Knuut Suuri: Kuninkaan kuopuksesta tuli suuri hallitsija

Knuut Suuri hallitsi 1000-luvulla suurta osaa Pohjois-Eurooppaa, ja kauppa ja kulttuuri kukoistivat hänen valtakunnassaan. Hän ei kuitenkaan päässyt asemaansa helpolla.

Kesällä 1013 tanskalainen viikinkikuningas Sven Haaraparta purjehti kohti Englantia suuren miehitysarmeijansa kanssa.

Hänen aikeenaan oli syöstä Englannin kuningas Ethelred II vallasta ja ottaa saarivaltio hallintaansa. Mukana laivalla oli myös Svenin nuorin poika, vasta 18-vuotias Knuut.

Kun Svenin laivasto rantautui Kaakkois-Englantiin, Ethelred pakeni suoraa päätä Normandiaan ja luovutti Svenille vallan.

Sven ehti hallita Englantia vain muutaman kuukauden, kun hän yllättäen kuoli.

Hänen vanhin poikansa Harald kruunattiin Tanskan kuninkaaksi, ja nuorin poika, prinssi Knuut, sai johdettavakseen isänsä sotajoukot ja peri Englannin hallinnan.

Ennen kuin Knuut ehti vakiinnuttaa hallintonsa, vallasta syösty Ethelred palasi armeijoineen valloittamaan valtakuntaansa takaisin.

Veli lainasi laivastoaan

Kokematon Knuut pakeni Tanskaan ja meni tapaamaan isoveljeään. Hän toivoi, että veljekset voisivat hallita Tanskaa yhdessä, mutta Harald oli toista mieltä.

”Iloitsen paluustasi, rakas veljeni, ja olen kiitollinen vierailustasi. En kuitenkaan ymmärrä puheitasi valtion jaosta.

Aion itse hallita sitä perintöosuutta, jonka isämme sinun suostumuksellasi minulle luovutti.

On ikävä kuulla, että olet menettänyt oman perintöosuutesi, joka oli suurempi kuin minun, ja haluan toki tarjota apuani. Valtakuntaani en kuitenkaan aio jakaa”, Harald totesi vuodelta 1043 peräisin olevan kronikan mukaan.

Välttääkseen sodan veljeään vastaan Harald lainasi Knuutille laivastoaan, jotta tämä voisi lähteä taisteluun Ethelrediä vastaan.

Kesällä 1015 Knuut lähtikin kahdensadan pitkälaivan ja 10 000 miehen kanssa kohti Englantia.

”Tuolla sotaretkellä ei ollut mukana yhtään orjaa, ei edes vapautettua. Mukana ei ollut yhtään syntyperältään vaatimatonta eikä vanhuuden heikentämää.

Kaikki olivat jaloja ja vahvoja miehiä parhaassa iässään, valmiita taistelemaan missä oloissa tahansa. Mukana olleiden miesten nopeus saattoi jopa ratsumiehet häpeään”, kuvailtiin kronikassa.

Englannin kuninkaaksi

Taistelut ja piiritykset olivat kestäneet jo vuoden ja Ethelredkin oli ehtinyt kuolla, kun Knuut lokakuussa 1016 teki sopimuksen Ethelredin pojan Edmund Rautakyljen kanssa.

Prinssit jakoivat Englannin keskenään niin, että Knuut sai hallintaansa Thamesin pohjoispuoliset ja Edmund sen eteläpuoliset alueet.

Vain kuukauden päästä Edmund kuitenkin kuoli. Knuut vei pikaisesti tämän lesken vihille ja sai näin hallintaansa koko Englannin.

Knuut ei kuitenkaan ollut vielä tyytyväinen. Kun hänen veljensä Harald kuoli vuonna 1018, Knuut matkusti Tanskaan, jossa hän kruunautti itsensä Tanskan kuninkaaksi Knuut II:ksi.

Kruunajaisten jälkeen Knuut palasi Englantiin. Norjan ja Ruotsin kuninkaat, Olaf Haraldinpoika ja Anund Jakob, yrittivät hyödyntää Knuutin poissaoloa ja hyökkäsivät Tanskaan useaan otteeseen.

Myös Knuutin nimeämä Tanskan sijaishallitsija yritti anastaa vallan, mutta Knuut palasi Tanskaan ja kukisti kaikki vastustajansa.

Myös hänen sijaisensa sai rangaistuksensa varhain eräänä aamuna Roskildessa kirkossa, kun Knuutin miehet surmasivat hänet.

Euroopan mahtimies

Knuut pakotti Norjan ja Ruotsin yritteliäät kuninkaat polvilleen vuonna 1026 taistelussa Skånessa.

Knuutista tuli kertaheitolla Pohjois-Euroopan mahtavin mies. Kun paavi seuraavana vuonna kruunasi saksalaisen kreivi Konradin Saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi Roomassa, Knuut kutsuttiin kruunajaisjuhlallisuuksiin Euroopan muiden mahtimiesten rinnalle.

Kotimatkalla Roomasta Knuut kirjoitti alamaisilleen kirjeen, jossa hän julisti itsensä Englannin, Tanskan, Norjan ja osin Ruotsin kuninkaaksi.

Knuut kuoli 40-vuotiaana vuonna 1035, ja hänet haudattiin Englannin silloiseen pääkaupunkiin Winchesteriin.

Tuolloin hän oli laajentanut valtakuntaansa myös Islantiin ja Skotlantiin, ja hän hallitsi siten yhtä historian suurimmista valtakunnista pohjolassa.

Historiankirjoissa Knuut II kuvataan viisaaksi ja menestyneeksi hallitsijaksi. Hän loi miekan ja liittoumien avulla valtakunnan, jossa hänen alamaisensa saivat nauttia kulttuurisesta ja taloudellisesta kukoistuksesta.