Viikingit olivat realisteja: elämä oli heille taistelu, jonka vain vahvin saattoi voittaa. Sen vuoksi myös heidän vapaa-ajanhuvituksensa liittyivät usein sotataitojen harjoitteluun. Taistelua jäljittelevä hnefatafl-lautapeli oli yksi viikinkien suosikkipeleistä.
Hnefataflissa pieni soturijoukko puolustaa päällikköään suurelta hyökkääjien armeijalta. Viikinkiaikana kuningas-pelinappula, hnefi, symboloi viikinkipäällikköä, jonka rooli poikkesi myöhempien eurooppalaisten kuninkaiden roolista. Kuninkaat eivät yleensä suotta vaarantaneet henkeään taistelussa, mutta päällikön oli taisteltava osoittaakseen kelpoisuutensa.
Hnefataflia pelattiin Pohjolassa jo rautakaudella, mutta viikinkiajalla se levisi Irlannista Ukrainaan asti ulottuvalle alueelle. Useimmat arkeologien löytämät pelinappulat on löydetty viikinkien asuinpaikoilta Itämeren alueelta. Ne veistettiin useimmiten puusta, luusta, meripihkasta tai vuolukivestä.
Hnefataflin nappuloita on löydetty myös 8–10-vuotiaiden poikien haudoista. Se osoittaa, että viikingit pitivät peliä tärkeänä osana soturien kasvatusta. Islantilaisten saagojen perusteella hnefataflia pelasivat lähinnä varakkaat viikingit.
Kasvitieteilijä löysi viikinkipelin Lapin-matkallaan
Hnefatafl oli ollut unohduksissa lähes 700 vuotta, kun ruotsalainen kasvitieteilijä Carl von Linné näki saamelaisten pelaavan sitä Ruotsin Lapissa.
Viikinkiajan jälkeen hnefatafl painui unohduksiin, kunnes 25-vuotias ruotsalainen kasvitieteilijä Carl von Linné teki odottamattoman löydön vuonna 1732. Linné oli matkustanut Lappiin etsimään sen erämaista entuudestaan tuntemattomia kasvi- ja eläinlajeja. Samalla hän myös havainnoi saamelaisten elämää.
Matkallaan Linné näki saamelaisten palaavan lautapeliä, jota he kutsuivat nimellä tablut, mutta joka toi Linnén mieleen saagoissa mainitun hnefataflin. Linné kirjasi pelin säännöt muistiin ja kuvaili sitä matkapäiväkirjassaan:
”Tablut-laudan keskellä oleva ruutu on nimeltään konakis eli valtaistuin. Siinä saa olla vain Ruotsin kuningas.”
Tablutissa kuningasta puolustavia vaaleita pelinappuloita kutsuttiin ”ruotsalaisiksi”, kun taas hyökkääjän tummat nappulat olivat ”moskovalaisia”. Jako kuvasti luultavasti saamelaisten käsitystä venäläisistä.
Linnén muistiinpanojen ansiosta hnefatafl nousi unohduksista. Ruotsalaisten siirtolaisten mukana peli levisi Yhdysvaltoihin, jossa siitä kehitettiin sisällissodan aikana (1861–65) paikallinen versio ”Taistelu Unionista”. Siinä kuninkaan tilalla oli ”kapinapäällikkö”, jonka piti yrittää paeta presidentti Lincolnin johtaman Unionin sotilailta.
Haluatko harjoitella taistelutaitojasi? Lataa viikinkien lautapeli tästä!
Carl von Linné kävi tutkimusretkellä Saamenmaalla kesällä 1732.
Peli-ilta viikinkiajalla
Ockelbon kirkossa noin 200 kilometrin päässä Tukholmasta on riimukivi, johon on kaiverrettu kaksi miestä pelaamassa hnefataflia. Kivessä kerrotaan, että sen pystytti Bläsa-niminen viikinki vaimonsa Fridälvin kanssa poikansa Svarthövden muistoksi.
Riimukiveä käytettiin 1200-luvulla kirkon rakennuskivenä. Sen kaiverros löydettiin vuonna 1795, jolloin kivestä tehtiin maalaistalon porraskivi. Myöhemmin kivi vietiin takaisin Ockelbon kirkkoon. Se halkesi kirkon tulipalossa vuonna 1904, mutta siitä on sittemmin tehty kopio vanhojen luonnosten perusteella.
Ockelbon riimukiven hnefatafl-kaiverros löydettiin vuonna 1795.
Kristityt lainasivat idean
Kaksi Englannin kristityn kuninkaan Athelstanin hovin oppinutta miestä kehittivät 900-luvulla hnefataflista kristityn version, jolle he antoivat nimen Alea evangelii eli ”evankeliumipeli”. Pelin säännöt kirjattiin muistiin 117-sivuiseen käsikirjoitukseen.
Alea evangelii -pelilaudassa oli 17 x 17 ruutua, ja sen neljä kulmaa symboloivat Uuden testamentin neljää evankelistaa. Pelissä 48 hyökkääjää yritti ohittaa tai tuhota 24 puolustajaa päästäkseen käsiksi kulmien evankelistoihin.
Šakki saapui Skandinaviaan
Viikingit kutsuivat lautapelejään nimellä tafl latinan tabula-sanan (lauta, taulu) mukaan. Lisäksi nimeen liitettiin itse peliä kuvaava sana, kuten hnefi (kuningas), erottamaan esimerkiksi hnefatafl ristiretkeläisten Lähi-idästä mukanaan tuomasta kvatrutaflista eli backgammonista.
1200-luvun alussa Pohjolaan saapui uusi lautapeli, šakki, jossa molemmilla pelaajilla oli sama tavoite. Viikingit kutsuivat šakkia nimellä skaktafl.
Norjalaisia viikinkejä esittäviä šakkinappuloita 1100-luvulta.