Arkeologisten löydösten perusteella on tiedetty, että viikingit saapuivat Grönlantiin 980-luvulla, ja jälkiä heidän asutuksestaan on löydetty seuraavien 400 vuoden ajalta, mutta noin vuonna 1400 jäljet heidän oleskelustaan saarella päättyvät äkisti. Harvardin yliopistossa työskentelevä tutkija on hiljattain esittänyt teorian siitä, miksi viikingit hylkäsivät Grönlannin.
Pohjoista pallonpuoliskoa koetteli 1300-luvulta aina 1800-luvulle asti niin kutsuttu pieni jääkausi, joka toi mukanaan kovia pakkasia ja pitkiä talvia. Grönlannissa pienen jääkauden vaikutukset näkyivät erityisen selvästi.
Viikingit olivat asettuneet Grönlannissa alaville rannikkoseuduille, joilla pystyi kasvattamaan ruokaa ja pitämään karjaa. Nämä olivat juuri niitä alueita, joilla ei voinut elää pienellä jääkaudella, sanoo tohtoriopiskelija Marisa Julia Borreggine Harvardin yliopiston maata ja planeettaa tutkivien tieteiden laitokselta.
Hvalseyssa lähellä Grönlannin eteläkärkeä sijainnut kirkko on auttanut ajoittamaan viikinkien jälkeläisten eloa saarella. Syyskuussa 1408 kirkossa vihittiin Thorstein Olafsson ja Sigrid Björnsdóttir.
Niityt jäivät veden alle
Borreggine on tutkinut tietokonesimulaatioiden avulla rannikon jäätilanteen muutosten vaikutuksia, ja hänen laskelmiensa mukaan tonnien painoinen merijää kirjaimellisesti painoi Grönlannin rannikkoalueet pinnan alle.
Borregginen tutkimusten mukaan hedelmälliset rannikkoalueet, joille viikingit olivat asettuneet, olivat lopulta noin viisi metriä meren pinnan alapuolella. Kun maanviljely ja karjankasvatus eivät enää onnistuneet alueella, viikinkien oli pakko lähteä Grönlannista.