Irlannin ylikuningas karkotti viikingit
Tuhat vuotta sitten: Irlantilainen Brian Bóruma halusi vapauttaa keskenään sotivat klaanit viikinkien ikeestä ja tuoda rauhan vihreälle saarelle. Hän onnistuikin karkottamaan viikingit, mutta toinen tavoite jäi puolitiehen.
Brian Bóruma: Vapaustaistelija oli nähnyt isänsä alistuvan viikingeille, ja nyt hän janosi kostoa.
Keihäänkärjet ja rengaspaidat kimaltelivat nousevan auringon säteissä, ja tuuli liehutti värikkäitä lippuja.
Oli pitkäperjantai vuonna 1014, ja kaksi armeijaa valmistautui taisteluun Cluain Tarbhin eli Clontarfin kylässä lähellä Dublinia. Paikalla oli noin kymmenentuhatta miestä, jotka odottivat taistelua malttamattomana.
Toisella puolella odottavilla tanskalaisilla ja norjalaisilla oli yllään viikingeille ominaiset rengaspaidat ja käsissään raskaita kirveitä, kaksiteräisiä miekkoja ja kilpiä.
Heidän vastustajiaan johti Irlannin pelätyin ja kuuluisin mies, ylikuningas Brian Bóruma eli Boru, joka oli omistanut elämänsä Irlannin yhdistämiselle ja miehittäjien ajamiselle pois saarelta.
Useimmat irlantilaissoturit olivat pukeutuneet ainoastaan paksuun nahkatunikaan ja -housuihin. Brian vakuutti, että heitä suojasi rengaspaitojen sijaan Jumala, joka oli heidän puolellaan.
Irlantilaisten munkkien kirjoittaman kronikan mukaan ylikuningas julisti tarkastaessaan joukkojaan: ”Pitkään ovat Irlannin miehet vaikeroineet näiden merirosvojen ikeessä.
Antakoon mahtava ja armollinen Jumala teille rohkeutta ja voimaa, jotta pystytte lakkauttamaan vieraan tyrannian Irlannista... päivänä, jolloin vapahtaja Jeesus Kristus kärsi kuoleman teidän syntienne tähden!”
Puhetta kuunnellut viisituhatpäinen miesjoukko vastasi kohottamalla keihäänsä ja huutamalla yhteen ääneen.
Sitten 73-vuotias ylikuningas luovutti johdon pojalleen Mhurchaidelle, joka taisteli sinisen lipun alla armeijan keskellä.
Luottavaisena kuningas vetäytyi syrjempänä olevaan telttaan rukoilemaan Jumalalta voittoa ja pakanallisen vihollisen karkottamista, jota kuningas oli toivonut kymmenvuotiaasta asti.
Taistelu päättyi kuitenkin hänen osaltaan odottamattomasti, sillä irlantilaisten voitto vaati hänen henkensä.
Viikinkikuningas Máel Mórda riitautui Murchadin kanssa lautapelissä, ja vihollisuudet puhkesivat uudelleen.
Viikingit hyötyivät eripurasta
Koska Brian Bóruma oli kahdestatoista lapsesta nuorin, hänen mahdollisuutensa nousta isänsä Cennétigin jälkeen Dál gCaisin klaanin johtoon ja irlantilaisen valtahierarkian huipulle olivat vähäiset.
Lounais-Irlannissa vaikuttava Dál gCaisin klaani oli vain yksi monista, jotka taistelivat vallasta An Mhumhainin eli Munsterin maakunnassa.
Tilanne oli yhtä jännittynyt muualla Irlannissa, jossa klaanit ja kuningaskunnat sotivat jatkuvasti toisiaan vastaan.
Eripura oli tehnyt saaren rannikoiden ryöstelystä helppoa viikingeille. Poltetut kylät ja luostarit sekä tapot ja raiskaukset olivat arkipäivää. Skotlannin ja Englannin väestö kärsi viikingeistä yhtä lailla.
Englannin kuninkaat ja suurmiehet yrittivät lahjoa pohjanmiehiä pysymään poissa, mutta nämä palasivat aina takaisin vaatimaan lisää.
