Nykyisessä Pohjois-Saksassa sijaitseva Hedeby oli viikinkiajalla menestyvä kauppakaupunki. Se sijaitsi lähellä Tanskan rajaa ja siten myös mahtavaa frankkien valtakuntaa, joka hallitsi suurinta osaa Keski-Euroopasta ja josta tuli myöhemmin saksalais-roomalainen valtakunta.
Valtava määrä arkeologien tärkeimmistä viikinkilöydöistä on siksi peräisin juuri Hedebystä. Siellä on voitu muodostaa kattava käsitys viikinkien jokapäiväisestä elämästä.
Hedeby on auttanut muun muassa selvittämään, missä määrin viikingit välittivät ulkonäöstään ja hygieniastaan. Vuosien varrella sieltä on löydetty noin 1250 viikinkiajan kampaa ja kampojen osia.
Kammat on nyt analysoitu perusteellisesti laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa, ja tulokset osoittavat, että vain paras kelpasi, kun viikinki suoristi hiuksiaan. Kammat tulivat kaukaa.
Paikallinen saksanhirvi ei kelvannut
Tutkimuksessa piti ensin selvittää, mistä Hedebystä löydetyt kammat oli tehty. Biomolekyylitutkimusten avulla kävi ilmi, että 85–90 prosenttia kammoista oli tehty poronsarvista eli ne olivat peräisin poroista, joita ei tavata Tanskassa vaan Norjan tuntureissa.
Samalla löytyi myös muutama saksanhirven sarvista tehty kampa, jotka saattoivat olla peräisin Tanskasta. Viikingit suosivat siis poronsarvikampoja, vaikka ne piti kuljettaa Etelä-Tanskaan yli tuhannen kilometrin päästä Norjasta.
Nämä kolme poronsarvista tehtyä kampaa löytyivät Hedebystä.
Pohjolassa käytiin ahkerasti kauppaa
Seuraavaksi oli selvitettävä, oliko kampa tuotu maahan vai valmistettu paikallisesti Hedebyssä. Kaupungissa valmistettiin jo ennestään paljon esineitä saksanhirven sarvista, joten olisi ilmeistä olettaa, että kammatkin olivat tanskalaisten itsensä valmistamia.
Tuore tutkimus viittaa kuitenkin päinvastaiseen. Sarvien työstämisestä kertyi jäänteitä, jotka viikingit hävittivät. Tutkimukset viikinkiajan Hedebyn roskakasoista osoittavat kuitenkin, että vain puoli prosenttia jätteistä oli peräisin poroista. Tämä tarkoittaa, että kammat viimeisteltiin Norjassa ja tuotiin sitten Hedebyhyn, jossa ne todennäköisesti myytiin hyvin korkeaan hintaan.
"Hedebyn tutkimukset ovat erityisen mielenkiintoisia, sillä ne kertovat meille yhteyksistä Skandinavian tunturialueiden tai arktisten alueiden ja tämän vilkkaan kaupungin välillä, joka oli portti manner-Eurooppaan. Näiden pohjoisten yhteyksien on täytynyt olla erityisen vahvoja tietyllä ajanjaksolla 900-luvulla", kirjoitti Yorkin yliopiston arkeologi Steven Ashby tutkimuksessa, joka on julkaistu Antiquity-lehdessä.
Tutkijat ovat erityisen kiinnostuneita viikinkien laajoista rajat ylittävistä kauppaverkostoista, ja ryhmän seuraavana hankkeena on tehdä biomolekyylianalyysejä muun muassa Grönlannin ja Itämeren kautta liikkuneista esineistä.