Roomalaiset rakastivat tanssia – tosin lähinnä vain sen katsomista.
”Vain hullut tanssivat selvin päin”, poliitikko ja filosofi Cato kirjoitti. Laulajien ja näyttelijöiden tavoin tanssijoitakin pidettiin Roomassa prostituoituina, ja he olivat yleensä kreikkalaisia tai espanjalaisia orjia.
Viihdealan ammattien rajat olivat muutenkin häilyvät, ja infames-nimellä kutsuttujen esiintyjien odotettiin viihdyttävän yleisöään kaikin tavoin.
Kunnialliset roomalaiset kyllä katsoivat eroottista tanssia mutteivät itse tanssineet.
Viihdyttäjät olivat elämäntapansa vuoksi yhteiskunnan pohjasakkaa, eikä heillä ollut samoja etuja ja oikeuksia kuin Rooman kansalaisilla.
Tanssiesitykset kuuluivat moniin uskonnollisiin juhliin, ja esimerkiksi viininjumala Bacchuksen kunniaksi järjestetyillä bacchanalia-festivaaleilla tanssittiin 15 päivää yhteen menoon.
Paheellinen bacchanalia oli kuuluisa myös juomingeistaan ja seksistään.
Keisari Nero rikkoi Rooman valtakunnan perinteitä tanssimalla
Rooman yläluokan nuorukaisten tanssivillitys koetteli hyvän maun rajoja vuoden 200 eaa. tienoilla.
Keisari Nero taas rikkoi kaikkia rajoja laulamalla, tanssimalla ja soittamalla lyyraa yleisölle.
Alkuun hän esiintyi vain lähipiirilleen, mutta myöhemmin hän esiintyi myös suuren yleisön edessä monilla festivaaleilla.
Lue myös: Rooman 12 merkittävintä jumalaa – ja muutama muu