Vuoden 850 tienoilla viikingit eivät enää tyytyneet kultaan vaan alkoivat haalia itselleen maata.
Pian heillä oli hallussaan alue, joka ulottui Skotlannin pohjoispuolelta Orkneysaarilta Englannin itäosassa sijaitsevaan Danelageniin. 900-luvulla he iskivät silmänsä Irlantiin ja perustivat sinne Dublinin.
Eripuraiset irlantilaiset eivät kyenneet vastustamaan tulijoita. Monet paikalliskuninkaat ja klaanipäälliköt vannoivat viikingeille uskollisuutta ja maksoivat heille veroa.
Yksi heistä oli Brianin isä Cennétig, josta tuli Luimneachin eli Limerickin Ivarin alamainen.
Cennétig joutui nöyryytyksekseen näkemään myös, miten hänen vihollisensa, Eóganachtin klaanin Ceallachán, nousi viikinkien tuella Munsterin kuninkaaksi.
Bóruma aloitti sissisodan
Vuonna 951 Brian Bóruman isä sai surmansa taistelussa Ceallachánia vastaan. Hänen kuolemansa sai aikaan kaaoksen, jota muut klaanit yrittivät käyttää hyväkseen.
Cennétigin pojista moni oli kuollut ja kymmenvuotias Brian, joka kävi koulua luostarissa, oli yksi viimeisistä elossa olevista. Hänet kiikutettiinkin turvaan klaanin linnoitettuun kotikylään.
Brianin isoveli Mathgamain aloitti sodan Ceallachánia ja viikinkejä vastaan.
Koska Dál gCaisin klaanissa oli vähän miehiä ja he olivat kehnosti aseistautuneita, he houkuttelivat raskaita rengaspaitoja käyttävät viikingit tiheisiin metsiin ja soille, missä maaston hyvin tuntevat miehet pystyivät tekemään väijytyksiä.
Miestappiot olivat suuret kummallakin puolella, kun Dál gCaisin klaanin onneksi Ceallachán kuoli salamaniskuun.
Kuninkaan kuoltua Eóganachtin klaani ajautui sekasortoon, ja Brianin veljen Mathgamainin oli helppo riistää Munsterin kruunu itselleen.
Sodankäyntiin väsyneenä hän solmi viikinkien kanssa aselevon. Tuolloin 22-vuotiasta Briania veljen heikkous raivostutti, ja hän keräsi mukaansa joukon samanmielisiä sotureita ja lähti kukkuloille jatkaakseen taistelua aselevosta huolimatta.
”Irlantilaiset asuivat kurjissa mökeissä erämaassa, jossa he nukkuivat kotimaansa kovilla ryhmyisillä ja kosteilla juurilla. Sillä aikaa vieraat teurastivat Brianin kansaa, uskollisia sotureita ja seuraajia, kunnes hänellä ei enää ollut kuin viisitoista kannattajaa”, tilannetta kuvaillaan Cogadh Gaedhel re Gallaibh -kronikassa (teoksen nimi tarkoittaa irlantilaisten sotaa muukalaisia vastaan).
Tekstissä irlantilaisia ylistetään estottomasti ja todennäköisesti heidän mainetekojaan liioitellaan roimasti.
Mathgamain lähti sissileiriin puhuakseen pikkuveljelleen järkeä. Brian puolusti mielipidettään niin palavasti, että veli luopui yrityksestään ja päättikin joukkoineen liittyä taisteluun.
Viikinkejä kuoli kasapäin
Ensimmäisenä Dal gCaisin klaani lähti Limerickiin. Munsterin suurin viikinkikaupunki poltettiinkin maan tasalle ja kuningas Ivar selvisi vain niukin naukin hengissä.
Irlantilaisten kronikoiden mukaan kaksituhatta tanskalaisviikinkiä tapettiin ja Dál gCaisin klaani sai saaliikseen ”koruja, kauniita ulkomaisia satuloita ja kauniin näköisiä nuoria naisia”.
