Keisari juhli ruumiiden keskellä. Tiberius huvitteli käskemällä heittää kuolemaantuomittuja alas 334 metriä korkean kallion päällä olevasta huvilastaan pitäessään itse juhlia rannalla.

Tiberius: Caprin hullu keisari

Vuonna 12 eaa. Tiberiuksella oli kaikki, mitä nuori roomalaismies saattoi toivoa: ura, onnellinen avioliitto ja terve poika. Hän joutui kuitenkin luopumaan niistä, kun hänen äitinsä alkoi tehdä hänestä seuraavaa keisaria.

torstai 24. syyskuuta 2015 teksti Kasper Schlie

Tiberius jakeli kuolemantuomioita Caprilta

Mätänevien ruumiiden imelä löyhkä valtasi vähitellen Rooman kadut kesällä 33. Keisari Tiberiuksen henkilökohtainen armeija, pelätty pretoriaanikaarti, oli hänen käskystään teloittanut varoittamatta kymmeniä korkea-arvoisia kansalaisia ja kansan valitsemia senaattoreita.

Ruumiit jätettiin makaamaan paikoilleen niin kauaksi aikaa, että veri jähmettyi katukiviin ja raatokärpäset ehtivät munia kalmoihin. Sotilaat vahtivat ruumiiden vierellä pidättääkseen jokaisen, joka rohkeni osoittaa suruaan. Surevia syytettiin keisarin vastaisesta juonittelusta, josta oli rangaistuksena kuolema.

Kaupungin vankilassa pyöveli retuutti kaksi lasta, pojan ja tämän sisaren, selliin. Siellä pyöveli raiskasi tytön, sillä Rooman laissa kiellettiin neitsyiden teloittaminen. Sen jälkeen lapset kuristettiin. Heidän rikoksensa oli se, että he olivat pretoriaanikaartin entisen komentajan, Seianuksen, lapsia. Seianus oli käyttänyt asemaansa väärin ja yrittänyt raivata murhaamalla ja juonimalla tiensä Rooman korkeimmalle huipulle.

”Pelko oli lamaannuttanut kaiken inhimillisen myötätunnon”, kirjoitti roomalainen historioitsija Tacitus kauhujen kesästä, jolloin kuolema niitti mielivaltaisesti satoa Roomassa. Keisari Tiberius antoi käskyt veritekoihin huvilaltaan Välimereltä Caprin saarelta.

Pretoriaanikaartin riehuessa Roomassa 73-vuotias keisari uppoutui juopotteluun ja irstailuihin. Päivisin hän jakeli kuolemantuomioita niille, joita hän epäili salaliitosta Seianuksen kanssa, ja iltaisin hän järjesti seksiorgioita lapsiorjien kanssa.

Rooman ensimmäinen keisari Augustus olisi kääntynyt haudassaan, jos hän olisi nähnyt, miten vinoutunut ja paatunut hänen seuraajastaan oli tullut. Nuori Tiberius oli tehnyt Augustukseen vaikutuksen poliittisella vainullaan ja sotilaallisilla voitoillaan, mutta noustuaan keisariksi hän joutui vallanhimoisten ystäviensä ja sukulaistensa juonittelujen kohteeksi. He eivät kuitenkaan osanneet arvata, että kun Tiberiuksen kostonjano heräsi, se oli sammumaton.

Tiberiuksen Villa Jovis sijaitsi Caprin saarella kallion laella. Kuva: M. Evans/Scanpix

Tiberius oli kyvykäs poika

Tiberius oli amiraali Tiberius Claudius Neron ja Livia Drusillan poika. Kun Tiberius oli kolmevuotias, hänen vanhempansa erosivat ja äiti Livia avioitui Octavianuksen kanssa. Tästä tuli myöhemmin Rooman valtakunnan ensimmäinen keisari, Augustus.

Tiberius ja hänen veljensä Drusus saivat parhaan mahdollisen koulutuksen, johon kuului kreikan, latinan ja filosofian opintoja. Älykäs ja herkkä Tiberius huomattiin, kun hän yhdeksänvuotiaana piti kauniin puheen isänsä hautajaisissa.

