Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Loki: 10 myyttiä skandijumalasta

Loki on skandinaavisen mytologian ristiriitainen hahmo, jonka merkityksestä tai asemasta tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen. HISTORIA perehtyi eri lähteiden käsitykseen Lokista ja arvioi niiden uskottavuutta.

Karl Emil Döpler/Scanpix & Shutterstock

1. Loki oli Asgårdin rettelöitsijä

Loki oli Thorin seuralainen ja Odinin veriveli, mutta muuten hänestä ei tiedetä juuri mitään. Hän eli jumalten kanssa mutta oli harvojen ystävä.

Islantilainen Snorri Sturluson kirjoitti 1200-luvulla niin sanotun Proosa-Eddan, joka sisältää skandinaavisia myyttejä. ”Loki on vikkelä ja kaunis katsella, mutta hän on luonteeltaan ilkeä ja ailahteleva”, Snorri kirjoitti.

Vanhemman, niin sanotun Runo-Eddan (tekijä tuntematon) ohella Snorrin teos on tärkein lähteemme mystisestä jumalhahmosta, Lokista.

Loki on ilmeisesti kuvattu Tanskasta (Snaptun) ja Britanniasta (Gainford ja Kirkby Stephen) löydettyihin viikinkiaikaisiin kiviin, mikä osoittaa, että hän oli tärkeä hahmo viikinkien maailmassa.

© Disney+ / Marvel Studios

Loki-sarja käsittelee identiteettiä ja vapaata tahtoa

Disney+:n uuden Loki-sarjan ensimmäinen kausi on kerännyt hyvät arviot ja sai pisteet 92% sarjojen ja elokuvien arvosteluja yhteen vetävällä Rotten Tomatoes -sivustolla.

Sarjassa antisankari Loki jää eräänlaisen aikapoliisin haaviin, jonka tehtävänä on vartioida kolmea eri aikoja, eli mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaa, hallitsevaa jumalatarta.

Loki saa tehtäväkseen surmata eri ajassa oleva versio itsestään, koska se luo kaaosta ajassa. Tehtävä on vieläpä suoritettava kieron agentti Mobiuksen valvovan silmän alla. Mobiusta näyttelee Owen Wilson.

Wilsonin ja Lokia näyttelevän Tom Hiddlestonin välinen kemia ja dialogi kannattelevat sarjaa, jossa pohditaan identiteettiin liittyviä kysymyksiä – esimerkiksi sitä, mitä Loki olisi ilman maagisia voimiaan, jotka eivät toimi aikapoliisin maailmassa? Entä miten käy vapaan tahdon, kun aikapoliisi muokkaa menneisyyttä sopimaan johonkin tiettyyn, ennalta määrättyyn kohtaloon?

Sarjassa kukaan ei ole vain hyvä tai paha – aivan kuten viikinkisaagoissakaan Loki ei ole ainoastaan hyvä tai paha.

Katso sarjan traileri täällä

Tarinoitten mukaan Loki oli Farbauti-jätin ja tämän vaimon Nalin poika.

Loki avioitui jumalatar Sibynin kanssa, ja he saivat pojat Valin ja Narvin.

Lisäksi Loki sai Angrboda-jättiläisen kanssa kolme jälkeläistä, Fenrir-suden, Jörmundgandr-käärmeen ja manalan jumalattaren Helin.

Vaikka Loki oli syntyperältään jättiläinen, hän eli jumalten kanssa Asgårdissa – ehkä siksi, että hän oli tehnyt verivalan pääjumala Odinin kanssa.

Loki kuvataan viekkaaksi ja itsekeskeiseksi. Hän saattaa jumalat toistuvasti vaikeuksiin, jotka hän sitten selvittää pelastaakseen nahkansa.

Monet tutkijat pitävät häntä sen vuoksi niin sanottuna kujeilijana – hahmona, joka luo muutosta rikkomalla yhteiskunnan sääntöjä.

Loki rikkoo sekä viikinkien normeja että luonnonlakeja vaihtamalla sukupuolta ja muuttumalla eläimeksi. Näin hän luo jumalten maailmaan epäjärjestystä, joka kuljettaa myyttejä eteenpäin ja lisää niiden kiinnostavuutta.

Loki kehittyy eddoissa ärsyttävästä kiusantekijästä yhdeksi jumalten pahimmista vihollisista.

© Imageselect

Thorin morsiusneito

Loki esiintyy monesti niin Proosa- kuin Runo-Eddassakin sekä skaldi-runoissa tarinaa eteenpäin kuljettavana hahmona.

Hän toimii muun muassa Thorin morsiusneitona, leikkaa salaa Thorin vaimon Sivin hiukset ja herjaa jumalia suurissa juhlissa Ægir-jättiläisen luona.