Seuraavaksi oli kukistettava kilpaileva Eóganachtin klaani. Se onnistui Bealach Leachtan taistelussa Munsterissa vuonna 978.
Taistelut olivat niin verisiä, että viime vuosisatoina tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa alueelta on löydetty kasoittain ihmisluita.
Voitto merkitsi viikinkivallan päättymistä Munsterissa, ja koko maakunta ylisti ja juhli Briania.
Bóruman suosio herätti huolta naapurimaakunnissa Laighinissa eli Leinsterissä ja An Mhíssa eli Meathissa.
Kun Irlannin ylikuninkaan eli Ard Rín paikka vapautui vuonna 979, alkoi verinen kilpajuoksu valtaistuimelle.
Brian miehitti Leinsterin, kun taas Meathin kuningas Máel Sechnaill eli Malachy otti haltuunsa viikinkien tärkeimmän kaupungin Baile Átha Cliathin eli Dublinin.
Vahva Uí Néillin klaani Ulaidhista eli Ulsterin maakunnasta tuki Máel Sechnaillia, joka lopulta kruunattiinkin ylikuninkaaksi. Brian ei silti suostunut tunnustamaan Máel Sechnaillin asemaa.
Leskikuningatar hämmensi
Brian Bóruma ja Máel Sechnaill taistelivat vuosikausia vallasta, kunnes peliin puuttui kolmas tekijä: viikinkikuningas Óláfr Sigtryggssonin leski Gormflaith.
Irlantilaiskronikoiden mukaan häntä oli ”siunattu suurella kauneudella mutta hän oli läpikotaisin pahansuopa”.
Gormflaith oli avioitunut Máel Sechnaillin kanssa ja tämä oli nostanut Gormflaithin pojan Sigtryggin Dublinin kuninkaaksi.
Gormflaith haaveili vielä enemmästä eli koko Irlannin alistamisesta viikingeille. Yhdessä veljensä, Laighinin maakunnan kuninkaan Máel Mórdan kanssa Gormflaith kokosi armeijan viikingeistä ja irlantilaisista liittolaisista alistaakseen koko maan valtaansa.
Gormflaithin ja Máel Mórdan järkytykseksi periviholliset Brian ja Máel Sechnaill liittoutuivat, ja Glenn Máman laaksossa vuonna 999 käydyssä taisteluissa viikingit kärsivät murskatappion.
Välttyäkseen joutumasta vangiksi Máel Mórda kiipesi puuhun. Brianin poika Murchad kiskoi tämän alas miestensä nauraessa täyttä kurkkua.
Máel Mórda anoi armoa kyyneleet silmissään, ja Brian päätti säästää vihollisensa hengen. Hän joutui katumaan päätöstään.
Ylikuningas Brian Bóruma ei ehtinut nauttia voitosta, sillä viikinkikuningas Brodir tappoi hänet pian sen jälkeen.
Viikingit keräsivät joukkoja
Yhteisen voiton jälkeenkin Brian Bóruman ja Máel Sechnaillin keskinäinen kilpailu jatkui. Vuonna 1002 Brian joukkoineen miehitti Meathin, jota Máel Sechnaill oli hallinnut sukulaistensa Uí Néillin klaanin kanssa.
Miehityksen nöyryytys sai klaanin vetämään Máel Sechnaillilta tukensa, ja hylättynä ja petettynä tämä teki katkeran päätöksen.
Kruunua kantaen ja parhaisiin vaatteisiinsa pukeutuneena hän ratsasti vastustajansa leiriin, jossa hän laski Munsterin kaikkien päälliköiden edessä kruunun Brianin käsiin lausuen:
”Joukkojeni kaikkoamisen ja ystävieni epäluotettavuuden vuoksi en pysty vastustamaan vaatimuksiasi. Luovutan sinulle valtikan ja kruunun. Se olkoon palkinto sisukkuudestasi.”
Turvatakseen asemansa ylikuninkaana Brian solmi rauhan Uí Néillin klaanin kanssa ja varmisti Dublinin viikinkien uskollisuuden avioitumalla kuningatar Gormflaithin kanssa.