Tiberius esiteltiin valtion merkittävimmille miehille, ja Octavianus vahvisti ujon pojan asemia ottamalla tämän mukaan Aktionin meritaistelun jälkeen järjestettyyn voitonkulkueeseen, jossa Tiberius ratsasti ylpeänä ja ryhdikkäänä yhden Octavianuksen taisteluvaunua vetävän hevosen selässä.

Octavianuksella ei ollut omia poikia, joten myös Tiberius ja Drusus pääsivät siihen tarkoin valittuun joukkoon, josta hän aikoi valita seuraajansa. He kävivät yhdessä Tonavan varrella Rooman linnoituksilla, jossa Tiberius sai myöhemmin sotilaskoulutuksensa. Muut sotilaat oppivat tuntemaan hänet oikeudentuntoisena nuorukaisena, joka ei turhia lörpötellyt.

Jo uransa alussa hän voitti tärkeitä taisteluita Germaniassa ja Armeniassa. Octavianus järjesti veljekset julkisiin virkoihin viisi vuotta nuorempina kuin Rooman laki oikeastaan salli, jotta he voisivat alkaa nousunsa cursus honorum -virkauralla.

Nuori ja jo mainetta saanut Tiberius avioitui vuonna 19 eaa. kenraali Agrippan tyttären, 17-vuotiaan kaunokaisen Vipsanian kanssa. Avioliitosta tuli hyvin onnellinen, mikä oli Roomassa poikkeuksellista.

Seuraavina vuosina Tiberius saavutti lisää voittoja barbaariheimoista Reinin varrella ja Alpeilla. Voittojensa ansiosta hän saattoi vain 29-vuotiaana nousta cursus honorumin korkeimpaan virkaan konsuliksi. Kun Vipsania synnytti muutaman kuukauden päästä pariskunnalle pojan, onni oli täydellistä. Sitä ei kuitenkaan kestänyt kauan.

Tiberius pakotettiin avioeroon

Seuraavana vuonna Augustuksen vahvin seuraajaehdokas, sotilaskomentaja Agrippa kuoli, joten ikääntyvän keisarin oli jälleen mietittävä kruununperimysjärjestystä. Tiberiuksen äiti Livia oli päättänyt saada poikansa naitetuksi keisariperheeseen: avioliitto Augustuksen tyttären Julian kanssa sitoisi Tiberiuksen läheisesti keisariin, ja naimakaupan myötä hän olisi Augustuksen kuoltua virallisestikin lähinnä keisarin titteliä.

Livia vakuutti Augustuksen siitä, että Tiberiuksen oli erottava Vipsaniasta. Tiberius ei voinut muuta kuin myöntyä keisarin käskyyn ja erota vaimostaan. Nuori nouseva tähti ei kuitenkaan ollut onnellinen avioliitossaan Julian kanssa. Julia piti häntä ylimielisenä nousukkaana ja petti häntä jatkuvasti. Pariskunnan poika kuoli pian syntymänsä jälkeen, ja Julia ja Tiberius muuttivat erilleen.

Roomalaisen historioitsijan Suetoniuksen mukaan Tiberiuksen sydän oli särkynyt ja hän ajatteli vain Vipsaniaa: ”Kun hän kerran sattumalta näki hänet [Vipsanian], hän loi tähän niin surumielisen ja itkuisen katseen, että Augustus varmisti, ettei hän koskaan enää nähnyt tätä.”

Kun Drusus kuoli vuonna 9 eaa. ja Augustus adoptoi kaksi tyttärenpoikaansa, Tiberius sai tarpeekseen. Hän halusi kauas Rooman läpimädästä valtapelistä, joka oli maksanut hänelle jo avioliiton, ja aloitti nälkälakon. Neljän päivän päästä Augustus myöntyi ja antoi tuolloin 38-vuotiaalle Tiberiukselle luvan matkustaa pois Roomasta. Tiberius lähti vuonna 6 eaa. kohti Kreikan saaristoa mukanaan joukko ystäviään ja asettui Rodokselle.

