Tarujen mukaan erityisen vihatut viholliset saivat viikinkiajalla erityisen karmean kuoleman. Niin sanotussa verikotkassa uhrin selkä leikattiin auki ja iho ja kylkiluut vedettiin ulos ”siiviksi”. Sen jälkeen vielä uhrin keuhkot revittiin ulos. Saagojen mukaan esimerkiksi Englannin kuningas Ælla koki tämän karmean kohtalon.
Jotkut tutkijat pitävät verikotkaa myyttinä. Uusi tutkimus on tullut siihen tulokseen, että menetelmä on ollut ainakin teknisesti mahdollinen viikinkien käytössä olleilla välineillä.
Islannin yliopiston tutkijat analysoivat viikinkien veitsiä, jotka osoittautuivat riittävän vahvoiksi pureutumaan ihmisen lihaskudoksen ja luiden läpi. Viikingeillä oli myös riittävästi anatomian tuntemusta leikkaamaan kylkiluut ja lihakset erilleen vahingoittamatta keuhkoja, tutkijaryhmä toteaa.
Gotlannin Stora Hammars -kivessä kuvataan joidenkin tutkijoiden mukaan viikinkiä tekemässä viholliselle verikotkaa.
Kauanko uhri eli?
Tutkijat kuitenkin kumoavat uskomuksen, jonka mukaan uhri olisi elänyt aina keuhkojen poistoon asti.
”Ei ole mahdollista, että uhri olisi voinut olla hengissä koko prosessin ajan. Uhrit ovat menehtyneet jo ennen kuin kylkiluut on väännetty ulos”, raportissa todetaan.
Tutkijat huomauttavat, että heidän tutkimustuloksensa eivät välttämättä todista, että viikingit olisivat käyttäneet verikotka-menetelmää vihollisiinsa. Siihen viittaavia löytöjä ei ole tehty viikinkiajan haudoista, ja teloitusmenetelmä tunnetaan vain saagoista.