ja messinkiupotuksia, ja etenkin kädensijan hopealankakoristelu on aivan poikkeuksellinen”, selittää Wadyl ja osoittaa hohtavaa hopealankaa, joka on kierretty huolellisesti miekan kahvan ympärille.
”Nämä miehet ovat selkeästi peräisin Tanskan tai Länsi-Norjan alueelta.” Sławomir Wadyl, arkeologi, Gdansk
Hopealangan säikeet ovat niin hyvin säilyneet, että koristelu olisi hyvin voitu tehdä eilen. Vain ruostunut terä paljastaa, että miekka on paljon vanhempi.
Ylellinen ase on tuhat vuotta vanha, ja se lepäsi yhdessä kolmesta erikoisesta haudasta, jotka löydettiin pienestä maalaiskylästä noin 45 kilometriä Gdanskista etelään.
Haudoista, jotka kuuluvat hautalahjoiltaan Puolan rikkaimpiin, kaivettiin esiin kolmen aikuisen miehen luurangot.
Miekka, jota Wadyl pitelee käsissään, oli noin 20-vuotiaana kuolleen miehen vieressä. Kahden muun haudan vainajat olivat menehtyneet noin 50-vuotiaina.
Myös he olivat saaneet hautaansa mukaan kauniisti koristellut miekat.
Katso video HISTORIAn vierailusta Puolaan, jossa pääsimme poikkeuksellisesti katsomaan Ciepłen viikinkien hautalahjoja.
Wadylin mukaan kaikki kolme hautaa ovat peräisin 1000-luvulta, jolloin Piastin ylimyssuku perusti Puolaan ensimmäisen kuningaskunnan.
Hiljattain tehtyjen synnyin- ja kasvupaikasta kertovien strontiumanalyysien mukaan vainajat eivät silti olleet puolalaisia.
”Nämä miehet ovat selkeästi todennäköisimmin peräisin Tanskan tai Länsi-Norjan alueelta”, Wadyl kertoo.
Hautoihin lasketut miehet olivat toisin sanoen viikinkejä. Rikkaat hautalahjat viittaavat siihen suuntaan, että heillä oli ainutlaatuisen korkea asema nuoressa kuningaskunnassa.
Kysymys kuuluukin, mitä sellaista viikingit tekivät, että he ansaitsivat näin mahtavat hautajaiset?
Alue löytyi jo 120 vuotta sitten
Puolalaisen Ciepłen kylän laidalla sijaitseva kalmisto löydettiin jo vuonna 1900. Alueelle rakennettiin rautatietä, ja töiden aikana maasta löytyi kuusi hautaa.
Yksi niistä herätti suurta kiinnostusta, koska paikalle kutsuttu arkeologi löysi siitä runsaasti koristellun miekan, keihään, hevosvarusteita ja vaa’an.
Hautalahjojen luonne sai jo tuolloin useat tutkijat pitämään vainajaa skandinaavina. Toiset olivat silti sitä mieltä, että kyse oli sikäläisestä ylimyksestä, jolla oli tiiviit suhteet Piast-sukuun.
Epätavallisista löydöistä huolimatta aluetta ei tutkittu tarkemmin, ja toisen maailmansodan aikana löydetyt esineet katosivat.
Vuonna 2005 puolalaisarkeologit paikansivat kalmiston uudestaan, ja vuonna 2009 sata vuotta aiemmin löydetyn rikkaan haudan lähellä havaittiin vielä kolme isoa hautaa.
Neljä viikinkiä, joista yksi kaivettiin esiin jo yli sata vuotta sitten, olivat rivissä kammiohaudoissaan. Nykyaikana yhden haudan poikki on valitettavasti vedetty viemäriputki.
Ne sisälsivät kolmen miehen luut ja runsaasti hautalahjoja, kuten miekkoja, keihäitä ja hevosvarusteita. Mukana oli, kuten vuonna 1900 löydetyssä haudassakin, yksi vaaka.
”Neljä hautaa, joissa oli suurin piirtein samanlaisia esineitä, viittaavat siihen, että miehillä oli jotain yhteistä”, selittää Sławomir Wadyl, joka alkoi johtaa tutkimushanketta vuonna 2018 alkuperäisen johtajan menehdyttyä äkillisesti.
