Viikingit purjehtivat retkillään pitkiäkin matkoja hankkiakseen uusia rikkauksia, maa-alueita ja mainetta.
He matkasivat esimerkiksi etelään Bysantin valtakunnan pääkaupunkiin Konstantinopoliin, mistä kertoo muun muassa se, että arkeologit ovat löytäneet Hagia Sofian pyhätöstä marmoriin kaiverrettuja 800-luvun pohjoismaisia riimuja.
Konstantinopolissa pohjanmiehiä liittyi Bysantin keisarin henkivartiokaartin palvelukseen, ja ilmeisesti viikinkejä kulki keisarin joukoissa sotaretkille myös Bysantin eteläpuolelle.
Useissa Pohjolasta löytyneissä riimukivissä kerrotaan viikingeistä, jotka olivat kaatuneet Serklandissa, kuten viikingit muslimien alueita kutsuivat. Viikinkiretket ulottuivat kuitenkin vieläkin pidemmälle etelään.
Historioitsijat tietävät, että noin 60 viikinkialusta purjehti vuosina 859–861 aluksi Pyreneiden niemimaan rannikkoa seuraillen etelään ja pujahti sitten Eurooppaa ja Afrikkaa erottavan Gibraltarinsalmen läpi Välimerelle.
Etelänmatkoillaan viikingit myivät orjia ja ostivat muun muassa kultaa, hopeaa ja silkkiä.
He ryöstelivät ensin espanjalaiskaupunkeja ja iskivät sitten Nekoriin nykyisessä Marokossa.
Espanjalais-arabialaisen historioitsijan Al-Bakrin mukaan he valtasivat kaupungin ja ottivat sen asukkaat orjiksi.
Voi hyvin kuvitella, että jotkut viikingit ovat jatkaneet matkaa Gibraltarin ohi etelään ja päätyneet pitkälle Afrikkaan asti.
Sellaisesta ei kuitenkaan ole arkeologisia löytöjä eikä kirjallisia lähteitä.