2. Loki oli salamaniskujen poika

Thor edusti ukkosta, ja hänen seuralaisellaan Lokilla on myös voinut olla oma luonnonelementtinsä.

Jättejä pidettiin usein nimenomaan luonnonvoimien edustajana, ja islantilaisessa sanonnassa Loki liitetään salamanvälähdyksiin taivaalla: ”Loki ja Thor kulkevat pitkälle, ukonilma ei taltu.”

Koska Lokin vanhempien nimet ovat Farbauti (kovaa iskevä) ja Nal (neula tai neulanen), jotkut tutkijat ovat päätelleet, että Loki syntyi salamaniskusta – Pohjolan havumetsissä näkee usein salamaniskemiä havupuita.

Yksi viikinkien mytologian perusteemoista on jumalten ja jättiläisen väliset jännitteet.

Loki kuuluu kumpaankin maailmaan, mikä sekä horjutti että vahvisti vallan tasapainoa, Lokia pidettiin ehkä vallattomien jättien ja järjestystä ylläpitävien jumalten välisen luonnollisen tasapainon symbolina.

Pariteltuaan orin kanssa Loki synnytti Sleipnirin, Odinin kahdeksanjalkaisen hevosen.

© Dorothy Hardy

3. Loki symboloi naiseutta

Siinä missä vahva ja vähäpuheinen Thor vastasi viikinkien miesihannetta, Loki kuvataan usein heikoksi ja puheliaaksi, joita ominaisuuksia viikingit pitivät naisellisina.

Loki esiintyy naisellisessa roolissa muun muassa tarinassa, jossa hän muuntautuu hevostammaksi houkutellakseen työhevosen pois Asgårdin muurin rakennustöistä.

Sitten hän häpeällisellä tavalla antaa orin astua ja hedelmöittää itsensä. Hevosen omistaja, joka on jättiläinen, ei saa tämän vuoksi muuria valmiiksi ajoissa, ja jumalat eivät suostu maksamaan hänelle sovittua summaa.

Toisessa tarussa Loki lähes kastroi itsensä, kun hän sitoo köyden kivestensä ympärille ja vetää köyttä vuohen kanssa.

Viikingit halveksivat feminiinisiä miehiä, ja Loki edusti kaikkea sitä, mitä viikinkimies ei halunnut olla.

Homoksi kutsuminen oli kauhea loukkaus

Viikinkien yhteiskunta oli vahvasti sukupuolijakautunut.

Naiset hoitivat yleensä kotityöt, ja miehet tekivät sota- ja valloitusretkiä. Nuori viikinkisoturi ei voinut ihailla Lokin kaltaista miestä, sillä tämä ei edustanut miehistä ihannetta.

4. Loki päätyi maan alle kuten Lucifer

Yhdessä tunnetuimmista myyteistä Loki houkuttelee sokean Höder-jumalan surmaamaan Balderin, jumalista rakastetuimman.

Höder tappaa Balderin mistelistä tehdyllä keihäällä, sillä misteli oli ainoa asia maailmassa, joka ei ollut vannonut olevansa vahingoittamatta Balderia.

Balder olisi noussut kuolleista, jos kaikki olisivat surreet häntä. Loki kieltäytyi.

© Ritzau

Koska kristityt kirjoittivat skandinaaviset myytit muistiin viikinkiajan loputtua, niihin on voinut tulla vaikutteita kristinuskosta.

Tutkijat ovat tulkinneet hyvän Balderin Jeesukseksi ja Lokin Luciferiksi, kiusaajaksi, joka tuo pahuutta maailmaan.

Kun jumalat lopulta vangitsevat Lokin ja sitovat hänet luolaan, hän joutuu maan alle kuin paholainen helvettiin.

Islannissa sana lokadaun, ”Lokin haju”, on tarkoittanut esimerkiksi kuumien lähteiden maan alta tulevaa rikinkatkua, joka kristinuskossa yhdistetään helvettiin.

700-luvun Englannista peräisin olevaan kiveen kuvattua sidottua sarvipäätä on arveltu sekä Lokiksi että Luciferiksi.

5. Lokin lauantai

Viikon toiseksi viimeinen päivä oli erityinen, sillä se oli ainoa päivä, jota ei nimetty jumalan mukaan.

Jotkut historioitsijat ovat kuitenkin 1800-luvun alusta lähtien väittäneet, että lauantai oli alkuaan nimeltään Lokadagr (Lokin päivä).

Muinaisskandinaavinen sana laugardagr (kylpypäivä) yleistyi ehkä vasta kristinuskon myötä, kun väen piti käydä kirkossa jumalanpalvelusta edeltävänä päivänä.

Jos viikingit nimesivät päivän Lokin mukaan, hänen on täytynyt olla heidän maailmankuvassaan paljon tärkeämpi kuin aiemmin on uskottu.

