Loppukesästä vuonna 1000 ruotsalainen Olavi Sylikuninkaana tunnettu viikinki johti 15 pitkäveneen laivuetta Ruotsin rannikolla kohti etelää. Tanskan vesillä nuori hallitsija liittyi Sven Haaraparran laivastoon. Sven oli Tanskan kuningas ja naimisissa Olavin äidin kanssa. Laivasto sai vielä vahvistuksia norjalaisesta Eerik-jaarlista, joka oli myös purjehtinut miehineen etelään.
Itämerellä paikassa, jonka saagat tuntevat nimellä Svold, miehet asettuivat odottamaan Norjan kuningasta ja Olavi Sylikuninkaan pahinta kilpailijaa Olavi Tryggvenpoikaa. Ruotsin hallitsija oli väsynyt soittamaan toista viulua Skandinavian niemimaalla, ja hän oli ottanut mukaansa parhaat soturinsa ja jousiampujansa tuottaakseen norjalaiselle kirvelevän tappion.
”Mitä minun pitäisi tehdä sinun kanssasi? Senkin pakanakoira!’ – hän sanoi ja löi häntä kasvoihin käsineellään.” Olavi Tryggvenpojan saagasta: norjalaiskuningas nöyryyttää Ruotsin hallitsijan Olavi Sylikuninkaan äitiä
Historioitsijat eivät tiedä varmuudella, missä Svoldin taistelu käytiin, mutta yleisesti hyväksytyn teorian mukaan Svold olisi Rügenin saari Saksan pohjoispuolella. Islantilaisen 1200-luvun historioitsijan Snorrin mukaan kuuluisa taistelu päättyi, kun Olav Tryggvenpoika hyppäsi mereen ja katosi aaltoihin.
Olavi Sylikuninkaan ansiosta Ruotsi oli vihdoin noussut yhdeksi Pohjolan sotilasmahdeista, ja kuninkaan saavutukset olivat vasta alussa.
Nuori mies nousi valtaan
Kun Olavi syntyi vuoden 980 tienoilla, Ruotsi ei ollut yhtenäinen valtio. Olavin isä Eerik hallitsi Mälarenjärven pohjoispuolta ja ja Keski-Ruotsin svealaisia (Sveanmaa) pääkaupunkinaan Uppsala.
Sveanmaan ja tanskalaisen Skånen välillä Vänern- ja Vätternjärvien ympäristössä eli gööttejä (Götanmaa). Ei tiedetä, kuinka suuri vaikutusvalta Eerikillä oli göötteihin. Kauempana Uppsalasta olevia alueita hallitsivat usein paikallispäälliköt, jaarlit, jotka viis veisasivat kuninkaan mielipiteistä.
Erään teorian mukaan Olavin äiti oli slaaviprinsessa jostain Itämeren eteläpuolelta. Snorri väittää tosin Heimskringla-teoksessaan, että Olavin äiti oli varakas Sigrid Götanmaalta.
Olipa Olavin äiti sitten kotoisin mistä hyvänsä, historioitsijat tietävät, että Uppsalaan hyökättiin Olavin ollessa aivan pieni. Kuningas Eerikin veljenpoika Styrbjörn halusi osansa valtakunnasta, ja kiista päättyi suureen taisteluun.
Olavin isä varmisti itselleen Ruotsin kuninkuuden lyömällä veljenpoikansa Styrbjörnin taistelussa.
Isän saavutuksiin oli vaikea yltää
Eerik Voittoisa sai lisänimensä voitettuaan veljenpoikansa yhdessä viikinkiajan suurimmista taisteluista. Sen jälkeen Eerik hallitsi koko valtakuntaa.
Perinteisesti Ruotsin hallitsijaluettelo alkaa Eerik Voittoisasta, koska hän oli ensimmäinen kuningas, joka mainitaan useissa riippumattomissa lähteissä. Eerik syntyi vuoden 945 tienoilla, ja hänestä tuli noin vuonna 970 svealaisten kuningas. Islantilaisten saagojen mukaan hän jakoi vallan ensin veljensä Olavin kanssa.
