Perusteetonta paljastelua
Kreikkalainen historioitsija Appianos kirjoitti, että Spartacus oli vapaana syntynyt traakialainen, joka palveli vapaaehtoisena Rooman armeijan apujoukoissa. Tästä sarjakin alkaa. Spartacus, jonka oikeaa nimeä ei tiedetä, kokee itsensä päälliköidensä hyväksikäyttämäksi ja olonsa uhatuksi. Hän murhaa erään roomalaissotilaan ja karkaa palveluksesta.
Spartacus kuitenkin vangitaan pian ja myydään orjana gladiaattoreiden kouluttajalle Batiatukselle Capuan kaupunkiin Napolista pohjoiseen. Tämä vastaa myös esimerkiksi Plutarkhoksen kuvauksia. Sarjassa Spartacus nousee kapinaan 77 muun gladiaattorin kanssa, ja monien lähteiden mukaan Spartacuksella todella oli aluksi 70–78 seuraajaa.
Tämän jälkeen Spartacus lähti Roomaan ja onnistui vapauttamaan jopa 70 000 orjaa. Hänen taistelunsa Rooman ylivaltaa vastaan päättyi vuonna 71 eaa., kun roomalaisen poliitikko ja sotapäällikkö Marcus Licinius Crassuksen 50 000 sotilaan joukot kukistivat kapinan.
Sarjassa kuvataan Spartacuksen nousua orjasta joukkojensa päälliköksi varsin hienosti ja enimmäkseen historiallisesti täsmällisesti, mutta matkan varrella otetaan myös paljon vapauksia.
Sarjassa Spartacus esimerkiksi murhaa sadistisen gladiaattorikouluttajan Batiatuksen. Tosiasiassa ei tiedetä, miten Batiatus kuoli, mutta lähteiden mukaan hän selvisi kapinasta hengissä.
Spartacus menettää sarjassa vaimonsa ja aloittaa suhteen orja Miran kanssa. Plutarkhoksen mukaan Spartacuksen traakialainen vaimo kuitenkin pakeni yhdessä miehensä kanssa ja oli hänen rinnallaan loppuun asti.
Spartacus epäonnistuu etenkin roomalaisen yhteiskunnan kuvauksessa. Sarja alleviivaa vastakkainasettelua riettaiden roomalaisten ja oikeudenmukaisten orjakapinallisten välillä niin, että se tuntuu ajoittain olevan lähinnä Roomaan sijoitettua parodiapornoa.
Paljaita pakaroita ja rintoja lävähtää ruudulle kuin liukuhihnalta, ja gladiaattoreiden taistellessa areenalla naiset kirkuvat hurmioituneina katsomossa – yläosattomissa. Hahmot esiintyvät myös seksikohtauksissa ristiin rastiin sukupuolesta ja logiikasta riippumatta tai vain täysin sattumanvaraisesti taustalla.
Vaikka roomalaiset tunnettiin vapaamielisyydestään, he suhtautuivat varsin konservatiivisesti alastomuuteen julkisissa tiloissa. Roomalaisten, etenkin naisten, odotettiin pukeutuvan peittävästi.
”Kansalaiset, jotka näyttävät alastonta kehoaan julkisesti, joutuvat häpeään”, runoilija Ennius kirjoitti sata vuotta ennen Spartacuksen kapinaa.
Ote historiasta lipeää
Vielä pahemmin sarjassa kuitenkin ontuu väkivallan kuvaus, joka tuntuu olevan lähempänä Rambo-elokuvia kuin antiikin Rooman todellisuutta.
Sarja muistuttaa hetkittäin jopa splatter-elokuvaa: veri roiskuu, raajoja silvotaan ja päitä ja muita ruumiinosia sinkoilee mennen tullen. Spartacus on monille varmasti viihdyttävää katsottavaa, mutta se vyöryttää ruudulle siinä määrin verta, paljaita rintoja ja pullistelevia lihaksia, että siinä rytäkässä se menettää myös historiallisen uskottavuutensa.