Aseman turvaamiseen vaadittiin myös hieman imartelua. Brian pyysi aiempaa vihollistaan ja nykyistä lankoaan kuningas Máel Mórdaa toimittamaan itselleen puuta sanoen, että Leinsterin puun kerrottiin olevan Irlannin parasta laivojen mastoihin. Imarreltuna Máel Mórda toi Brianille suorimmat rungot, mitä löysi.
Pian kuitenkin Máel Mórda ja Brianin äkkipikainen poika Murchad riitautuivat pelatessaan luultavasti šakkia muistuttavaa hnefatavl-lautapeliä.
Máel Mórda poistui loukkaantuneena ylikuninkaan luota. Brianin sanansaattaja, joka lähetettiin lepyttelemään Máel Mórdaa, löydettiin ojasta kurkku auki leikattuna.
Vihollisuudet viikinkien ja irlantilaisten välillä puhkesivat jälleen, ja Brian joutui toteamaan, että hänen unelmansa vapaasta Irlannista oli vielä kaukana.
Gormflaith käytti miehensä ja veljensä kiistaa hyväkseen ja pakeni Leinsteriin. Yhdessä veljensä kanssa he kokosivat jälleen uuden armeijan.
Samaan aikaan hänen poikansa matkusti Orkneysaarille ja Mansaarelle tapaamaan niiden kuninkaita Sigurdia ja Brodiria.
Kun jäät sulivat merestä, Dubliniin alkoi saapua viikinkilaivoja Skandinaviasta, Orkneysaarilta, Islannista ja Skotlannista, ja sinne virtasi vahvistuksia myös Corkin ja Waterfordin viikinkiasutuksista.
Keväällä 1014 viikingit olivat valmiita.
Surmaaja suolistettiin
Huhtikuussa 1014 irlantilaiset leiriytyivät Clontarfiin. Mukana oli kuninkaita, päälliköitä ja klaaninjohtajia muun muassa Munsterista ja Connachtista.
Ard Mhachasta eli Armaghista saapui pappeja siunaamaan sotureita, minkä jälkeen taistelu alkoi.
Cogadh Gaedhil re Gallaibh -kronikassa kuvaillaan, miten Murchad syöksyi kohti viikinkien joukkoja: ”Ensin hän tappoi 50 miestä toisella kädellä ja sitten 50 toisella.”
Murchad tappoi Máel Mórdan ja Orkneysaarten kuninkaan Sigurdin, ennen kuin hän itse kaatui taistelutantereelle haavoituttuaan vatsaansa.
Viikingit joutuivat vetäytymään lahdelle ankkuroituihin pitkäveneisiinsä, jolloin vuorovesiaallot hukuttivat heistä monia. Mansaaren Brodir pakeni parin miehen kanssa metsään, jossa he törmäsivät telttaan.
Brodir ei ensin ollut uskoa onneaan, kun yksi hänen miehistään huomasi, että teltassa rukoileva vanhus oli Brian Bóruma. Brodir kohotti kirveensä ja halkaisi tämän kallon.
Brian kuoli silmänräpäyksessä. Surmatyön jälkeen Brodir yritti piiloutua metsään mutta jäi pian kiinni. Viikinki sidottiin omilla suolillaan puuhun, ja hän kuoli parissa tunnissa.
Brianin kuolema aiheutti maansurun, ja Armaghissa pidettiin 12 päivää kestänyt kuolinmessu hänen kunniakseen.
Máel Sechnaill valittiin jälleen ylikuninkaaksi, ja hän solmi rauhan Sigtryggin ja Gormflaithin kanssa.
Irlanti kuitenkin vajosi pian sisäiseen kaaokseen, kun vallanhimoiset pikkukuninkaat ja klaaninjohtajat alkoivat taas kiistellä.
Kukaan Brianin jälkeläisistä ei pystynyt yhdistämään Irlantia. Brianin ansiosta viikingit oli kuitenkin vihdoin saatu karkotettua pois Irlannista.