Veljen kuoltua muutamaa vuotta myöhemmin Eerik keskitti vallan itselleen. Tämä suututti Olavin pojan Styrbjörn Starken, joka halusi puolet valtakunnasta. Veljenpoika hyökkäsikin 980-luvulla ison armeijan kanssa Eerik-kuninkaan kimppuun Uppsalan lähellä Fyrisjoen tasangolla. Eerik voitti ja alkoi nimittää itseään sen jälkeen ”Voittoisaksi”.
Liikanimestä huolimatta ei ole varmaa, kuinka laajoja alueita Eerik loppujen lopuksi halltsi Mälarenin ympäristön eli Sveanmaan lisäksi. Joka tapauksessa Eerik Voittoisa oli niin kuuluisa, että saksalainen kronikoitsija Adam Bremeniläinen mainitsi hänet 1000-luvulla. Useat nykyhistorioitsijat uskovat, että juuri Eerik on haudattu yhteen Vanhan Uppsalan kuuluisista hautakummuista.
Ratkaiseva taistelu käytiin Uppsalan läheisellä tasangolla 980-luvun puolivälissä. Kolmipäiväinen taistelu päättyi saagojen mukaan Olavin isän Eerikin täydelliseen voittoon. Eerik kutsui itseään sen jälkeen ”Voittoisaksi”.
Skånelaisessa riimukivessä viitataan useiden tutkijoiden mukaan tähän taisteluun, joka muuten tunnetaan vain saagoista. Kivessä lukee:
”Hän ei paennut Uppsalassa.”
Voitto sinetöi Eerikin kuninkuuden, ja hän hallitsi siitä asti svealaisia, kunnes sairastui ja kuoli talvella 994–995. Uppsalan käräjillä uudeksi kuninkaaksi valittiin Olavi. Vanhan teorian mukaan Olavi oli ”Sylikuningas”, koska hän oli syntynyt keisarileikkauksella – ruotsin sana sköte tarkoittaa kohtua.
Nykykäsityksen mukaan kyse on käännösvirheestä, ja nimi on ollut alun perin skattkonung eli verokuningas.
Äiti poltti kosijat
Olavi Tryggvenpojan saagan mukaan kosijat alkoivat piirittää Olavi Sylikuninkaan äitiä Eerikin kuoleman jälkeen hänen omaisuutensa toivossa:
”Sigrid oli leski, ja hän omisti monta suurta tilaa Ruotsissa.”
Kosijoista kaksi oli norjalaisia paikalliskuninkaita, ja saagan mukaan heidän alhainen asemansa nöyryytti Sigridiä niin, että hän poltatti rakennuksen, jossa kosijat yöpyivät:
”Niin antoi kuningatar Sigrid hyökätä yöllä tulen ja aseiden kera; halli ja sen sisällä olleet poltettiin, ja ne, jotka tulivat ulos, tapettiin. Sigrid sanoi, että näin hän kitki muiden maiden pikkukuninkaista halun kosia häntä; sen jälkeen häntä kutsuttiin Sigrid Neuvokkaaksi.”
Ruotsilla on ollut useita mahtavia kuninkaita
Kustaa I Vaasa (vallassa 1523–1560): Tanskalaisille selkäsauna
Kun Kustaan isä oli teloitettu Tukholman verilöylyssä vuonna 1520, Kustaa johti vastarintaa Tanskan kuningasta Kristian II:ta vastaan. Kustaa valtasi Tukholman ja teki Ruotsista protestanttisen saksalaisen mallin mukaan.
Kustaa II Aadolf (vallassa 1611–1632): Ruotsista suurvalta
Kuningas rajoitti aatelin valtaa ja tehosti valtionhallintoa, koulutusta ja armeijaa. Kolmikymmenvuotinen sota teki hänestä eturivin prostestanttijohtajan, ja hän voitti useita taisteluita Saksassa ja valloitti lopulta Münchenin.
Kaarle XII (vallassa 1697–1718): Kuningas hallitsi satulasta
Kaarle omisti elämänsä sotimiselle. Hän voitti tanskalaiset ja puolalaiset mutta kärsi vuonna 1709 Pultavassa tappion venäläisiä vastaan. Sen jälkeen hän eli maanpaossa ottomaanien valtakunnassa vuosia ennen kuin palasi Ruotsiin.
