Englantilaisen Lindisfarnen luostarin munkit olivat juuri päättäneet aamurukouksensa tammikuussa vuonna 793, kun mereltä lähestyi kaksi lohikäärmein koristeltua laivaa.
Laivat ajoivat luostarisaaren rantaan, ja niistä lähti joukko aseistautuneita miehiä kohti luostaria, jossa kauhistuneet munkit yrittivät piiloutua.
Kaikki vastarinta oli turhaa. Kaikki kiinni saadut munkit tapettiin ja luostari poltettiin, ennen kuin tanskalaiset hyökkääjät eli viikingit lähtivät saalinaan hopeaa ja kultaa.
”Pakanat häpäisivät Jumalan pyhäkön, vuodattivat pyhien veren alttarille, jättivät toivon talon raunioiksi”, eräs pappi kirjoitti.
Munkit palasivat pian takaisin
Hyökkäys Lindisfarneen vuonna 793 oli ensimmäinen dokumentoitu viikinkien hyökkäys englantilaiseen luostariin, ja lisää oli luvassa.
Historioitsijat ovat tähän asti ajatelleet, että englantilaisluostarit eivät koskaan palanneet ennalleen viikinkien tuhoisien hyökkäysten jälkeen. Readingin yliopiston tutkimuksen mukaan luulo voi olla väärä.
Kun tutkijat perehtyivät paikallisarkistoihin ja monista luostareista tehtyihin arkeologisiin löytöihin, kuten eläinten luihin ja kolikoihin, osoittautui, että munkit palasivat pian viikinkien hyökkäysten jälkeen ja luostarielämä jatkui.
”Tämä tutkimus antaa aiempaa monipuolisemman kuvan luostarien selviytymisestä noina verisinä aikoina. Munkit eivät olleetkaan vain passiivisia uhreja, jollaisina heidät on kuvattu populaarihistoriallisissa kertomuksissa viikinkien ryöstöretkistä”, toteaa arkeologi Gabor Thomas Radingin yliopistosta.