Augustus sai vain tyttären, Julian, ja tarvitsi itselleen miespuolisen perillisen. Kuva: Bridgeman

Tiberiuksesta tuli keisari vastoin tahtoaan

Tiberius palasi Roomaan kuitenkin jo kahden vuoden kuluttua. Augustuksen kaksi tyttärenpoikaa olivat kuolleet hämärissä olosuhteissa – jotkut historioitsijat uskovat, että Tiberiuksen äidillä Livialla oli ollut sormensa pelissä.

Tiberius kutsuttiin takaisin Roomaan, sillä Augustus halusi adoptoida hänet ja tehdä hänestä seuraajansa. Ehtona oli kuitenkin, että Tiberius itse adoptoisi veljenpoikansa seuraajakseen, ja näin tapahtuikin. Tiberius sinetöi uuden asemansa uusilla sotilaallisilla voitoilla Germaniassa, jonka levoton raja vakiinnutettiin seuraavina vuosina.

19. elokuuta vuonna 14 arvailu Augustuksen seuraajasta päättyi lopullisesti, kun 40 vuotta hallinnut keisari kuoli. Ainoana elossa olevana seuraajakandidaattina Tiberius antoi suostutella itsensä palaamaan Roomaan. Paluu ei kuitenkaan sujunut täysin taiteen sääntöjen mukaan. Tiberius esimerkiksi murtui kyyneliin puhuessaan Augustuksen hautajaisissa, mitä pidettiin sopimattomana.

Lisäksi hän tuntui ryhtyvän keisariksi sangen vastahakoisesti. Tiberius perusteli empimistään senaatille sanoen, että vastuu oli liian raskas vain yhdelle miehelle ja että valta pitäisi jakaa useamman kesken. Tosiasiassa hän ei halunnut enää osaksi Rooman poliittista sirkusta ja pelkäsi salamurhaajia.

Hän yritti esiintyä nöyränä senaattorien edessä ja esimerkiksi kieltäytyi vastaanottamasta tammenlehväseppelettä saavutuksistaan. Senaattorit pitivät hänen käytöstään vain ylimielisenä mutta alkoivat silti omasta asemastaan epävarmoina ylistää ja anella Tiberiusta. Joku toki rohkeni huutaa: ”Ylhäisyys, kuinka kauan annatte valtion olla ilman johtajaa?”

Lopulta Tiberius joutui taipumaan senaattorien edessä ja suostui keisariksi.

”Vain kunnes koittaa aika, jolloin olette sitä mieltä, että on sopivaa antaa vanhan miehen jo levätä”, Tiberiuksen kerrotaan sanoneen.

Augustus oli osannut hurmata senaatin puheillaan, mutta Tiberius oli jo menettänyt monen luottamuksen. Tunne oli molemminpuolinen.

”Nuo miehet soveltuisivat paremmin orjiksi”, hän lohkaisi myöhemmin.

Tiberiusta alettiin vihata

Tiberiuksen keisariajan alku oli melko rauhallinen, vaikkakin kysymys siitä, kuka perisi vallan hänen jälkeensä, synnytti jatkuvia jännitteitä ja juonitteluja Rooman ylimystön keskuudessa.

Tiberiuksen veljenpoika ja ottopoika, nuori sotapäällikkö Germanicus, oli jo päässyt roomalaisten suosioon saavuttamalla vuonna 16 monia murskavoittoja germaaniheimoista ja kostamalla näin roomalaisten nöyryyttävän tappion Teutoburgin metsässä. Kun Germanicus kuoli vuonna 19, huhuttiin, että hänet oli myrkytetty, ja monet uskoivat Tiberiuksen olleen teon takana.

