Stormen på Bastille, Frankrig

”Silloin Bastiljista ammuttiin laukauksia”

14. heinäkuuta 1789 vihaiset pariisilaiset tunkeutuivat Bastiljiin, jota he pitivät Ludvig XVI:n tyrannian symbolina. Yhdysvaltojen lähettiläs Thomas Jefferson kuvasi kuninkaan epätoivoisia yrityksiä lepyttää alamaisiaan kirjeessään ulkoministeri John Jaylle.

14. heinäkuuta 1789 vihaiset pariisilaiset tunkeutuivat Bastiljiin, jota he pitivät Ludvig XVI:n tyrannian symbolina. Yhdysvaltojen lähettiläs Thomas Jefferson kuvasi kuninkaan epätoivoisia yrityksiä lepyttää alamaisiaan kirjeessään ulkoministeri John Jaylle.

ACTIVE MUSEUM/ACTIVE ART/Imageselect

Pariisi, Ranska, 19.7.1789

Arvoisa herra

Olen alkanut pelätä, että kanava, jonka kautta ­lähetätte minulle kirjeitänne, ei ole turvallinen.

En ole kuullut teistä sitten 25. marraskuuta 1788, ettekä ole ­ilmaissut saaneenne minun kirjeitäni viime vuoden elokuun 11. päivän jälkeen vaikka olen kirjoittanut Teille sen jälkeen useita kertoja.

Täällä Ranskassa tilanne on nyt se, että leipäpula on alkanut helpottaa etelässä, jossa satoa korjataan parhaillaan.

Täällä [Pariisissa] ruuasta on yhä pulaa, sillä sadonkorjuu pääsee alkamaan vasta kahden tai kolmen viikon kuluttua. Viljavarastoissa ei enää muutamaan viikkoon ole ollut viljaa enempää kuin parin päivän tarpeiksi.*

*
Vuoden 1788 sato epäonnistui raesateiden ja kuivuuden vuoksi, ja seurannut ruokapula koetteli etenkin köyhiä.

Kansalliskokous on päättänyt koota 48 000 kansalaisesta koostuvat asejoukot.

Heinäkuun 14. päivänä komitea lähetti erään ­jäsenensä, monsieur de Cornyn jonka tunsimme Yhdysvalloissa, Hôtel des ­Invalidesiin* pyytämään aseita kansalaisten armeijalle.

Häntä seurasi suuri väkijoukko.

Hôtel des Invalidesin** komentaja tuli ulos sanomaan, ettei hän voinut luovuttaa aseita, jollei käsky tullut niiltä tahoilta, joilta hän oli aseet saanut.

*
Ethis de Corny taisteli amerikkalaisten puolella, kun nämä irrottautuivat ­Britanniasta. Ranskassa hän kannatti vallankumousta.

**
Les Invalidesia eli ”Invalidikirkkoa” käytettiin 1780-luvulla aseiden, kuten tykkien ja muskettien, varastona.

De Corny käski Les Invalidesia vartioineiden joukkojen vetäytyä, minkä jälkeen hänen väkensä otti aseet haltuunsa.

Les Invalidesin vartijat eivät tehneet vastarintaa, eivätkä noin 350 metrin päässä olleet 5 000 vierasmaalaista sotilasta* hievahtaneetkaan paikoiltaan, mikä oli minusta huomionarvoista.

*
Ulkomaalaiset sotilaat olivat Pariisissa yleinen näky. Ludvig XVI:n joukoissa oli tuhansia sotilaita Euroopasta, Afrikasta ja Amerikasta.

Sen jälkeen monsieur de Corny lähti viiden muun miehen kanssa vaatimaan aseita Bastiljin* komentajalta monsieur de Launaylta.

Linnoituksen luo oli jo kokoontunut väkijoukko, ja monsieur de Corny nosti rauhanlipun merkiksi siitä, että hän oli tullut rauhallisin aikein.

Linnoituksesta vastattiin eleeseen nostamalla rintavarustuksille samanlainen lippu.

De Corny pyysi ihmisiä väistymään. Sitten hän meni delegaationsa kanssa esittämään vaatimuksensa komentajalle.

Juuri silloin Ba­stiljista ammuttiin ­lau­kauksia, jotka surmasivat neljä ihmistä aivan de Cornyn ja hänen kumppaniensa vierestä.

Delegaatio perääntyi ­nopeasti, ja väkijoukko ryntäsi kohti linnoitusta.

*
Bastilji oli vanha linnoitus, joka toimi ­vankilana vuonna 1789. Lisäksi sitä ­käytettiin ruutivarastona.

Bastilji on erittäin ­jykevä, ja sitä puolusti sata miestä.

Se on aikojen saatossa kestänyt lukemattomia piirityksiä, ja siitä huolimatta väkijoukko valtasi sen.

Minulle ei ole vieläkään selvinnyt, miten se oikein tapahtui.

Ne, jotka väittävät olleensa mukana valtauksessa, kertovat tapahtuneesta niin monenlaisia tarinoita, että mitkään niistä eivät kuulosta uskottavilta.

