Kauppiaat tekivät Pohjolasta vauraan
800-luvun mittaan viikinkien ryöstöretket vähenivät, ja pohjanmiehet alkoivat keskittyä ryöstelyn sijasta kaupankäyntiin. Pohjolaan syntyi useita kukoistavia kauppakaupunkeja.

Ruotsin viikingit ostivat idästä hopeaa ja silkkikankaita, joita he sitten myivät kotimaansa kasvavilla markkinoilla.
Vuonna 890 norjalainen viikinki nimeltään Ottar oli vieraana Englannin kuninkaan Alfred Suuren hovissa. Ottar kertoili kuninkaalle kotimaastaan, ja kuninkaan kirjuri kirjoitti tunnollisesti muistiin vieraan tarinat maantieteestä, purjehdusreiteistä sekä erityisesti tuotteista, joita tämän pohjoisella kotiseudulla oli tarjota.
Ottar tunnetaan vain kuningas Alfredin kirjurin muistiinpanoista. Hänen ansiostaan kuitenkin nykyään tiedetään, että tuon ajan Pohjolan asukkailla ei ollut enää paljonkaan yhteistä niiden pohjanmiesten kanssa, jotka olivat ryöstäneet ja hävittäneet Lindisfarnen luostarin noin sata vuotta aiemmin. Ottar ei ollut soturi vaan kauppias, ja yhä useampi viikinki sai tuolloin jo elantonsa ryöstelyn sijasta kaupankäynnistä.
Yrittäjähenkiset viikinkipäälliköt olivat 800-luvun kuluessa havainneet, että eksoottisten tuotteiden kauppa oli ryöstelyä kannattavampaa, ja he olivat alkaneet lähettää kaupparetkikuntia kaikkiin tunnetun maailman kolkkiin.
Viikinkikauppiaat purjehtivat Pohjanmeren yli Britteinsaarille ja soutivat Itä-Euroopan suuria jokia pitkin pitkälle nykyisen Venäjän alueelle. Kaukomailta ostamansa tuotteet he toivat myytäviksi kotiseutujensa markkinapaikoille, joita oli syntynyt keskeisille paikoille Pohjolan rannikoille. Kaupankäynnin vilkastuessa kauppapaikat kasvoivat vähitellen kaupungeiksi, joihin kauppiaat kaikkialta maailmasta saapuivat myymään tuotteitaan.
Mursunluu oli muotia
Ottar oli tuonut kuningas Alfredille lahjaksi mursunhampaita, joita hän oli hankkinut matkoillaan pohjoisen Norjan erämaissa. ”Mursun syöksyhampaat ovat mitä hienointa ainetta [--] ja mursujen nahkasta saa punottua mainioita köysiä laivoihin”, kuningas Alfredin kirjuri raapusti muistiinpanoihinsa.
Pohjois-Norjan mursukanta on ilmeisesti ollut Ottarin aikaan runsas, sillä hän kehuskeli kaataneensa kahdessa päivässä peräti 60 yksilöä. Myös mursunluun kysyntä oli suurta, sillä Euroopan vauras eliitti rakasti mursunluuta, josta valmistettiin muun muassa koruja, pelinappuloita ja koriste-esineitä.
Ottar kertoi hankkineensa Pohjois-Norjasta myös arvokkaita nahkoja, valaanluita ja lintujen untuvia. Ottar tarkoitti todennäköisesti haahkanuntuvia, joista sai Euroopan markkinoilla hyvän hinnan.
Kuningas Alfredin kirjurin muistiinpanoista ei käy ilmi, missä muualla kuin Englannissa Ottar kauppasi tuotteitaan. Useimmat viikinkikauppiaat kuitenkin suuntasivat myymään tuotteitaan Pohjolan kolmeen suurimpaan kaupunkiin, Tanskan Hedebyhyn, Ruotsin Birkaan ja Norjan Kaupangiin.
Oslonvuonon rannalla sijaitsevassa Kaupangissa kauppiaat vaihtoivat turkiksia, nahkoja ja köysiä arabialaiseen hopeaan, elintarvikkeisiin ja ylellisyystuotteisiin. Kaupangissa myytiin myös rautaesineitä ja vuolukiveä, jolla oli kysyntää etenkin tanskalaisten keskuudessa. Jokakesäiset Kaupangin markkinat joutuivat kuitenkin kilpailemaan ankarasti Britteinsaarten kauppapaikkojen ja erityisesti Dublinin tuottoisien markkinoiden kanssa.