Murhapolton jälkeen Norjan kuningas Olavi Tryggvenpoika aikoi kosiskella Sigridiä. Saagan mukaan Olavi kuitenkin menetti pian kiinnostuksensa, kun hänelle selvisi, että Sigrid uskoi yhä pohjoismaisiin jumaliin:
”Tällöin kuningas Olavi vihastui ja virkkoi kiivaasti: ’Mitä minun pitäisi tehdä sinun kanssasi? Senkin pakanakoira!’ – hän sanoi ja löi häntä kasvoihin käsineellään.”
Raivoissaan norjalaisen käytöksestä Sigrid avioitui tanskalaisen viikinkikuninkaan Sven Haaraparran kanssa. Nyt tanskalaiset ja svealaiset olivat liittolaisia, ja norjalainen Olavi Tryggvenpoika heidän yhteinen vihollisensa.
”Silloin väki tarttui aseisiin ja piti kovaa meteliä. Kuningas nousi seisomaan ja alkoi puhua; hän sanoi, että hän tekisi niin kuin talonpojat toivoivat.” Olavi Pyhän saagasta: Olavi Sylikuningas ymmärsi olla nousematta kansan tahtoa vastaan
Nuori Olavi Sylikuningas oli kaikesta päätellen tyytyväinen liittoumaan. Hän aikoi kostaa Sven Haaraparran avulla äitinsä nöyryyttämisen, ja hän toivoi samalla nousevansa myös Skandinavian niemimaan mahtavimmaksi hallitsijaksi.
Siksi Olavi purjehti vuonna 1000 Svoldiin yhdessä tanskalaisen isäpuolensa ja norjalaisen Eerik Haakoninpojan eli Eerik-jaarlin kanssa, joista jälkimmäinen havitteli itselleen Norjan kruunua. He kukistivat Olavi Tryggvenpojan meritaistelussa, ja historiallisten lähteiden mukaan Olavin ote Ruotsista tiukkeni.
Raha ja uskonto lujittivat valtiota
Äitinsä uskonnosta huolimatta Olavi päätti Svoldin voiton aikoihin ottaa kasteen, ja myöhemmin hän aloitti myös kansan käännyttämisen. Tästä Ruotsin historian merkkitapahtumasta kertovat lähteet ovat kuitenkin epäselviä ja ristiriitaisia.
Vanhemmassa Länsi-Götanmaan laissa vuodelta 1250 mainitaan, että Olavin kastoi englantilainen piispa Sigfrid pyhässä lähteessä Länsi-Götanmaalla, mutta saksalainen arkkipiispa Bruno Querfurtilainen väittää vuonna 1008 kirjeessä lähettäneensä lähetyssaarnaajia ”meren yli viemään evankeliumia suigeille”, ja että hänen lähettiläänsä olivat ”kastaneet jopa suigien kuninkaan”.
Jotkut tutkijat arvelevat, että suigi viittaa ruotsalaisiin.
Saksalainen pappi Adam Bremeniläinen (noin 1040–1081) ei mainitse Olavin kastetta, mutta hän kertoo, että kuninkaan vaimo, kaksi poikaa ja muu kansa kääntyivät kristinuskoon.
Joka tapauksessa Olavi Sylikuningas lyötätti Sigtunan kaupungissa Ruotsin ensimmäiset rahat englantilaisten esikuvien mukaan, ja rahoja koristavat Olavin nimi ja kristilliset symbolit, kuten risti.
Kaivauksissa on löydetty rahoja Olavin kaudelta. Niihin on lyöty hallitsijan kuva.
Olavin rahojen löytymien Vätternin ympäristöstä tukee käsitystä, jonka mukaan Olavi olisi 1000-luvulla yhdistänyt valtakunnan ja hallinnut sekä svealaisia että gööttejä.
Adam Bremeniläisen mukaan sekä itä- että länsigöötit käännytti piispa Turgot, joka toimi Olavi Sylikuninkaan aikana Skaran kaupungissa Vänernin ja Vätternin välissä.
