Viikingeillä ei ollut papistoa eikä varsinaisia temppeleitä. Jumalia palvottiin luonnossa, kodeissa ja kylissä paikallisten perinteiden mukaisesti. Talon isäntä vaimoineen johti päivittäisiä rituaaleja.
Suuremmissa tilaisuuksissa, kuten uhrijuhlissa, toimitusta johti juhlien isäntä.
Jumalille teurastettiin uhrilahjoiksi eläimiä, jotka syötiin jumalten kunniaksi ja huuhdottiin alas ”pyhällä” simalla. Maljoja kohoteltiin vainajien muistoksi ja rauhan ja hyvän sadon takeeksi, ja runonlaulajat lauloivat jumalista ja muinaisten sankarien urotöistä.