Viikinkiajalla Skandinaviassa hallitsivat miehet, ja poliittinen valta oli heidän käsissään.
Pohjoismaiset naiset olivat kuitenkin vahvoja ja melko itsenäisiä, ja heillä oli monesti paljon enemmän oikeuksia verrattuna naisiin muualla Euroopassa.
Viikinkinainen saattoi esimerkiksi valita itse aviomiehensä ja erota tästä, jollei ollut mieheen tyytyväinen. Islantilaisissa saagoissa kuvataan monia avioeroon liittyviä sääntöjä, ja niiden perusteella naisen asema oli vahva.
Myös naiset sotivat
Hän saattoi esimerkiksi vaatia avioeroa kolmen väkivallanteon tai kolme vuotta kestäneen seksuaalisen laiminlyönnin jälkeen.
Naisten arki keskittyi kotiin ja maatilaan, joista he huolehtivat miesten ollessa retkillään. Naisten vastuulla oli silloin niin sadonkorjuu, perheestä huolehtiminen kuin talousasiatkin.
Saagojen ja arkeologisten löytöjen perusteella jotkut naiset osallistuivat myös sotiin, mutta naissotureita on todennäköisesti kuitenkin ollut melko vähän.
Hautalöydöistä voidaan päätellä, että naisia arvostettiin yhteiskunnassa. Naisten haudoista on löydetty muun muassa turkiksia ja kultakoruja.
Esimerkiksi ruuanlaittotarvikkeita on löydetty myös joistakin miesten haudoista, mikä joidenkin tutkijoiden mukaan viittaa siihen, että myös viikinkimiehet osallistuivat arkisiin kotiaskareisiin.
Soljilla
kiinnitettiin olkaimet mekkoon. Soljet yhdistettiin toisiinsa usein ketjulla, jossa oli esimerkiksi meripihkasta, värillisestä lasista, hopeasta tai luusta tehtyjä helmiä.
Liivihame
oli viikinkiajalla naisten yleinen vaate. Olkaimellinen mekko oli melko vartalonmyötäinen, ja joskus sitä oli muotoiltu kiilakappaleilla.
Miehet
pukeutuivat viikinkiajalla yleensä housuihin ja pitkään tunikamaiseen paitaan. Vaatteet oli valmistettu naisten kutomasta villa- tai pellavakankaasta.
Hiukset
olivat viikingeille tärkeät ainakin päätellen viikinkiajan yleisimpiin arkeologisiin löytöihin kuuluvista puisista ja luisista kammoista.