Neljällä löydetyllä haudalla oli myös jotain muuta yhteistä: ne olivat kaikki tammesta tehtyjä kammiohautoja. Suurin niistä oli 3,6 metriä pitkä ja hieman yli kaksi metriä leveä.
Hautatyyppi on harvinainen Puolan alueella mutta yleinen Skandinaviassa. Pelkästään Tanskasta ja ennen Tanskaan kuuluneilta Saksan alueilta tunnetaan noin 60 kammiohautaa, jotka oli tarkoitettu viikinkiajan kermalle.
Ruotsista on löydetty yli sata kammiohautaa, ja hautatyyppiä tavataan myös Venäjällä, jonne kammiohautoja rakensivat yleensä ruotsalaisviikingit.
Huolimatta hautatyypin skandinaavisuudesta osa tutkijoista oli yhä sitä mieltä, että Ciepłen haudat kuuluivat puolalaisille ylimyksille, kunnes strontiumanalyysien tulokset vahvistivat haudattujen alkuperäksi Skandinavian.
”Ciepłessä meillä on nyt ensimmäisen kerran strontium- ja dna-analyysien ansiosta käytettävissämme paleobiologisia todisteita”, Wadyl sanoo.
Arkeologi Sławomir Wadyl, joka on johtanut Ciepłen hautojen uusia tutkimuksia vuodesta 2018, näyttämässä HISTORIA-lehden edustajalle viikinkien hautalahjoja museon laboratoriossa Gdanskissa.
Lisäksi haudoissa levänneiden miesten kuolinaika on pystytty vahvistamaan kahdella tavalla.
Ensinnäkin kahdessa haudoista oli useita lähes käyttämättömiä kolikoita, jotka oli laitettu hautaan pian niiden lyömisen jälkeen: ”Niiden perusteella haudat ovat peräisin vuosien 1005 ja 1010 väliltä.”
Radiohiiliajoitukset tukevat rahojen antamaa ajoitusta, mikä vahvistaa, että viikingit haudattiin ajankohtana, jolloin yksi Puolan historian tärkeimmistä hallitsijoista, Bolesław I Urhea, oli tekemässä Puolasta Euroopan suurvaltaa.
Juuri se voi selittää, mitä viikingit ylipäänsä tekivät näin kaukana kotimaastaan.
Puolan ruhtinas loi suuvallan
Bolesław I Urhea syntyi puolalaiseen Piastin aatelissukuun, joka 800-luvulla oli ottanut haltuunsa keskisen Puolan länsiosan. Pääkaupunkina oli Gniezno, joka sijaitsee noin 235 kilometriä Varsovasta länteen.
Bolesławin isä oli Mieszko I, joka oli vuonna 963 valittu ruhtinaaksi ja joka oli sen jälkeen harjoittanut aggressiivista laajenemispolitiikkaa.
Ruhtinas Mieszko (vas.) ja poikansa Bolesław (oik.),josta tuli Puolan ensimmäinen kuningas. Mieszko käännytti puolalaiset kristinuskoon ja yhdisti alueen yhtenäiseksi valtioksi.
”Heti, kun Mieszko nousi ruhtinaaksi, hän osoitti henkisen ja fyysisen voimansa ja nousi yhä uudestaan ja uudestaan sotaan naapurikansoja vastaan”, kerrotaan Puolan historiaa kuvailevassa Gesta principum Polonorum -kronikassa, jonka on merkinnyt 1100-luvulla muistiin Gall Anonim -nimellä tunnettu munkki.
Mieszko laajensi valtakuntaansa joka ilmansuuntaan ja rakensi linnoitetuista kaupungeista ja asuinpaikoista koostuvan laajan verkoston.
Ehkä hänen tärkeimpänä tekonaan pidetään puolalaisten käännyttämistä kristinuskoon, minkä ansiosta Puola välttyi sulauttamiselta Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan.
”Hänen ansiostaan Puolaan lankesi taivaallinen valo”, liversi Gall ihastuneena Mieszkosta, joka samassa yhteydessä otti eron seitsemästä vaimostaan avioituakseen yhden kristityn naisen kanssa.
Kun Mieszko kuoli vuonna 992, ruhtinaan titteli periytyi hänen pojalleen Bolesławille, joka jatkoi isänsä linjalla.
