Verikotka oli verinen ja julma teloitusmenetelmä, jolla viikinkien kerrotaan rankaisseen taistelussa vangiksi jääneitä vihollisiaan.
Historiantutkijat tuntevat kaikkiaan kahdeksan muinaiskandinaavista ja yhden latinankielisen keskiaikaisen lähteen, joissa verikotka-teloitus mainitaan. Joissakin lähteissä kerrotaan vain lyhyesti, että viikingit kaiversivat eräänlaisen kotkan uhrinsa selkään.
Jotkin lähteet ovat yksityiskohtaisempia, ja niiden mukaan viikingit kaivoivat kuolemaantuomitun kylkiluut ulos selän kautta. Sitten kylkiluut käännettiin sivuille, minkä jälkeen keuhkot vedettiin selästä ulos ja levitettiin kuin kotkan siiviksi.
Skaldi Sigvat Thordarson (noin 995–1045) mainitsee verikotkan kirjoituksissaan. Hän kirjoitti: ”Ja Ivar, joka oli Yorkissa, leikkasi kotkan Ællan selkään.”
Gotlannissa olevassa kuvakivessä kuvataan ehkä verikotkan tekemistä.
Menetelmä oli mahdollinen
Äärettömän väkivaltaisen menetelmän olemassaolosta on kiistelty, sillä arkeologit eivät ole koskaan löytäneet ihmisjäännöksiä, joissa olisi merkkejä verikotkasta. Teknisesti se oli kuitenkin mahdollinen.
Joulukuussa 2021 tutkijaryhmä, johon kuului lääkäreitä, anatomian asiantuntijoita ja historiantutkija, julkaisivat tutkimuksensa siitä, olisiko verikotkan tekeminen ollut mahdollista viikingeille ja viikinkiaikana.
Tutkijat muun muassa mallinsivat verikotkan aiheuttamat valtavat vammat tietokonesimulaatiolla ja tulivat siihen tulokseen, että verikotka oli mahdollista tehdä viikinkiajan välineillä. Todennäköisesti uhri olisi kuitenkin kuollut tukehtumalla tai verenhukkaan ennen kuin koko toimenpide olisi saatu loppuun.