Germanicuksen ollessa poissa pelistä Tiberius voisi nimittäin esittää omaa biologista poikaansa Drususta seuraajakseen. Epäilyt saivat senaatinkin kääntymään Tiberiusta vastaan, ja pahat puheet alkoivat lisääntyä.

”Koskaan aiemmin ei ollut esiintynyt niin paljon hiljaista arvostelua ja ääneen lausumattomia epäilyjä keisaria kohtaan”, kirjoitti Tacitus.

Pettynyt ja väsynyt Tiberius tunsi olonsa yhä epämukavammaksi Roomassa, ja seuraavina vuosina hän vietti poikansa Drusuksen kanssa yhä enemmän aikaa poissa kaupungista. Hän jätti päivittäisen johtamisen pretoriaanikaartin komentajalle Seianukselle, joka oli alkanut jo vaivihkaa vahvistaa asemiaan muun muassa keskittämällä 9 000 sotilasta Rooman ympärille. Drusus ei voinut sietää lipevää ja vallanhimoista Seianusta, ja erään riidan aikana vuonna 23 hän löi tätä kasvoihin.

”Vieras on kutsuttu keisarin rinnalle, vaikka keisarin poika on vielä elossa!” hän huusi lyödessään.

Ennen vuoden loppua Drusus kuoli lyhyeen, selittämättömään sairauteen. Tiberius meni sekaisin surusta, ja hänen harhaluulonsa vain pahenivat. Hän halusi jälleen mahdollisimman kauas Roomasta, sen kierosta politiikasta ja juonitteluista.

Syrjäinen Villa Jovis Caprilla oli täydellinen pakopaikka väsyneelle keisarille, joka halusi vain upottaa surunsa viiniin ja seksuaalisiin hurjasteluihin. Tiberius oli jo 65-vuotias ja häpesi ulkonäköään: hän oli kaljuuntunut ja kumaraselkäinen, ja hänen kasvoissaan oli tulehtuneita haavoja.

Seianus toimi hänen sijaisenaan Roomassa. Tiberius pystytti ympäri kaupunkia useita patsaita kaartinpäällikölle ja kutsui tätä ”taistelukumppanikseen”, jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, kuka käski keisarin poissaollessa. Seianuksen syntymäpäivästäkin tehtiin virallinen pyhäpäivä.

Tiberius ei tiennyt, että Seianuksella oli omat salaiset suunnitelmansa. Tämä oli koko ajan selvillä Tiberiuksen tekemisistä Caprilla, sillä keisarin vaimo Julia välitti tietoja Tiberiuksen miniälle Livillalle, joka oli salaliitossa Seianuksen kanssa.

Kaksoispetos Roomassa

Seianus varmisteli asemiaan vuosina 23–30. Germanicuksen kuoleman jälkeen monet olivat rohjenneet arvostella Tiberiusta julkisesti, ja Seianus alkoi aikailematta etsiä ja tuhota mahdollisia pettureita ja valtaa tavoittelevia sukuja.

Vedoten tehtäväänsä keisarin suojelijana hän aikoi eliminoida heidät yksi toisensa jälkeen, kunnes jäljellä olisi enää yksi sopiva seuraaja keisarille, Seianus itse. Hänen tavoitettaan hankaloitti Tacituksen mukaan vain se, että keisariperheessä oli niin paljon mahdollisia vallanperijöitä. Verenvuodatukselta ei voitu välttyä Seianuksella oli selkeä suunnitelma: hän oli lahjonut apureita provosoimaan korkea-arvoisia roomalaisia arvostelemaan keisaria.

Arvostelijat joutuisivat oikeuteen ja karkotettaisiin maasta. Osa kuitenkin tuomittiin heti kuolemaan ja kuristettiin. Ilmiantajia ostettiin suurilla palkkioilla, ja pian kauhun ilmapiiri levisi kaikkialle Rooman eliitin keskuuteen. Jo pelko syytteestä sai jotkut riistämään oman henkensä.