Olavin menestys hallitsijana toi hänet törmäyskurssille toisenkin norjalaiskuninkaan, Olavi Haraldinpojan (myöhemmin Olavi Pyhä) kanssa. Norjan kuningassaagojen mukaan Olavi Haraldinpojan isä oli toinen ruotsalaiskuninkaan äidin murhaamista kosijoista.
Jo ennen kuin Olavi Haraldinpojasta tuli Norjan kuningas vuonna 1015, hän teki saagojen mukaan kostoretken Sveanmaahan Mälarenin ympäristöön, missä hän ryösteli ja poltti taloja. Tuhotöiden lopettamiseksi Olavi Sylikuningas suuntasi samana vuonna huomionsa Norjaan.
Olavi kääntyi kristinuskoon ja antoi kastaa itsensä. Tätä voidaan pitää keskiajan alkuna Ruotsissa.
Kuningas jyrisi käräjillä
Ärsyttääksen Trondheimissa hoviaan pitävää Olavi Haraldinpoikaa Olavi Sylikuningas lähetti saagojen mukaan kaksi veronkantajaa kaupungin lähialueille. Kun toinen heistä yritti painostaa norjalaisia maksamaan veroja, norjalaiskuningas hirtätti hänet.
Sen jälkeen norjalaiskuningas lähetti omia veronkerääjiään ruotsalaisten alueelle Jämtlandiin ja matkusti itse etelään Bohuslänin alueelle, missä hän tappoi ruotsalaisen jaarlin. Olavi Sylikuninkaan alaisena Länsi-Götanmaalla toiminut Ragnvald-jaarli solmi norjalaisen kanssa rauhan välttääkseen saman kohtalon.
Jaarlin petos sai Olavi Sylikuninkaan raivostumaan, ja hän kutsui Ragnvaldin tapaamiseen Uppsalan käräjille.
Tutkijat eivät ole varmoja siitä, keitä Vanhan Uppsalan hautakumpuihin on haudattu, mutta kummut on ajoitettu 400–500-luvulle.
Käräjillä Olavi Sylikuningas tiettävästi kieltäytyi lausumasta Norjan kuninkaan nimeä ja kutsui häntä ”paksuksi mieheksi”:
”Hän (Sylikuningas, toim.) ei suostunut sovitteluun ja ryöpytti jaarlia ankarasti – siitä että tämä oli häpeilemättömästi solminut rauhan ja ystävystynyt paksun miehen kanssa. Hän syytti tätä maanpetturuudesta.”
Pyhän Olavin saagan mukaan jaarlin ystävä, lainlausuja Torgny, piti tällöin puheen, jossa hän kehotti käräjiä seuraavaa talonpoikaisjoukkoa suistamaan leppymättömän Olavin vallasta:
”Silloin väki tarttui aseisiin ja piti kovaa meteliä. Kuningas nousi seisomaan ja alkoi puhua; hän sanoi, että hän tekisi niin kuin talonpojat toivoivat.”
Rauha loi edistystä
Kapinan jälkeen Olavi Sylikuningas solmi rauhan norjalaisen naapurinsa kanssa, ja saagan mukaan kuninkaat tapasivat ja jopa pelasivat noppaa Hisingenin saaressa nyky-Göteborgista pohjoiseen. Ragnvald-jaarlia, joka oli lupaa pyytämättä saattanut Olavin tyttären Astridin yhteen Olavi Haraldinpojan kanssa, hän kuitenkin rankaisi karkottamalla tämän Staraja Ladogaan nyky-Venäjän alueelle.
Kun ulkoisista uhista oli selvitty, ruotsalaiskuningas saattoi keskittyä valtakunnan talouden kasvattamiseen ja kristinuskon levittämiseen harvaan asutuille seuduille, joilla palvottiin yhä Odinia, Thoria ja Frejaa. Kun Olavi kuoli vuoden 1022 tienoilla, hänen pojalleen Anundille jäi keskiajan kynnyksellä yhtenäinen Ruotsin valtakunta kirkkoineen ja kukoistavine kauppakaupunkeineen.