Ensimmäisinä vuosinaan hän kävi sotaa pakanallisia slaaveja vastaan Elben rannoilla ja Baltiassa ja vuonna 996 hän valtasi Pommerin Itämerelle asti.
Valloituksiin kuului alue Ciepłe. Suurin piirtein noihin aikoihin Bolesław solmi suhteet viikinkien kanssa.
Knuut Suuresta tuli niin mahtava, että hänen alamaisensa uskoivat jopa vuorovesien tottelevan häntä.
Viikinkikuninkaalla oli puolalainen äiti
900-luvulla kuningas Sven Haaraparta avioitui Puolan ruhtinaan Bolesławin sisaren kanssa. Heidän pojastaan tuli viikinkiajan mahtavin hallitsija.
Kun Puolan ruhtinas Bolesław 900-luvun lopulla kaipasi vahvaa liittolaista, hänen valintansa osui Tanskan kuninkaaseen Sven Haarapartaan.
Ilmeisesti myös Sven hyötyi liittolaisuudesta, ja hän suostui ehdotukseen, kun Bolesław tarjosi hänelle vaimoksi sisartaan Swietosławaa.
Gunhildina tunnettu Swietosława synnytti Harald- ja Knuut-nimiset pojat. Pian Sven Haaraparta mieltyi kuitenkin toiseen naiseen ja karkotti Gunhildin, joka palasi Puolaan.
Kun Knuutista tuli kyllin vanha, Sven otti hänet mukaansa sotaretkilleen Englantiin. Svenin kuoltua vuonna 1014 pojat hakivat ensimmäiseksi äitinsä kotiin Puolasta, minkä jälkeen Knuut jatkoi Englannin valloitusta.
Hänen valtavaan armeijaansa kuului kirjallisten lähteiden mukaan paljon puolalaisia, jotka olivat todennäköisesti äidinisän Bolesławin lähettämiä, ja sen avulla hän valloitti Englannin ja nousi ensin Englannin ja veljensä kuoleman jälkeen myös Tanskan kuninkaaksi.
Skandinaviaa hallitsi tuolloin yksi viikinkiajan kuuluisimmista kuninkaista, Sven Haaraparta, joka 990-luvulla yhdessä muun muassa Norjan kuninkaan kanssa järjesti suuria sota- ja ryöstöretkiä Englantiin.
Sotimaan tottuneet viikingit kiinnostivat varmasti Bolesławia, joka halusi näiden kanssa hyviin väleihin.
Sopimus solmittiin, ja Sven Haaraparta otti vaimokseen Bolesławin sisaren Swietosławan, joka Tanskassa tunnettiin Gunhildina.
Avioliiton ajankohtaa ja olosuhteita ei tunneta tarkalleen, mutta parin pojasta Knuutista tuli aikuisena Pohjolan merkittävin viikinkikuningas.
Knuut Suuri loi Pohjanmeren imperiumin
Sven Haaraparran kuoleman jälkeen Knuutista tuli mm. Tanskan, Englannin ja Norjan kuningas. Englannin valloitukseen hän kokosi mahtavan armeijan, jossa oli skandinaavien lisäksi todennäköisesti myös puolalaisia hänen enonsa Boleslawin, Puolan hallitsijan, lähettäminä.
Knuutin valtakunta
Knuutista tuli Englannin kuningas vuonna 1016. Kaksi vuotta myöhemmin veljensä kuoleman jälkeen hänestä tuli myös Tanskan kuningas, ja vuonna 1028 myös Norja liitettiin Knuutin valtakuntaan. Lisäksi hän hallitsi myös osia Ruotsista.
Liittolaiset
Knuutin liittolaisiin kuuluivat Normandia ja Puola, josta hänen äitinsä oli kotoisin.
Vasallivaltiot
Knuutin vasallivaltioihin lukeutuivat Skotlanti ja Wales, sekä osia Englannista ja Ruotsista.
Viikingit puolalaisten palveluksessa
Sławomir Wadylin mukaan Ciepłen viikinkien arvoitus liittyy hyvin todennäköisesti Gunhildin avioliittoon tai oikeastaan sen päättymiseen:
”Tämä on kiinnostavaa, sillä tiedämme, että 900-luvun viime vuosikymmenellä Bolesławin sisar [Gunhild] matkusti Skandinaviasta Puolaan, kun Sven Haaraparta otti uuden vaimon. Hän ehkä matkusti aseistettujen miesten kanssa. Tämä on tietysti arvailua, mutta ainakin tiedämme, ettei hän matkustanut yksin.”
