Viikingeillä oli useita hautaustapoja, mutta useimmiten vainajat vain asetettiin maahan kaivettuun kuoppaan tai poltettiin suurella roviolla, minkä jälkeen tuhkat siroteltiin ilmaan tai kaivettiin maahan.
Korkeassa asemassa olleet ja vaikutusvaltaiset viikingit saivat kuitenkin näyttävämmät hautajaiset: ruumis asetettiin arvokkaisiin
vaunuihin tai laivaan, jonka päälle rakennettiin suuri maakumpu.
Kirjallisten lähteiden mukaan viikinki saatettiin myös asettaa laivaan tai veneeseen, joka sytytettiin tuleen ja lähetettiin ajelehtimaan merelle.
Se, hvad vikingerne fik med i graven:
Velstående vikinger blev ofte begravet med en række gravgaver, der skulle hjælpe dem på deres rejse i efterlivet.
Kypärät olivat erittäin harvinaisia hautalahjoja, ja arkeologit ovat löytäneet niitä viikinkiajalta vain muutamia. Yksi parhaiten säilyneistä löydettiin vuonna 1943 soturin haudasta Oslon läheltä.
Juomasarvella skoolattiin jumalten kanssa tuonpuoleisessa. Viikinkien aasauskon mukaan jumalat odottivat vainajan saapumista sima valmiina.
Ruoka ja juoma olivat yleisiä hautalahjoja, jottei vainaja joutuisi kärsimään nälkää ja janoa matkallaan tuonpuoleiseen.
Hienot vaatteet, arvokkaat aseet, hevoset ja orjat kuuluivat vauraan ja merkittävän henkilön hautalahjoihin. Haudan tuli heijastaa henkilön asemaa elävien keskuudessa, jotta asema säilyisi tuonpuoleisessakin.
Historioitsijat eivät ole kuitenkaan löytäneet tällaisesta hautaustavasta mitään todisteita. Hautaustavasta riippumatta viikinki sai yleensä hautaansa lahjoja. Viikingeille kuolema ei ollut olemisen päätös vaan siirtymä tuonpuoleiseen, jossa vainaja jatkoi elämäänsä jumalten kanssa.
Hautajaisjuominkeja kuvataan viikinkiajan hautakivissä – tässä Gotlannissa.
Maljoja vainajan kunniaksi
Viikinkihautajaiset kestivät päiväkausia, ja niihin liittyi monenlaisia rituaaleja. Yksi merkittävimmistä oli vuorossa seitsemäntenä päivänä kuoleman jälkeen, kun ystävät ja sukulaiset kokoontuivat sjaundiin juomaan hautajaisolutta.
Juomingit olivat ikään kuin kuoleman virallistamistilaisuus, jossa nostettiin maljoja vainajan muistolle ja kunniaksi. Samalla hänen varansa ja velkansa käytiin läpi, ja perilliset saattoivat vaatia perintöään vasta kun hautajaisjuomingit olivat ohi.
Siksi oli tärkeää panna hautoihin lahjoja, jotka varmistivat hyvän kuoleman jälkeisen elämän.Miehet saivat mukaansa esimerkiksi aseita ja työkaluja, naiset koruja ja talousvälineitä.
Arkeologien mukaan viikinkien hautaustavat muuttuivat selvästi kristinuskon tulon myötä noin 1000-luvun taitteessa. Silloin ruumiit alettiin kääriä käärinliinoihin ja haudata puuarkuissa ja ilman hautalahjoja.