© Ian Dagnall Computing/Imageselect

Thomas Jefferson lyhyesti

Eli

1743–1826.

Kansallisuus

Yhdysvaltalainen.

Työ

Suurlähettiläs, plantaasinomis­taja, poliitikko sekä Yhdysvaltojen ­presidentti vuosina 1801–1809.

Perhe

Vaimo Martha, jonka kanssa ­Jefferson sai 11 lasta. Marthan ­kuoleman jälkeen Jefferson sai kuusi lasta orjansa Sally Hemingsin kanssa.

Tunnetaan

Jefferson oli mukana ­laatimassa ­Yhdysvaltojen itsenäisyys­julistusta, joka allekirjoitettiin vuonna 1776. Hänestä tuli maan ensimmäinen ulkoministeri ja kolmas presidentti.

Se kuitenkin on varmaa, että valtaajat ottivat haltuunsa aseet ja vapauttivat vangit. Sen jälkeen he raahasivat komentajan ja varakomentajan Place de Grèvelle eli aukiolle, jossa julkiset teloitukset pannaan toimeen.

Siellä he mestasivat heidät ja kantoivat sitten heidän päitään riemuiten Pariisin halki Palais-Royaliin.

Versaillesin hovin valtasi pelko, sillä Pariisista levisi huhuja aatelisten surmaamisista ja ryöstelystä.

150 000 aseistetun miehen kerrottiin olevan matkalla surmaamaan kuninkaallisen perheen, hoviväen, ministerit ja heidän seurueensa.

Aateliset ja kirkonmiehet alkoivat yhtäkkiä väittää olevansa kansan puolella. Ministerit vetäytyivät tehtävistään, ja ­kuningas nimitti Baillyn* pormestariksi.

Majesteetti pyysi kaikkien sää­tyjen – porvarien, papiston, aatelin ja talonpoikien – edustajia tulemaan seuraavana päivänä hänen kanssaan Pariisiin vakuuttaakseen kansan hyvistä aikeistaan.

*
Jean-Sylvain Bailly oli astronomi, matemaatikko ja vallankumouksellinen. Kuningas nimitti hänet pormestariksi 15. heinäkuuta.

En käy nyt läpi kuninkaan seurueen ­vähäisempiä jäseniä. Kerron vain, että kuninkaan vaunut ajoivat keskellä säätyjen edustajien ympäröiminä. Saattueen ­kärjessä ajoi ylipäällikkö markiisi de ­Lafayette ja sekä takana että edessä oli kansalliskaartin vartijoita.

Reitin varrelle oli kerääntynyt noin 60 000 kansalaista, joista osalla oli Bastiljista ja Les Invalidesista otettuja musketteja.

Muilla oli aseinaan kenellä mitäkin, kuten pistooleja, miekkoja, keihäitä, ­sirppejä, viikatteita ja muita.

Ihmiset huusivat tien varrella ja avoimista ikkunoista ”Vive la nation” [eläköön kansakunta]. Yhden yhtä ”Vive le roi” -huutoa [eläköön kuningas] ei kuulunut.

”He mestasivat heidät ja ­kantoivat heidän päitään riemuiten Pariisin halki.” Thomas Jefferson

Kun kuningas saapui Hôtel de Villeen [Pariisin raatihuone], pormestariksi nimitetty monsieur Bailly kiinnitti hänen ­hattuunsa kokardin*.

Bailly yritti myös keskustella kuninkaan kanssa, mutta valmistautumattomana tämä ei pystynyt vastaamaan.

Bailly sai kuitenkin nyhdettyä kuninkaasta muutamia katkonaisia lauseita ja yhdisti ne vastaukseksi, jonka hän esitti kansanjoukolle ikään kuin viesti olisi tullut kuninkaalta.

*
Kokardi oli vallanku­mouksellisten tunnusruusuke. Sen punainen, sininen ja valkoinen väri symboloivat Pariisia ja Ranskan kansaa.

Kun kuningas sitten taas näyttäytyi, ­väkijoukko huusi nyt ”Vive le roi et la ­nation” [eläköön kuningas ja kansakunta].

Sitten kuningas ajoi takaisin Versail­lesiin kansalliskaartin vartioimana.

Niin päättyi sovitusmarssi, johon yksikään ­kuningas ei ole aikaisemmin taipunut ja jollaista mikään kansa ei ole aikaisemmin todistanut.

Rauha on nyt palannut Pariisiin. Liikkeet ovat auki, ja ihmiset ovat palanneet töihin.

Jos leipäpula ei riko rauhaa, meillä on toivoa, että tämä asiaintila säilyy.

Teidän nöyrä ja uskollinen palvelijanne,

Thomas Jefferson

Jälkikirjoitus

Kapina ei laantunut Bastiljin valtauksen jälkeen, ja seuraavien kuukausien aikana vallankumoukselliset kumosivat ylä­luokan erioikeudet. Vuonna 1792 he julistivat Ranskan tasavallaksi, ja seuraavana vuonna Ludvig XVI mestattiin.

Nykyään 14. heinäkuuta on Ranskan kansallispäivä.