Seianuksen valta vain kasvoi, ja roomalaiset alkoivat vähitellen pitää häntä keisarin vertaisena. Historioitsija Dio Cassiuksen mukaan kummallekin tuotiin kultaiset tuolit teattereihin ja lopulta sekä Tiberiuksen että Seianuksen kuvien edessä suoritettiin uhrimenoja.

Senaattorit ja suurmiehet yrittivät päästä imartelemalla pelätyn Seianuksen suosioon ja pelastaa siten henkensä. ”Tiberius rakasti Seianusta liikaa, kun kaikki muut taas vihasivat häntä”, Tacitus kirjoitti.

Kaartinpäällikkö tuli kuitenkin liiankin rohkeaksi ja varomattomaksi. Hän halusi avioitua Juliusten-Claudiusten hallitsijasukuun varmistaakseen kelvollisuutensa keisariksi. Niinpä hän pyysi Tiberiukselta lupaa mennä naimisiin keisarin kuolleen pojan lesken, Livillan, kanssa, mutta keisari torjui pyynnön suoralta kädeltä:

”Erehdyt, Seianus, jos luulet, että ensin Gaius Caesarin ja sitten Drusuksen kanssa naimisissa ollut Livilla tyytyisi viettämään loppuelämänsä ritarin vaimona.”

Tiberius iskee jälleen

Kun Tiberius tajusi, että Seianus havitteli todellisuudessa keisarin asemaa, hän toimi nopeasti. Hän kirjoitti kirjeen, joka luettiin ääneen senaatissa 18. elokuuta vuonna 31. Saapuessaan paikalle mitään aavistamaton Seianus säteili onnesta uumoillen pääsevänsä nyt konsuliksi, mutta kuultuaan kirjeen sisällön hänen hymynsä hyytyi ja ilonsa vaihtui peloksi.

Ulkona Tiberiuksen uusi kaartinpäällikkö Macro antoi pretoriaanikaartille käskyn viedä Seianus pois. Tiberius oli langettanut tälle kuolemantuomion, joka oli määrä panna toimeen välittömästi. Seianus kuristettiin, ja hänen ruumiinsa heitettiin Gemonian portaille ihmisten runneltavaksi.

Teloitettujen ruumiit heitettiin usein portaille nöyryytettäväksi, ja nyt Seianuksen entiset ystävätkin ilmestyivät sinne potkimaan hänen ruumistaan osoittaakseen siten halveksuntansa. Seianuksen lapsilla oli edessään sama kohtalo.

Tiberius ei ollut kuitenkaan vielä saanut kostonhimoaan tyydytetyksi. Seianuksella oli ollut paljon kannattajia ja apureita, ja niinpä keisari näki petturuutta kaikkialla Roomassa. Hänen raivonsa vain yltyi, kun hän kuuli huhuja, joiden mukaan Livilla ja Seianus olivat myrkyttäneet hänen poikansa Drusuksen edellisenä vuonna.

”Kaupungissa alkoivat levottomat ajat, sillä kaikki, joilla oli ollut vaikutusvaltaa Seianuksen aikana tai jotka olivat syyllistyneet häpeällisiin tekoihin hänen puolestaan, tapettiin”, kirjoitti historioitsija Dio Cassius.Kiinni saadut mestattiin, kuristettiin tai heitettiin alas Tarpeian kalliolta,

Capitoliumin kukkulan eteläpuolella sijaitsevalta jyrkänteeltä. Jotkut tekivät itsemurhan heittäytymällä miekkaansa, viiltämällä valtimonsa auki tai näännyttämällä itsensä nälkään. Itsemurhaa pidettiin kunniallisena tapana kuolla.

Naisia ei voinut asettaa syytteeseen valtionpetoksesta, mutta Tiberius keksi tavan kiertää lakia. Kuolleiden sureminen oli kiellettyä, joten jos naisen nähtiin itkevän perheenjäsenensä ruumiin äärellä, hänet vangittiin ja teloitettiin. Niinpä kukaan ei uskaltanut haudata tai polttaa ruumiita, jotka heitettiin lopulta Tiberiin kellumaan varoitukseksi. Tiberius alkoi piinata henkensä puolesta pelkääviä senaattoreita arvoituksellisilla lausunnoilla ja kirjeillä. Hän muun muassa kirjoitti:

”Ketkä teistä muodostavat kaartini, ja ketkä eivät? Ovatko nuo valitut aina samat, vai vaihtuvatko he välillä?”

