Shutterstock
Romernes bedste ven

Viimeinen jäähyväinen rakkaalle ystävälle

Muinaiset roomalaiset rakastivat nelijalkaisia ystäviään ja jättivät tunteikkaita hautakirjoituksia koiriensa haudoille. Kirjoitukset kertovat suuresta kiintymyksestä ja pohjattomasta kaipauksesta.

Antiikin roomalaiset rakastivat koiriaan niin kovasti, että satiirikko Juvenalis arveli heidän jopa pelastavan ­ennemmin koiransa kuin puolisonsa.

Myös tämä ­koiran hautakirjoitus kertoo koirien arvostuksesta:

Gallia synnytti minut, ja vauraan meren helmi­simpukoista sain nimeni, joka oli kunniassaan ­kauneuteni mukainen.

Minut koulutettiin samoi­lemaan urheasti tutkimattomissa metsissä ja jahtaamaan riistaa mäenrinteillä. En joutunut tottumaan painaviin ja rajoittaviin kahleisiin enkä ­kestämään ­julmia iskuja lumivalkealla ­selälläni.

Minulla oli tapana loikoilla omis­tajieni ­sylissä ja väsyneenä osasin mennä nuk­kumaan omalle matolleni.

Vaikka pystyin ­ilmaisemaan enemmän kuin mihin alkeellinen suuni oli tarkoitettu, kukaan ei ­pelännyt haukkuani.

Mutta kohtalokseni koitui ­epä­onninen synnytys, ja nyt maa peittää minut tämän pienen marmorilaatan alla.

Margarita.

(Nimi Margarita tarkoittaa helmeä).