Viikingeillä oli jumalia joka lähtöön

Kvasir: Viisauden jumala

Thor oli viikinkien jumalista vahvin, ­Freija kaunein ja Odin viisain – tai näin monet luulevat.

Jumaltaruja sisäl­tävän ­Eddan mukaan oli kuitenkin vielä joku Odiniakin teräväpäisempi: Kvasir, joka oli ”viisain kaikista jumalista”.

Kvasir oli poikkeuksellisen viisas ­syntyperänsä vuoksi.

Kun aasat ja vaanit, kaksi jumalsukua, olivat aikojen alussa kiistelleet maailman hallinnasta ja solmivat lopulta monivaiheisten tais­telujen jälkeen rauhan, he sinetöivät vihollisuuksien päät­tymisen sylkäisemällä kaikki suureen astiaan, ja tuosta syljestä luotiin Kvasir.

Kvasirissa oli siis tippa jokaista jumalaa, ja niin ­hänestä tuli koko jumalten maailman Asgårdin viisain. Hän osasi vastata kysymykseen kuin kysymykseen.

Kaksi kääpiötä, Fjalar ja Galar, kadehtivat Kvasirin viisautta lopulta niin paljon, että he kutsuivat hänet vieraakseen ja tappoivat hänet.

Sitten he ottivat hänen vertaan talteen, sekoittivat siihen hunajaa ja antoivat sen käydä, ja niin syntyi ”runou­den simaa”, joka antoi juojalleen runoilijan taitoa tai tietoviisautta.

Viikingit uskoivat, että parhaat runonlaulajat eli skaldit olivat saaneet tipan tuota simaa ja siten jumalat jatkoivat elämäänsä heissä ja heidän taiteessaan.

Forseti: Oikeuden jumala

Onsøyn saarella Norjassa on Forsetlund-niminen vanha tila. Nimi kertoo siitä, että paikalla lienee aikoinaan rukoiltu Forseti-jumalaa.

Hän oli oikeudenmukaisuuden ja käräjöinnin jumala, joka jakeli tuomioita ja sovitteli myös jumalien keskinäisiä riitoja.

Jumalat tulivat hakemaan ratkaisuja ongelmiinsa hänen kotiinsa Glitniriin, jonka hopeista kattoa kannattelivat kultaiset pylväät.

Eir: Lääkinnän jumalatar

Viikingit tunsivat hyvin luonnon rohdoskasvit ja niiden lääkinnällisen käytön. Ajoittain he kuitenkin tarvitsivat silläkin saralla vähän apua, ja silloin he kutsuivat jumalatar Eiriä.

Vanhoissa taruissa kerrotaan, että hän eli Lyfjaberg-nimisellä kukkulalla eli ”parantavalla mäellä” ja että hän oli erittäin taitava paran­taja.

Todennäköisesti hän oli viikinkien tärkein lääkinnän ja terveyden jumalatar.

Vidar: Nuoruuden voiman jumala

Vidar-jumala on kuvattu muun muassa 900-luvulta peräisin olevaan kiviseen ristiin Gos­forthissa Englannissa.

Siinä hän taistelee Fenrir-sutta vastaan suden tapettua hänen isänsä, jumalkuningas Odinin.

Vid-nimisillä maillaan Vidar ratsasteli ja harjoitteli keihään käyttöä. Vidar tunnettiin vahvuudestaan, jonka vain Thor ylitti, mutta myös vaitonaisuudestaan.

Hän oli vannonut olevansa puhumatta, kunnes olisi kostanut isänsä puolesta maailmanlopussa eli ragnarökissa.

Moiset valat ­olivat tavallisia viikinkiaikaan: erään saagan mukaan esimerkiksi skaldi Gunn­laugr vannoi, ettei palaisi Islantiin, ennen kuin olisi käynyt kolmen jaarlin ja kolmen kuninkaan luona.

Bragi: Runoilijoiden jumala

Kun kaatunut viikinki saapui Valhallaan, hänellä oli onnea, jos Odin lähetti häntä vastaan ­Asgårdin kaunopuheisimman jumalan, Bragin.