6. Loki oli hämähäkki

Matkoillaan viikingit kuulivat monien eri kulttuurien trubaduureja ja tarinankertojia. Etnologi Anna Birgitta Roothin mukaan Lokista säilyneissä kertomuksissa on vaikutteita monista ulkomaisista myyteistä.

Jos Loki oli alun perin hämähäkki, se selittää, että hän loi tarujen mukaan ensimmäisen verkon.

© Scanpix

Kun Rooth vuonna 1961 riisui kaikki ”vieraat vaikutteet” Loki-myytin ympäriltä, hän tuli hämmentävään tulokseen: Loki oli alun perin ollut viikinkien mytologiassa hämähäkki!

Teoriaa tukee Lokin rooli rettelöitsijänä, sillä kertomuksia verkkojaan kutovista, häiriötä aiheuttavista hämähäkeistä tunnetaan muun muassa Länsi-Afrikasta ja Amerikasta.

Lisäksi väitteen uskottavuutta lisää se, että Lokia kutsutaan 1500-luvun kansanlauluissa nimellä Locke, joka tarkoitti keskiajan ruotsissa nimenomaan hämähäkkiä.

7. Tulen jumala eli 1800-luvulle asti

Loki oli kuin tuli: lämmittävä ystävä ja samalla vihollinen, joka aiheutti tuhoa ja kuolemaa. Hänen nimensä muistuttaa myös muinaisnorjan sanaa logi, joka tarkoittaa liekkiä.

Arabialaisen maailmanmatkaaja al-Tartushin mukaan viikingit palvoivat vuoden 950 tienoilla Slesvigissä Sirius-tähteä, jonka nimi oli muinaisskandinaaviksi Lokabrenna – Lokin tuli.

Myös joissakin myyteissä Loki yhdistetään tuleen. Kun hän piiloutuu muilta aasoilta aiheutettuaan Balderin kuoleman, hänen nuotionsa savu paljastaa hänet.

Vieraillessaan Thorin kanssa jätti Utgardalokin luona Loki häviää syöntikilpailun Logi-nimistä tulijättiläistä vastaan.

Jotkut historioitsijat ovat tulkinneet tämän otteluksi hyödyllisen ja tuhoisan tulen välillä.

Arkeologit ovat löytäneet Tanskasta Horsensvuonosta Snaptunin läheltä paljesuojan, johon on kaiverrettu Lokin kuva.

Paljesuoja oli kivi, jossa oli reikä keskellä ja joka asetettiin nuotion eteen niin, että sen läpi voi puhaltaa palkeilla liekkeihin palkeiden syttymättä tuleen.

Viikinkiajan jälkeen skandinaavit yhdistivät nimen Loki edelleen tuleen.

1800-luvulla Tanskassa ja Norjassa nuotion rätinää voitiin kuvailla sanomalla ”Loki lyö lapsiaan”, ja ruotsalaislapset heittivät irronneet maitohampaansa uuniin lahjaksi Lokille.

Jyllannissa Tanskassa kutsuttiin ilman liekkimäistä väreilyä lämpimänä kesäpäivänä ”Lokin kauransiemeniksi”.

Monien nykytutkijoiden mukaan käsitys Lokista tulen jumalana ilmaantui vasta viikinkiajan jälkeen mm. tulta tarkoittavan muinaisnorjalaisen sanan logi ja nimen Loki samankaltaisuuden vuoksi. Muutoin Loki-sanan alkuperä on tuntematon.

  • TUULEN JUMALA: Lokia on arveltu myös tuulen jumalaksi muun muassa hänen yhden nimensä, Loptrin, vuoksi, sillä se voidaan kääntää ”ilmava”.
  • VEDEN JUMALA: Myytissä Heimdallr ja Loki taistelevat hylkeen muodossa meressä Frejan kultaisesta Brísingamen-korusta. Siitä jotkut tutkijat ovat päätelleet, että Loki oli veden henki.
  • KUOLEMAN JUMALA: On myös esitetty, että Loki on manalan jumalan Odinin toinen olomuoto. Odinin tapaan Loki pystyy luomaan ja tuhoamaan, ja hän on manalan valtiattaren Helin isä.

Kertomuksessa Lokilta ommeltiin suu kiinni, mitä on kuvattu Tanskassa Snaptunin kivessä.

Imageselect & Shutterstock

Reiällinen kivi suojasi palkeita nuotion kipinöiltä.

Imageselect & Shutterstock

8. Lokill ei uhrattu

”Mikään ei viittaa siihen, että Lokia olisi palvottu tai rukoiltu”, kirjoitti brittiläinen filologi Turville-Petre – yksi monista tutkijoista, jotka uskovat Lokin saaneen jumalallisen asemansa vasta viikinkiajan jälkeen.

Lokin mukaan ei ole esimerkiksi nimetty yhtään paikkaa, toisin kuin vaikkapa Thorin (Tórshavn) ja Odinin (Odense).

