Roomalaiset rakastivat tanssia – tosin lähinnä vain sen katsomista.
”Vain hullut tanssivat selvin päin”, poliitikko ja filosofi Cato kirjoitti. Laulajien ja näyttelijöiden tavoin tanssijoitakin pidettiin Roomassa prostituoituina, ja he olivat yleensä kreikkalaisia tai espanjalaisia orjia.
Viihdealan ammattien rajat olivat muutenkin häilyvät, ja infames-nimellä kutsuttujen esiintyjien odotettiin viihdyttävän yleisöään kaikin tavoin.