Seurueeseen kuuluneet viikingit saattoivat – Sven Haaraparran siunauksella – myöhemmin palvella Bolesławin armeijassa.
Toinen mahdollisuus on, että haudassa levänneet viikingit olivat saapuneet Puolaan jo aiemmin ja taistelleet Bolesławin isän, Mieszkon, riveissä.
”Luulen, että he olivat täällä pitkään ja että he saattoivat menestyä sotapalveluksessa, sillä niiden kallisarvoisten esineiden perusteella, joita he saivat mukaansa hautaan ja jotka olivat ehkä vain pieni osa heidän omaisuudestaan, on selvää, että he olivat hyvin korkeassa asemassa”, Wadyl huomauttaa ja jatkaa: ”Tällaisia hautalahjoja ei saa, jos ei ole kuninkaan suosiossa.”
Wadylin mukaan luissa olevat vauriot kertovat, että vainajat ovat ottaneet osaa taisteluihin ja että he ovat viettäneet vuosikausia hevosen selässä.
Luista ei kuitenkaan näe, mihin vainajat kuolivat. Wadyl olettaa kuitenkin, että vainajat taistelivat Piast-dynastian joukoissa.
Viikingit haudattiin erikoismenoin
Ciepłen neljä viikinkihautaa, joista yhden esineistö katosi toisen maailmansodan aikaan, ovat arkeologien mukaan aikakauden rikkaimpia. Haudat oli todennäköisesti eristetty muusta hautausmaasta paaluaidalla.
Kadonnut hauta
Haudoista ensimmäinen löydettiin jo yli sata vuotta sitten rautatien rakentamisen yhteydessä vuonna 1900. Haudan esineistö katosi toisen maailmansodan aikaan. Kaivausraporttien perusteella arkeologit ovat päätelleet sen sisältäneen samanlaisia esineitä kuin kolme muuta hautaa.
Kolme kammiohautaa
Haudat 35, 42 ja 43 kaivettiin esiin vuosina 2005–2014. Viisi vuotta myöhemmin tehdyt strontiumanalyysit paljastivat, että kaikki kolme viikinkiä olivat alun perin kotoisin Tanskasta.
Muut haudat
Paaluaidan sisäpuolella olleiden neljän haudan lisäksi hautausmaalla oli 59 muuta hautaa, joiden arvellaan kuuluneen alempiarvoisille henkilöille. Tutkimusten mukaan noin puolet haudatuista – kuten neljä viikinkiä – oli kotoisin Skandinaviasta.
Nuori mies
Haudassa numero 43 oli noin 20–25-vuotias nuorukainen. Haudassa oli aseiden ja ratsastusvarusteiden lisäksi vaaka. Nuoren miehen kaulassa oli näädän turkis.
Vanhempi mies
Haudassa numero 42 oli noin viisikymppinen mies, joka oli muiden tavoin haudattu aseiden ja ratsastusvarusteiden kera. Tutkijat uskovat, että hän oli haudan 43 nuorukaisen isä.
Vanhempi mies
Haudassa numero 35 oli noin 50–60-vuotias mies. Myös hänen hautalahjoinaan oli aseita ja ratsastusvarusteita, mutta haudasta löydettiin myös eläinuhrien luita.
”Ja he ovat varmasti menestyneet hyvin. Teoriani mukaan he olivat Mieszkon tai Bolesławin palveluksessa. Kiitokseksi he saivat itselleen alueen hallittavaksi. Vainajathan olivat kuolleet iäkkäinä, ja vain yksi heistä oli nuori. Ehkä kyse on ollut jostain eläkepaikasta lähellä merta”, Wadyl hymyilee.
Viikingit sijoitettiin Ciepłeen, jolla tuona ajankohtana oli suurta strategista merkitystä. Se, joka hallitsi Ciepłeä, kontrolloi nimittäin Pohjois-Euroopan ehkä tärkeintä kauppareittiä.