Sitä kunniaa ei suinkaan suotu kaikille, vaan lähteiden perusteella vain kuninkaat saattoivat odottaa sellaista vastaanottoa.

Toisin kuin muut jumalat, Bragi oli ehkä ­inhimillistä alkuperää.

Historioitsijat ­arvelevat, että hänen hahmonsa taustalla oli norjalainen skaldi Bragi Boddason, jonka kerrotaan laulaneen monien kuninkaiden hoveissa.

800-luvulla elänyt Bragi kirjoitti vanhimmat nyky­päiviin asti säilyneet tunnetut skaldisäkeet.

Runoilijantaitojensa ansiosta hän nousi viikinkien jumalten joukkoon kuolemansa jälkeen.

Skadi: Hiihdon jumalatar

Viikingeillä oli luonnollisesti myös metsästyksen ja hiihdon jumalatar. 

Vuoristoisessa Skandinaviassa sukset olivat suuren osan vuotta tärkeä kulkuväline.

Kun lumi peitti maat ja mannut, pitkät ja leveät puiset sukset olivat paras tapa päästä paikasta toiseen.

Sukset olivat erityisen tärkeät lähdettäessä metsälle, sillä niillä viikingit saattoivat liikkua nopeasti ja suhteellisen äänettömästi.

He metsästivät jousella ja nuolella muun muassa hirviä, villisikoja ja peuroja. Myös viikinkien hiihdon ja metsästyksen jumalatar, jätti­läinen Skadi, liikkui jumaltarujen mukaan suksilla ja ampui villieläimiä.

Skadi on myös jättänyt jälkensä paikannimiin. Norjassa on esimerkiksi sellaiset paikat kuin Skodje ja Skåbu, Ruotsissa puolestaan Skadevi-niminen tila.

Skadevi ­tarkoittaa vapaasti käännettynä ”Skadin temppeli”, joten tuolla paikalla on saatettu rukoilla Skadi-­jumalatarta.

Vili ja Ve: Luojajumalia

Odinia palvottiin koko pohjolassa. Hänelle järjestettiin suuria blót-­uhrijuhlia, joissa jumalille uhrattiin muun muassa eläimiä.

Sen sijaan hänen pikkuveljiensä Vilin ja Ven ­palvonta on jäänyt tutkijoille tuntemattomaksi. He olivat silti tärkeitä hahmoja viikinkien maailmassa.

Mytologian mukaan kolme veljestä tappoivat Ymir-jätti­läisen ja loivat maailman hänen ruumistaan.

Sitten he tekivät ensimmäisen miehen ja naisen, Askrin ja Emblan, puhalta­malla elämän kahteen puupalaan.

Jotkut ovat nähneet veljeskolmi­kossa yhtäläisyyksiä kristinuskon ­kolmiyhteyteen.

Lokin riita -runossa Loki väittää Vilin ja Ven maanneen Odinin vaimon Friggin kanssa Odinin ollessa matkoilla.

Se viittaa tutkijoiden mukaan siihen, että vii­kingit pitivät kolmea veljestä yhtenä: ­Odinin ollessa poissa kaksi muuta täyttivät hänen roolinsa Asgårdissa.

Viestinviejä: Ratsasti helvettiin

Pohjolan omien jumalien lisäksi viikingeillä oli jumalia, joille löytyy vastine muista kulttuureista.

Esimerkiksi jumalten viestinviejä Hermodr muistutti kreikkalaisen mytologian Hermestä.

Tutkijat eivät valitettavasti tiedä paljonkaan siitä, miten viikingit Hermodria palvoivat.

Eddan jumaltaruissa kerrotaan, kuinka Her­modr matkusti isänsä hevosella Sleip­nirilla ­kuoleman valta­kuntaan Heliin hakemaan veljeään Baldria.

Hän kuitenkin epäonnistui ja joutui palaamaan aasa­jumalten maailmaan Asgårdiin yksin.