Islantilaisten saagojen mukaan Islannin viikingit purjehtivat 25 laivalla asuttamaan Grönlantia vuonna 985.
Heidän jälkeläisensä asuivat Grönlannissa vuosisatojen ajan, kunnes he yhtäkkiä päättivät jättää kotinsa 1400-luvulla. Historioitsijat ovat siitä lähtien pohtineet syitä Grönlannin siirtokunnan hylkäämiseen.
Viime vuosina tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että viikingit joutuivat lähtemään Grönlannista monien ikävien yhteensattumien vuoksi.
Grönlannin lahtien pohjasedimenttien analyysien perusteella vaikuttaa siltä, että saaren lämpötila laski rajusti vuoden 1250 tienoilla.
Sen seurauksena lahdet jäätyivät, mikä vaikeutti purjehtimista. Lisäksi kesät muuttuivat aiempaa tuulisemmiksi. Kovat ajat lisäsivät polttopuun ja ruuan varastoinnin tarvetta, ja elämä siirtokunnissa vaikeutui.
Samoihin aikoihin viikingit menettivät tärkeimmän tulonlähteensä, kun rikkaat eurooppalaiset alkoivat ostaa mursunluun sijaan norsunluuta.
Laivaliikenne Grönlantiin väheni, ja saarelaiset jäivät eristyksiin. Kaikesta päätellen joukkomuutto Grönlannista tapahtui vähitellen pienissä ryhmissä.
Luulöytöjen tutkimukset osoittavat, että nuorien asukkaiden määrä väheni, mistä voi päätellä, että nuoret lähtivät Grönlannista ensimmäisinä – luultavasti Islantiin tai Norjaan, jossa oli 1300-luvulla raivonneen ruton seurauksena tarjolla runsaasti viljelymaata.