”Ehkä he hallitsivat aluetta ruhtinaan nimissä ja keräsivät tälle veroja.” Sławomir Wadyl, arkeologi, Gdansk
Linnat valvoivat laivaliikennettä
Ciepłe sijaitsee lähellä Veikseljokea. Itämereen laskeva joki saa alkunsa Etelä-Puolasta yli tuhannen kilometrin päästä.
Tuhat vuotta siten Veiksel ja sen sivujoet olivat tärkeimpiä kuljetusväyliä laajojen Itä-Euroopan alueiden ja Itämeren ympäristön välillä. Siksi Piastin hallitsijasuku piti sitä tärkeänä valloituskohteena.
”Taloudellisesta näkökulmasta Veiksel oli avainasemassa, ja Mieszko ja Bolesław tiesivät, että heidän oli saatava alue hallintaansa”, Wadyl kertoo.
Uuden valtion aseman vakiinnuttaminen vaati varallisuutta. Ennen kuin Piastit ottivat kyseisen Pommerin kolkan haltuunsa, se oli vailla keskushallintoa olevien heimojen käsissä.
Mieszkon kuoleman jälkeen Bolesław valloitti loputkin alueesta, mikä ei ollut helppoa. 1970-luvulla tehdyissä pienemmissä kaivauksissa on paljastunut useita tuhoutuneita linnoituksia kaksi kolme kilometriä Ciepłestä etelään.
Wadylin mukaan ei kulunut silti kovin pitkään, ennen kuin muutaman sadan metrin päähän myöhemmästä viikinkien hautapaikasta rakennettiin kolme uutta linnoitusta.
Ciepłen viikinkihautojen läheisyydestä on löydetty jäänteet kolmesta linnoituksesta, joista viikingit todennäköisesti valvoivat Veikseljoella seilaavia laivoja.
Noin puolen kilometrin päässä toisistaan sijaitsevista linnoituksista on näkymä joelle, ja ne ovat samalta ajalta kuin viikinkien haudat.
”Luultavasti Keski-Puolasta saapui tänne joukkoja, jotka tuhosivat olemassa olevat linnoitukset, ja sitten tilalle rakennettiin uudet”, Wadyl selittää.
Aiemmissa koekaivauksissa, joita on tehty keskimmäisen linnoituksen ympärillä, on löydetty miehen ja lapsen luurangot yhden muurin alta. ”Heidät ehkä tapettiin taistelussa tai hyökkäyksessä”, Wadyl toteaa.
Ei tiedetä, osallistuivatko viikingit alueen valloittamiseen ja linnoitusten rakentamiseen. Voi olla, että he ovat saapuneet Ciepłeen vasta myöhemmin.
Wadylin mukaan moni seikka viittaa siihen, että viikingeillä oli alueella erityistehtävä.
Muun muassa nuoren viikingin haudasta on löydetty vaakoja, vaa’an punnuksia ja kaksi niin sanottua koetinkiveä eli sileäksi hiottua mustaa piiliuskeen kappaletta.
”Kun haluttiin tutkia esimerkiksi hopeakolikoiden tai kultapalojen puhtautta, esineellä vedettiin viiva kiveen ja viivan ulkonäöstä arvioitiin metallin puhtautta”, selittää arkeologi, joka huomauttaa myös, ettei tämäntyyppistä kiveä esiinny Puolassa vaan se on luultavasti tuotu Länsi-Norjasta.
Hautalahjat paljastavat viikinkien tehtävät Ciepłessä
Viikinkien hautalahjojen joukossa oli mm. vaaka, jolla voitiin punnita esimerkiksi jalometalleja.
Vaa'an lisäksi haudoista löydettiin noin 20 pientä punnusta, joita käytettiin vaa'an yhteydessä.
Haudoista 42 ja 43 löydettiin niin kutsuttu koetinkivi, jolla voitiin testata kullan ja hopean puhtautta.
Painoja ja koetinkiviä käyttivät viikinkiajalla kauppiaat, mutta toisaalta ne olivat myös veronkerääjien tärkeitä työkaluja. Ja Wadyl uskookin, että se oli viikinkien tärkein tehtävä.
”Ehkä he hallitsivat aluetta ruhtinaan nimissä ja keräsivät tälle veroja”, hän selittää ja toteaa, että tuona aikana oli tavanomaista sijoittaa rajaseuduille ulkomaalaisia.
Ja vain harvat olisivat sopineet taistelukelpoisia viikinkejä paremmin vaaralliseen työhön, jossa piti kerätä veroja valtakunnan kaukaisesta kolkasta.
Kaivaukset osoittavat myös, että hautojen viikingit saivat ilmeisesti apua muilta skandinaaveilta.
Hautoja on vielä lisää
Mainitut neljä kammiohautaa olivat ensimmäiset, jotka Ciepłeen tehtiin, mutta ne eivät suinkaan ole ainoat.
Kalmistoalueelta on tähän mennessä löydetty yli 60 hautaa, jotka ovat peräisin suurin piirtein samalta ajalta kuin neljä ensimmäistä.
Moni seikka viittaa siihen, että kalmisto on todellisuudessa kaksi kertaa nyt tunnetun kokoinen, mikä tarkoittaa, että hautoja on vielä paljon enemmän.
Uusista haudoista kaksi on kammiohautoja, mutta loput ovat vaatimattomampia eikä niissä ole juuri lainkaan tai ei yhtään hautalahjoja.
49 haudasta on löydetty kylliksi luita sukupuolen määritykseen, ja vainajista valtaosa eli 28 oli miehiä. Suurin osa lopuista oli naisia, ja joukossa oli vain muutama lapsi.
Tämä voisi viitata siihen, että iso osa haudatuista oli sotilaita, jotka avustivat viikinkejä. Sławomir Wadylin mukaan 26 vainajan strontiumisotoopit on analysoitu.
Noin joka toinen oli paikallista väestöä mutta loput eivät olleet kotoisin Pommerista eivätkä Keski-Puolasta.
”Näyttää siltä, että puolet heistä oli peräisin muualta – erittäin todennäköisesti Skandinaviasta”, selittää arkeologi, joka uskoo, että kyse saattaa olla ihmisistä, jotka matkustivat Puolaan yhdessä neljän korkea-arvoisen viikingin kanssa ja olivat heidän palveluksessaan.
Kalmiston ympäristön tutkimukset osoittavat, että lähellä on ollut ainakin kolme pienehköä talorykelmää sekä vielä toinen, pienempi kalmisto. Ei pystytä kuitenkaan sanomaan, oliko Ciepłessä varsinainen viikinkisiirtokunta.
Wadylin mukaan Ciepłen havainnot antavat uusia näkökulmia myös muualta Puolasta löydettyihin hautoihin.
Ciepłe ei ole nimittäin ainoa paikka, josta on löydetty kammiohautoja. Tämänkaltaisia paikalliselle kulttuurille ei-tyypillisiä hautoja on kaivettu esiin myös muualta Veikseljoen ympäristöstä ja Keski-Puolasta.
Niiden vainajien luita ei kuitenkaan ole juurikaan analysoitu. ”Uskonpa silti, että jos niille tehtäisiin strontiumanalyysi, tulokset olisivat samoja kuin Ciepłessä”, Wadyl tuumaa.
Wadylin mielestä Ciepłen hautalöydöt osoittavat selvästi, että Bolesław I Urhea käytti yhteyksiään Skandinavian viikinkihallitsijoihin taistelukykyisten sotilaiden hankkimiseen armeijaansa.
Eikä Ciepłe muista kammiohaudoista päätellen ollut myöskään ainoa paikka Puolassa, missä viikingit vaikuttivat tavalla tai toisella.
Keskiaikaisten lähteiden mukaan Bolesław onnistuikin valtakunnan laajentamisessa yli odotusten.
Bolesław jatkoi Puolan laajentamista vuosien ajan, ja vuonna 1018 hän valtasi myös Kiovan valtakunnan nykyisen Ukrainan alueella ja asetti vävynsä valtaistuimelle.
Ensimmäinen Puolan kuningas
Liitettyään Itä-Pommerin valtakuntaansa Bolesław kääntyi vuonna 999 etelään ja valloitti myös nykyisen Slovakian ja Tšekin itäosan.
Benediktiinimunkki Gall Anonim ihasteli hänen urotöitään: ”Onko välttämätöntä luetella hänen voittojaan pakanoista, kun tiedetään, että hän polki heidät jalkoihinsa?”
