Kesällä 1013 tanskalainen viikinkikuningas Sven Haaraparta purjehti kohti Englantia suuren miehitysarmeijansa kanssa.
Hänen aikeenaan oli syöstä Englannin kuningas Ethelred II vallasta ja ottaa saarivaltio hallintaansa. Mukana laivalla oli myös Svenin nuorin poika, vasta 18-vuotias Knuut.
Kun Svenin laivasto rantautui Kaakkois-Englantiin, Ethelred pakeni suoraa päätä Normandiaan ja luovutti Svenille vallan.
Sven ehti hallita Englantia vain muutaman kuukauden, kun hän yllättäen kuoli.
Hänen vanhin poikansa Harald kruunattiin Tanskan kuninkaaksi, ja nuorin poika, prinssi Knuut, sai johdettavakseen isänsä sotajoukot ja peri Englannin hallinnan.
Ennen kuin Knuut ehti vakiinnuttaa hallintonsa, vallasta syösty Ethelred palasi armeijoineen valloittamaan valtakuntaansa takaisin.
Veli lainasi laivastoaan
Kokematon Knuut pakeni Tanskaan ja meni tapaamaan isoveljeään. Hän toivoi, että veljekset voisivat hallita Tanskaa yhdessä, mutta Harald oli toista mieltä.
”Iloitsen paluustasi, rakas veljeni, ja olen kiitollinen vierailustasi. En kuitenkaan ymmärrä puheitasi valtion jaosta.
Aion itse hallita sitä perintöosuutta, jonka isämme sinun suostumuksellasi minulle luovutti.
On ikävä kuulla, että olet menettänyt oman perintöosuutesi, joka oli suurempi kuin minun, ja haluan toki tarjota apuani. Valtakuntaani en kuitenkaan aio jakaa”, Harald totesi vuodelta 1043 peräisin olevan kronikan mukaan.
Välttääkseen sodan veljeään vastaan Harald lainasi Knuutille laivastoaan, jotta tämä voisi lähteä taisteluun Ethelrediä vastaan.
Kesällä 1015 Knuut lähtikin kahdensadan pitkälaivan ja 10 000 miehen kanssa kohti Englantia.
”Tuolla sotaretkellä ei ollut mukana yhtään orjaa, ei edes vapautettua. Mukana ei ollut yhtään syntyperältään vaatimatonta eikä vanhuuden heikentämää.
Kaikki olivat jaloja ja vahvoja miehiä parhaassa iässään, valmiita taistelemaan missä oloissa tahansa. Mukana olleiden miesten nopeus saattoi jopa ratsumiehet häpeään”, kuvailtiin kronikassa.