Ei myöskään ole löydetty Loki-patsaita tai muita konkreettisia jäännöksiä, jotka viittaisivat arvoituksellisen hahmon kulttiin.

Kun eddat 1200-luvulla olivat esitelleet Lokin jumalana, hän alkoi vähitellen esiintyä sellaisena kansanuskomuksissa ja kansanrunoudessa.

”Father, Son, and Holy Ghost, Nail the devil to this post. With this mell I thrice do knock, One for God, And one for Wod, And one for Lok.”
Robert M. Keanley, seurakuntapastori, 1898

Keskiajan Islannissa oli erityinen amuletti nimeltä kaupaloki (kauppa-Loki), jonka piti tuoda kantajalleen onnea liiketoimissa.

Färsaarelaisessa kansanlaulussa Loki esiintyy jumalana, jota voitiin kutsua avuksi kuten Odinia ja Höneriä, ja hänen nimensä esiintyy jopa englantilaisessa loitsussa 1800-luvulta.

Nämä tiedot eivät kuitenkaan auta selvittämään, mikä konkreettinen merkitys Lokilla oli viikingeille.

Loitsuilla karkotettiin sairauksia

Kirjassa Folkore (1898) brittiläinen pappi Robert M. Keanley kertoo loitsusta, jota käytettiin parantamaan vuoteenomaksi joutuneita sairaita 1800-luvun Lincolnshiressä.

Sängyn päädyssä oli vasara ja kolme hevosenkenkää.

Nainen kopautti jokaista hevosenkenkää ja loitsusi samalla: ”Father, Son, and Holy Ghost, Nail the devil to this post. With this mell I thrice do knock, One for God, And one for Wod, And one for Lok.”

Loki askarruttaa tutkijoita tänäkin päivänä.

© Peter Madsen

9. Loki jää mysteeriksi

Yksikään tutkija ei ole pystynyt selvittämään aukottomasti Lokin tehtävää viikinkiajan mytologiassa.

Käytettävissä olevat kirjalliset lähteet ovat peräisin ajalta satoja vuosia aasauskonnon hiipumisen jälkeen, eikä tiedetä, palvoivatko viikingit Lokia.

Vaikeasti määriteltävä Loki on voinut olla samaan aikaan ovela häiriköitsijä, luova ja tuhoava luonnonvoima sekä kauhuesimerkki asioista, joita viikingit pelkäsivät – kuten noituus ja poikkeava seksuaalisuus.

Hänellä on tuskin alun perin ollut mitään tekemistä kristinuskon paholaisen kanssa, vaikka sellainen yhteys ehkä syntyi keskiajalla.

Hämähäkkiteoriaa on taas vaikea todistaa.

Ehkä Loki ei ollut hyvä eikä paha. Hän oli katalysaattori, tarinoiden alkuunpanija.

Ilman häntä Balderia ei olisi surmattu eikä olisi syntynyt levottomuutta, joka johti ragnarökiin ja uuden ja paremman maailman luomiseen.

10. Loki oli muodonmuuttaja

Vanhassa färsaarelaisessa kansantarussa, joka kerrotaan kirjassa Færøiske qvæder (1822), Loki muuttaa muotoaan vuoron perään erilaisiksi eläimiksi.

Hänen tavoitteenaan on selvittää, millä eläinlajilla on surkein elämä.

Myös viikinkiajalla Loki oli muodonmuuttaja, joka saattoi silmänräpäyksessä muuttaa sekä hahmoaan että sukupuoltaan. Eddojen mukaan Loki muutti muotoaan monessa tilaisuudessa.

Hän muuntautui muun muassa palvelustytöksi, hevostammaksi, kärpäseksi, kirpuksi, loheksi, hylkeeksi ja vanhaksi eukoksi. Kerran hän jopa muuttaa toisen hahmon – jumalille nuoruuden omenoita antavan Idun-jumalattaren – pähkinäksi.

Loki pystyi halutessaan muuntautumaan niin piiaksi kuin kärpäseksikin.

© Shutterstock

Tällaiset temput yhdistävät Lokin viikinkiajan noituuteen, seiðriin. Seiðriä, joka saattoi olla joko hyvän- tai pahantahtoista, harjoittivat erityisesti vaeltavat noitanaiset, joita kutsuttiin nimellä volur.

Viikingit uskoivat, että noita pystyi transsiin vajoamalla matkustamaan eri maailmojen välillä sekä saamaan neuvoja ja varoituksia hengiltä.

Lokin tapaan volurit saivat osakseen sekä kunnioitusta että halveksuntaa.

Lokin merkitys onkin voinut olla edustaa ja selittää viikinkien ristiriitaista suhdetta noituuteen, joka saattoi olla joko auttavaa tai vaarallista.

Lue myös:

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota