Jättiläiset kaikista maailmankolkista kokoontuvat Vigridin aukiolle mustan taivaan alle. Kun Surtur valaisee pimeyden tulimiekallaan, koittaa ragnarök, maailmanlopun taistelu jättiläisten ja jumalien välillä.
Jättiläisiä eli jotuneja ja manalan, Helin, joukkoja vastassa ovat Odinin jumalten ja kuolleista nousseiden viikinkien armeija.
”He ottivat Ymirin ja veivät hänet keskelle ammottavaa tyhjyyttä, ja he loivat hänestä maan ja meren ja järvet hänen verestään.” Snorri Sturluson maailman luomisesta viikinkien mytologian mukaan
Surtur surmaa Frej-jumalan, kun taas Odin taistelee Fenrir-sutta ja Thor Midgårdin jättiläiskäärmettä vastaan.
Viikinkien käsitys ragnarökistä eli viimeisestä taistelusta jättien ja jumalten välillä tunnetaan muun muassa ”Näkijättären ennustus” -runosta, joka kirjoitettiin muistiin vuoden 1270 tienoilla. Vaikka jumalat ja jättiläiset olivat verivihollisia, viikingit eivät pitäneet kaikkia jättejä pahoina olentoina, jotka piti tuhota.
Ymir loi maailman
Ennen kristinuskoa Pohjolan viikingit tiesivät, että jumalat, kuten Thor, Odin ja Freja vaikuttivat heidän elämäänsä. He kuitenkin tiesivät myös, että maailman oli luonut jättiläinen.
Islantilaisen historioitsijan Snorri Sturlusonin noin vuonna 1220 kokoaman ”Proosa-Eddan” mukaan alkujätti Ymir syntyi Ginnungagapissa eli tyhjyydessä. Hänen jaloistaan ja kainaloistaan ilmestyi taianomaisesti uusia jättiläisiä, ja näin Ymiristä tuli jättien kantaisä.
Ymiriä ruokki maidollaan Auðhumla-lehmä, joka nuoli Búri-nimisen olion esiin suolakivestä. Búri sai pojan, Borin, ja Bor taas sai jättiläisnainen Bestlan kanssa kolme poikaa, Odin-, Vili- ja Ve-jumalat.
1) Yggdrasil, 2) Asgård, 3) Midgård, 4) Maailmanmeri, 5) Utgård.
Kukaan ei tiedä varmasti, millaiseksi viikingit kuvittelivat maailmankaikkeuden.
Kaikkeus oli jakautunut
Jumalat ja ihmiset elivät lähellä maailman keskusta, kun taas jättiläiset elivät sen reunoilla. Snorri Sturlusonin mukaan viikingit uskoivat maailmankaikkeuden koostuvan monista erilaisista maailmoista.
Snorri Sturluson kirjoitti ”Proosa-Eddassa” (noin 1220), miten Odin viskasi Angrboda-jättiläisnaisen ja Lokin tyttären, kauhistuttavan Hel-jumalattaren, alas maanalaiseen Hel-nimiseen maailmaan, ja antoi tälle vallan ”yhdeksässä maailmassa”.
Missään lähteissä ei kuitenkaan tarkoin kerrota, mitkä nämä yhdeksän maailmaa ovat, ja tutkijat uskovatkin, että viikinkien käsitys maailmankaikkeudesta vaihteli. Useimmat viikingit ilmeisesti uskoivat, että jumalat asuivat Asgårdissa, jonka Bifrost-sateenkaarisilta yhdisti ihmisten maailmaan.
Yleisen tulkinnan mukaan mytologian Yggdrasil-maailmanpuu sijaitsi universumin keskellä. Yggdrasilin ympärille levittäytyi Asgård, jota ympäröi ihmisten maailma, Midgård. Uloimpana oli jättiläisten maailma eli Utgård. Joidenkin myyttien mukaan Utgård sijaitsi toisella puolella maailmanmerta, jossa Midgårdin maailmankäärme eli.
Toisissa myyteissä jättiläiset elävät kaukaisilla vuorilla, yksinäisillä saarilla tai maan alla.
Jumalat eivät kuitenkaan arvostaneet jättiläisiä, ja Eddan mukaan he päättivät surmata Ymirin:
”He ottivat Ymirin ja veivät hänet keskelle ammottavaa tyhjyyttä, ja he loivat hänestä maan ja meren ja järvet hänen verestään. Maa luotiin lihasta ja vuoret luista.”
Ymir-myytti osoittaa, että jättiläisiä pidettiin tärkeinä olentoina, jotka olivat olemassa jo ennen jumalia. Jumalten ja jättiläisten välinen sidos oli vahva, ja itse Odinin, jumalten kuninkaan, äiti oli jättiläinen. Kumpikaan osapuoli ei tullut toimeen ilman toista, ja jumalten ja jättiläisten välinen raja oli häilyvä – esimerkiksi Loki eli jumalten joukossa vaikka oli jättiläisten sukua.
Siitä huolimatta jättiläisiä ja jumalia pidettiin erillisinä sukuina, jotka olivat Ymirin murhasta alkaneen ikuisen konfliktin vankeja.
Riimukivi viittaa syömiseen
800-luvun alussa Vätternjärven lähelle Ruotsissa pystytettiin kivi, jossa on Skandinavian pisin riimukirjoitus. Arvoituksellinen teksti, joka edelleen askarruttaa tutkijoita, sisälsi muinaisruotsalaisen sanan iatun – jotuni. Sana esiintyy kysymyksessä ”Kuka voisi murskata jotunin?”
Kielentutkijoiden mukaan sana iatun liittyy syömiseen ja sen alkuperäinen merkitys on voinut olla ”ahmatti”.
Ajatus jättiläisistä syömäreinä esiintyy myös kertomuksesta Thorin ja Lokin matkasta Utgårda-Lokin luo. Siellä Loki häviää syömäkilpailun tulijättiläinen Logille, joka nielaisee niin ruuan kuin ruokakaukalonkin nuotion lailla.
Ystadin luoteispuolelta löydetty riimukivi kuvaa tutkijoiden mukaan jotunia, joka ratsastaa sudella kyyt ohjaksinaan.
Jumalten merkitys viikinkiajalla on tutkijoille melkoisen selvä, mutta jättiläisten roolista ei olla varmoja. Heitä on arveltu niin alkuihmisiksi, lihaa ahmiviksi paholaisiksi kuin jäänteeksi aiemmasta uskonnosta.
Nykyään moni asiantuntija pitää jättiläisiä kesyttömän luonnon edustajina ja vastapainona kulttuuria edustaville jumalille. Jätit – jumalten tapaan – eivät olleet pahoja tai hyviä, he vain olivat.
Välillä jumalten piti karsia jättiläisiä – kuin metsästäjät, joka ampuvat villieläimiä kannan kurissa pitämiseksi. Erityisesti Thor harvensi jättiläispopulaatiota, ja ukkosen jumala saikin noin 40 lisänimeä, jotka tarkoittivat ”jättiläisentappajaa”.
Ruotsissa on kulttipaikka
Jumalten viholliset eivät kuitenkaan olleet mitään passiivisia olentoja, jotka vain odottivat Thorin iskevän heitä vasarallaan Mjölnerillä. Myyteissä kerrotaan monista aloitekykyisistä jäteistä, joita ihmiset ja jumalat karsastivat vain siksi, että he elivät sivilisaation ulkopuolella.
Yksi heistä oli maatilallaan hevosineen ja koirineen asuva Thrym. ”Thrymin laulussa” kerrotaan, että hän onnistui kerran varastamaan Mjölnerin Thorin nukkuessa. Ukkosenjumala sai vasaransa takaisin pukeutumalla jumalatar Freijaksi, jota Thrym havitteli vaimokseen.
Toinen aktiivinen jättiläinen oli Skadi, jonka isän jumalat tappoivat, koska tämä oli ryöstänyt jumalatar Idunnin. Tarujen mukaan Skadi matkusti jumalten valtakuntaan Asgårdiin kostamaan isänsä puolesta.
Lepytelläkseen Skadia miespuoliset jumalat asettuivat verhon taakse ja antoivat Skadin valita heistä itselleen kumppanin.
”Joki on pysäytettävä sen suulla!” Thor-jumala heittäessään virtsaavaa naisjättiläistä kivellä haaroihin.
Skadi osoitti viehkeimpiä jalkoja, joiden hän toivoi kuuluvan kauniille Balderille. Jalat olivat kuitenkin merenjumala Njordin.
Vaikka avioliitto Njordin kanssa jäi lyhyeksi, paikannimien perusteella Skadi saavutti lähes jumalattaren aseman. Skadevi-niminen paikannimi Ruotsissa tarkoittaa todennäköisesti ”Skadin pyhäkköä”, mikä tutkijoiden mukaan voi osoittaa, että hänellä oli oma kultti, vaikka hän olikin jättiläinen.
Onnellisempaa avioliittoa jumalan ja jättiläisen välillä kuvataan eddarunossa Skírnismál. Sen mukaan hedelmällisyyden jumala Frej istuutui kerran Odinin valtaistuimelle Hlidskjalfille, josta hän ”katseli kaikkialle maailmaan”. Jättiläisten maassa hän näki nuoren kauniin naisen tämän kulkiessa isänsä salista pienempään taloon.
Frej rakastui kauniiseen jättiläisnaiseen, Gerdaan, eikä luovuttanut, ennen kuin tämä lupautui hänen vaimokseen.
Jumalat halveksivat jättiläisiä
Jumalten ja jotunien väliset avioliitot olivat kuitenkin poikkeuksia. Myyteissä kerrotaan yleensä miesjumalista, joilla on irtosuhteita naisjättiläisiin – ja miesjättiläisistä, jotka yrittävät turhaan ryöstää jumalattaria.
Tämä epätasapainoinen suhde johtuu tutkijoiden mukaan siitä, että jättiläisten katsottiin olevan jumalia alempiarvoisia. Näin mytologia heijastaa viikinkien yhteiskuntaa, jossa ei myöskään ollut tavallista, että jaarli – jolla oli usein orjia rakastajattarina – olisi nainut köyhän maatalon tyttären.
Snorri Sturluson vahvistaa käsitystä jättiläisistä jumalia alempiarvoisina olentoina. Teoksessa Skáldskaparmál hän kirjoittaa, että oli loukkaus kutsua jotakuta jättiläisen nimellä.
Joskus jättiläiset onnistuivat kuitenkin melkein näyttämään pöyhkeille jumalille näiden paikan: Kun Thor joutui ylittämään joen matkalla Geirröd-jättiläisen taloon, hänen päälleen kirjaimellisesti kustiin: jättiläisnainen virtsasi ylempänä laaksossa ja joki tulvi niin, että sekä Thor että Loki olivat hukkua. Nainen lakkasi vasta, kun Thor heitti häntä jalkojen väliin kivellä ja huusi:
”Joki on pysäytettävä sen suulla!”
Odin varastaa runosimaa
Alemmasta asemastaan huolimatta jotunit olivat ikivanhoja luonnonolentoja, joilla oli hallussaan ainutlaatuista viisautta. Monissa viikinkien runoissa kerrotaan, että Odin haki tietoa viisailta jättiläisiltä – esimerkiksi viisaimmista viisaimmalta Mimeriltä, jonka pää oli maailmanpuu Yggdrasilin juurella.
Yhdellä Odinin matkalla oli skaldeille eli runonlaulajille erityinen merkitys. Odin nimittäin ryösti eräällä matkallaan Suttung-nimiseltä jättiläiseltä niin sanotun runouden siman, jota Suttungin tytär Gunnlod tarun mukaan vartioi Hnitbjörg-vuorella.