Seuraavana vuonna Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Otto III vieraili Bolesławin luona. Kaupunki oli koristeltu niin ylenpalttisesti kullalla, hopealla ja loisteliailla kankailla, että keisari ei ollut uskoa silmiään.
”Ei ole sopivaa kutsua näin suurta miestä ruhtinaaksi tai kreiviksi. Sen sijaan on sopivaa kunnioittaa häntä korottamalla hänet kuninkaalliselle valtaistuimelle ja koristaa hänen päänsä kruunulla”, keisari totesi Gall Anonimin mukaan, otti diadeemin päästään ja painoi sen Bolesławin päähän ystävyyden merkiksi.
Bolesław puolestaan kunnioitti keisaria lahjoittamalla tälle käsivarren – hiljattain pyhäksi julistetun Pyhän Adalbertin pyhäinjäännöksen.
Bolesław osti lähetystyötä tehneen piispan ruumiin tämän tultua murhatuksi vuonna 997. Tarinan mukaan Bolesław maksoi Pyhän Adalbertin ruumiista sen painon verran kultaa. Hän lahjoitti myöhemmin Pyhän Adalbertin käsivarren Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarille.
Otto oli lahjaan niin ihastunut, että Bolesław saattoi hyvällä syyllä toivoa tämän kannattavan hänen pyrkimyksiään nousta kuninkaaksi.
Bolesławin epäonneksi Otto III kuoli vuonna 1002, ja hänen seuraajansa Henrik II kieltäytyi tukemasta Bolesławia.
Ruhtinas valtasi kostoksi keisarille kuuluneen Böömin, mikä johti pitkään sotaan ruhtinaan ja keisarikunnan välillä.
Sotaa kesti 20 vuoden ajan, kunnes Henrik II lopulta kuoli vuonna 1024. 18. huhtikuuta 1025 Bolesław kruunattiin Puolan ensimmäiseksi kuninkaaksi.
Kaksi kuukautta myöhemmin tuore kruunupää kuoli tyytyväisenä saavutuksiinsa 59-vuotiaana. Hän oli tavoitellut tähtiä ja vastoin odotuksia saanut toiveensa toteutumaan.
Ciepłe painui unohduksiin
Kun Bolesław kruunattiin kuninkaaksi vuonna 1025, viikingit olivat levänneet haudoissaan jo ainakin 15 vuotta. Se ei silti tarkoittanut, että heidät olisi unohdettu – päinvastoin.
Kaivausten aikana hautojen ympäriltä löydettiin paaluaidan jäännökset. Haudat oli aikoinaan rajattu sillä erilleen muusta alueesta.
”Vielä sata vuotta viikinkien hautaamisen jälkeen kukaan ei rohjennut edes suunnitella uusien hautojen kaivamista aitauksen sisälle, vaikka kalmisto oli yhä käytössä”, Sławomir Wadyl selittää.
Arkeologi Slawomir Wadyl, joka esittelee tässä yhtä miekoista, toivoo saavansa kerättyä riittävästi rahoitusta kaivausten jatkamiseen Ciepłessä.
Ilmeisesti miesten muisto eli vielä vuosia heidän jälkeensä. ”Ihmisten on täytynyt tietää, että kalmiston perustajat lepäsivät tässä, eikä heitä haluttu häiritä”, Wadyl sanoo.
Wadylin mukaan kalmisto oli käytössä vuoden 1150 tienoille asti, minkä jälkeen sekä asuinpaikka että linnoitukset hylättiin ja unohdettiin, ja kylä siirtyi paikkaan, missä Ciepłe nyt sijaitsee:
”Ciepłe on nykyisin hyvin pieni kylä, jossa on korkeintaan 15 taloa, joten paikka todellakin häipyi unohduksiin.” Wadyl yrittää parhaillaan hankkia riittävästi rahaa kaivausten jatkamiseen:
”Järjestimme viime vuonna suppeat kaivaukset, mutta meillä ei ole paljon varoja, joten tutkimus ei ole helppoa.”
Wadylin mukaan kaivauksia piti jatkaa tänä vuonna, mutta koronavirus esti suunnitelmien toteutumisen. ”Ensi vuonna käymme hautausmaan uuden osan ja keskimmäisen linnoituksen kimppuun.”
Unholaan painuneesta Ciepłestä voikin pian taas tulla kuuluisa.