Pitivätkö roomalaiset tanssimisesta?

Erityisesti espanjalaistanssijat olivat suosittuja Rooman valtakunnassa, jossa laulu, tanssi ja prostituutio nivoutuivat usein yhteen.

Erityisesti espanjalaistanssijat olivat suosittuja Rooman valtakunnassa, jossa laulu, tanssi ja prostituutio nivoutuivat usein yhteen.

Bridgeman Images

Roomalaiset rakastivat tanssia – tosin lähinnä vain sen katsomista.

”Vain hullut tanssivat selvin päin”, poliitikko ja filosofi Cato kirjoitti. Laulajien ja näyttelijöiden tavoin tanssijoitakin pidettiin Roomassa prosti­tuoituina, ja he olivat yleensä kreikkalaisia tai espanjalaisia orjia.

Viihde­alan ammattien rajat olivat muutenkin häilyvät, ja infames-nimellä kutsuttujen esiintyjien odotettiin viihdyttävän yleisöään kaikin tavoin.

Kunnialliset roomalaiset kyllä katsoivat eroottista tanssia mutteivät itse tanssineet.

© Shutterstock

Viihdyt­täjät olivat elämäntapansa vuoksi yhteiskunnan pohjasakkaa, eikä heillä ollut samoja etuja ja oikeuksia kuin Rooman kansalaisilla.

Tanssiesitykset kuuluivat moniin uskonnollisiin juhliin, ja esimerkiksi viininjumala Bacchuksen ­kunniaksi järjestetyillä bacchanalia-festivaaleilla tanssittiin 15 päivää yhteen menoon.

Paheellinen bacchanalia oli kuuluisa myös juomingeistaan ja seksistään.

Keisari Nero rikkoi Rooman valtakunnan perinteitä tanssimalla

Rooman yläluokan nuorukaisten tanssivillitys koetteli hyvän maun ­rajoja vuoden 200 eaa. tienoilla.

Keisari Nero taas rikkoi kaikkia rajoja laulamalla, tanssimalla ja soittamalla lyyraa yleisölle.

Alkuun hän esiintyi vain lähipiirilleen, mutta myöhemmin hän esiintyi myös suuren yleisön ­edessä monilla festivaaleilla.