Arkeologit ovat löytäneet vain vähän kilpiä viikinkiajoilta, koska kilvet oli tehty puusta ja ne maatuivat yleensä nopeasti. Muutamien löytyneiden jäännösten perusteella viikingit käyttivät pyöreitä kilpiä, jotka olivat halkaisijaltaan 75–90 senttimetriä.
Ne valmistettiin ohuista laudoista, ja niihin käytettiin eri puulajeja. Rekonstruktioiden perusteella tiedetään, että ne halkesivat melko helposti miekan tai kirveen iskusta. Kilpien kestävyyttä pyrittiin parantamaan päällystämällä ne eläinten nahoilla.
Kun nahat kuivuivat, ne kutistuivat ja puristivat kilven laudat tiiviisti yhteen. Muun muassa Aarhusin yliopiston tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kilvissä käytettiin lampaiden tai kauriiden nahkoja etu- ja taustapinnoilla ja kilven ohuin osa eli sen reunat päällystettiin paksulla vasikannahalla.
Joissain kilpilöydöissä on havaittu maalinjäänteitä, ja viikinkiajalta on jäänyt myös kiviin hakattuja ja maalattuja kuvia, joissa näkyy maalauksin koristeltuja kilpiä.
Ilmeisesti kilvet maalattiin yleensä yksivärisiksi, mutta joihinkin on maalattu kuvioita, kuten risti tai aurinkopyörä.