Vastaansanominen harvoin auttoi, mutta poikkeuksiakin oli. Seianuksen lähipiiriin kuulunut kenraali Gaetulicus kirjoitti Tiberiukselle uhkarohkean kirjeen, jossa hän myönsi tehneensä virheitä mutta vakuutti uskollisuuttaan. Jostain syystä hänen anelunsa toimi, ja keisari säästi hänen henkensä.

Muuten Seianuksen kannattajien ja liittolaisten vainot ja raa’at ja ajan mittaan mielivaltaisiksi muuttuneet murhat jatkuivat vielä kolme vuotta. ”Ruumiita lojui yhdessä ja erillään, miehiä ja naisia, lapsia ja vanhuksia”, kirjoitti Tacitus.

Kun veri virtasi Roomassa, Caprilla aikaansa viettävä keisari muuttui yhä mielipuolisemmaksi. Kun Tiberius vuoroin murehti tuntikausia elämänsä kurjuutta, vuoroin heittäytyi seksuaalisiin hurjasteluihin huvilassaan Villa Joviksessa, taloudellisesti kukoistavaa valtakuntaa johtivat viranomaiset.

”Hänen rikolliset himonsa olivat häpeällisiä”, kirjoitti Tacitus, ”kauneus ja nuoruuden viattomuus kiehtoivat häntä.” Tiberius haetutti huvilaansa lapsia ja nuoria, joita hän käytti hyväkseen milloin ja missä häntä sattui huvittamaan: puutarhassa, uintiretkillä ja eroottisessa kirjastossaan.

Vasta vuonna 36 veriteot Roomassa hiipuivat, ja seuraavana vuonna keisari kuoli 79 vuoden ikäisenä.

Tiberiuksen suojaisa paratiisi

Ylellisessä huvilassaan Villa Joviksessa Caprin saarella Tiberius saattoi elää suojattua elämää kaukana Rooman juonitteluista. Siellä oli kaikki mukavuudet ja keisarin kaipaamia huvituksia.

Tiberius pakotti usein palvelijansa hoitamaan työnsä alasti. Kuva: AKG-Images

Villa Jovis eli ”Jupiterin huvila” oli vuodesta 27 keisari Tiberiuksen vakituinen asuinpaikka Caprilla. 334 metriä merenpinnan yläpuolelle kallion huipulle rakennettu huvila oli suojainen ja rauhaisa. Huvilaa ympäröi 3 000 neliömetrin suuruinen puutarha ja metsikkö.

Huvilassa oli monta kerrosta, ja sen kokonaispinta-ala oli yli 7 000 neliötä. Tiberiuksen yksityishuoneet olivat pohjoissiivessä, ja siellä asuivat myös hänen neuvonantajansa. Siivestä oli näkymä kaikkialle Napolinlahdelle. Itäsiivessä olivat Tiberiuksen viralliset vastaanotto- ja seurustelutilat sekä keittiö.

Eteläsiipeen oli rakennettu monikerroksinen roomalainen kylpylä, josta Tiberius näki yli Caprin. Ylimmässä kerroksessa olivat kylmien, lämpimien ja kuumien kylpyjen huoneet. Länsisiivessä olivat käymälät ja palvelijoiden huoneet. Palvelijoille oli omat käytävänsä ja portaansa niin, ettei keisarin tarvinnut kulkea samoja reittejä kuin palvelusväki.

Huvila oli rakennettu sen alla olevasta kalliosta louhitusta kalkkikivestä ja koristettu marmorilla. Tiberius omisti myös 11 muuta ylellistä huvilaa Caprin saarella.

Ehkä sinua kiinnostaa...