Skandinaavisen mytologian jotunit edustavat Finn Gemynthen mukaan muistijälkeä neandertalilaisista.
Jotunit polveutuivat neandertalilaisista
Skandinaavisissa myyteissä jumalat ja jätit sotivat ja pariutuvat keskenään. Suhde on kuin ensimmäisten nykyihmisten ja neandertalilaisten, mikä on synnyttänyt teorian jättiläisistä.
1700-luvulla syntyi teoria, että jotuniusko pohjautuu perimätietoon Pohjolan ensimmäisistä asukkaista. Kirjassaan Jætternes saga (Jotunien saaga) vuodelta 2020 Finn Gemynthe tarjoaa teoriasta päivitetyn version: jättiläiset edustavat sukupuuttoon kuolleita neandertalinihmisiä.
DNA-analyysin mukaan kaksi prosenttia eurooppalaisten perimästä on neandertalilaisilta. Ketomukset jumalten suhteista jättiläisiin voivat siis heijastaa Homo sapiensin ja neandertalilaisten yhteentörmäystä jääkaudella, Gemynthe esittää. Hän korostaa kirjassaan jotunien ja neandertalilaisten yhtäläisyyksiä:
”Sana jætte tulee germaanisesta sanasta etuna ja tarkoittaa suursyömäriä. Neandertalilaisten energiantarve oli noin kaksinkertainen meihin verrattuna!”
Lisäksi hän löytää viittauksia jääkauteen muinaisskandinaavisista lähteistä – esimerkiksi yhdestä ”Näkijättären ennustus” -runon tulkinnasta: “Joki virtaa idästä / läpi jäisen laakson”.
Gemynthe myöntää, että ei ole varmaa, voiko tarina säilyä suullisena 38 000 vuotta – mutta toteaa, että ei se ole mahdotontakaan.
Päästäkseen kolmen simaa sisältävän astian luon Odin työskenteli Suttungin veljelle Baugille, joka vastineeksi auttoi häntä poraamalla reiän vuoreen.
Odin muutti itsensä käärmeeksi, kiemurteli reiästä ja tekeytyi nuoreksi kauniiksi mieheksi. Gunnlod vietti hänen kanssaan kolme yötä ja antoi kiitokseksi hänelle luvan juoda siemauksen kustakin astiasta.
Odin joi kaiken runouden siman ja lensi vuorelta kotkan hahmossa. Näin jumalat varastivat runouden lahjan kesyttömiltä jättiläisiltä.
Jättiläisten asuinpaikat
Jättiläisten rooli on tutkijoille vielä melko epäselvä. Viikingit kutsuivat jättiläisiä myös nimellä þurs ("tursas”), ja sana esiintyy edelleen esimerkiksi norjan sanassa ”tusmørke”. Se tarkoittaa hämärän laskeutumisen aikaa, jolloin ”tursaat” kansanuskomuksen mukaan tulivat esiin.
Se missä jättiläiset liikkuivat, ei ole kuitenkaan niin selvää, sillä viikingit eivät olleet yksimielisiä jättiläisten asuinpaikasta.
Lähteiden mukaan Thor surmasi jättejä joukoittain – ja monet hänen uhreistaan olivat täysin viattomia.
Osa uskoi, että he asuivat maan alla, osa, että he elivät autiolla seudulla koillisessa. Jotkut taas sijoittivat jotunit kaukaisille saarille – esimerkiksi merta hallitseva jätti Ægir asui uskomuksen mukaan tanskalaisella Læsøn saarella.
Kaikki jotunit elivät kuitenkin sivistyneen maailman laidalla ihmisten vallan ulottumattomissa. Kun Jeesus ja Maria korvasivat Thorin ja Freijan, jotunit hylättiin. Heistä tuli peikkoja ja muita pelottavia varjojen olioita, jotka asustivat viljelymaiden ja villin erämaan rajaseuduilla. Ja vasta kun auringon valo himmeni ja hämärä laskeutui, peikot tulivat esiin koloistaan.
