Dinosaurukset ovat suhteellisen moderni "keksintö", sillä ensimmäiset fossiilit suurista esihistoriallisista eläimistä tunnistettiin ja kuvattiin tieteellisesti vasta 1800-luvulla.
Muinaisina aikoina eläneillä ihmisillä ei siis ollut aavistustakaan siitä, että maapallolla asui suuria matelijoita miljoonia vuosia sitten.
Kuitenkin jo vuosituhansia sitten ihmiset törmäsivät myös jättimäisten esihistoriallisten eläinten fossiileihin ja luihin.
Mutta koska he eivät tienneet dinosauruksista, monet muinaiset ihmiset uskoivat, että fossiilien täytyi liittyä legendojen ja myyttien taruolentoihin.
Esimerkiksi kiinalainen historioitsija Chang Qu kirjoitti 300-luvulla, että hänen maanmiehensä olivat löytäneet lohikäärmeen luita Sichuanin alueelta.
Useissa kreikkalaisissa ja roomalaisissa lähteissä mainitaan jättiläisluiden olevan mytologisten sankareiden jäänteitä.
Esimerkiksi historioitsija Herodotoksen (480–480 eaa.) mukaan löydettiin legendaariselle sankarille Orestekselle kuulunut luuranko. Luuranko oli yli viisi metriä pitkä.
Jopa Rooman keisarit tutkivat luita suurella uteliaisuudella. Tiberiuksen valtakaudella (14–37 jaa.) Pontuksen kaupunkia nykyisessä Turkissa ravisteli voimakas maanjäristys.
Maasta nousi esiin suuria luita, joita paikalliset pelkäsivät koskea, etteivät he saisi jumalten vihaa osakseen. He toimittivat kuitenkin yhden 30 senttimetriä pitkän hampaan Tiberiukselle, joka lähetti välittömästi asiantuntijan arvioimaan tarunomaisen sankarin kokoa hampaan perusteella. Nykyiset tutkijat uskovat, että roomalaiset olivat löytäneet aromammutin luurangon.
Suurten esihistoriallisten eläinten luita on kuvattu 500-luvulta eaa. peräisin olevassa kreikkalaisessa viini- ja vesiruukussa.
Salaperäiset luut saivat keksimään taruolentoja
Jotkut asiantuntijat ovat esittäneet, että antiikin myyteistä tutut taruolennot ovat saattaneet syntyä, koska muinaiset ihmiset törmäsivät dinosaurusten ja muiden sukupuuttoon kuolleiden eläinten luihin.
Esimerkiksi historioitsija Adrienne Mayor uskoo, että aarnikotka on saattanut syntyä dinosauruksen Protoceratops andrewsi fossiilisista jäänteistä, sillä sen luuranko muistuttaa lintupäistä nisäkästä.
Paleontologi Othenio Abel ehdotti vuonna 1914, että esihistoriallisten elefanttien fossiilit ovat saattaneet olla inspiraationa yksisilmäiselle kykloopille. Eläimen kallossa on keskellä kärsän aukko, jota voisi erehtyä pitämään suurena silmänreikänä.