Kilpineidot olivat viikinkinaisia, jotka kantoivat aseita ja osallistuivat taisteluihin siinä missä miehetkin.
Kilpineidot mainitaan monissa muinaispohjoismaisissa lähteissä, kuten islantilaisissa saagoissa ja Saxo Grammaticuksen (noin 1160–1208) Gesta danorum -kronikassa.
Saxo kertoo tanskalaisnaisista, jotka ”vaihtoivat naisellisen kauneutensa miehiseen olemukseen ja omistivat lähes kaiken aikansa sotimiselle”.
Historioitsijat ovat pitkään pohtineet, onko teksteissä kuvattuja kilpineitoja todella ollut olemassa, sillä esimerkiksi saagoja ja Saxon kronikkaa ei voida pitää luotettavina historiallisina lähteinä.
Vaikka naissotureihin viitataan muissakin lähteissä, historioitsijoiden on ollut vaikea arvioida, miten yleistä naisten osallistuminen taisteluihin viikinkiaikana todella oli.
Siitä tutkijat ovat yksimielisiä, että yksittäiset naiset varmasti osallistuivat sotiin. Arkeologit ovat löytäneet monia viikinkihautoja, joihin on haudattu naisia aseineen.
Esimerkiksi ruotsalainen arkeologi Hjalmar Stolpe kaivoi vuonna 1889 esiin 900-luvulle ajoitetun viikinkisoturin haudan.
Haudasta löydetty kilpi, kirves, nuolet ja kaksi hevosta osoittivat, että vainaja oli ollut korkea-arvoinen henkilö.
Soturin uskottiin yli sata vuotta olevan mies, kunnes vuonna 2017 tehty dna-analyysi paljasti, että hän olikin todellisuudessa nainen.