Roomassa seksiorgiat kuuluivat arkeen

Kun arkeologit löysivät kaivauksissa eroottisia maalauksia tai veistoksia, niiden löytöpaikan arveltiin yleensä olleen bordelli. Jos löytöpaikka oli selkeästi ­yksityiskoti, asunnon muinainen omistaja leimattiin kieroutuneeksi pervertikoksi.

Pompejia alettiin pitää oikeana paheen pesänä, ja vuoteen 1986 mennessä tutkijat uskoivat kaivaneensa Pompejista esiin peräti 35 bordellia.

Viime vuosina Pompejista ja Herculaneumista tehtyjä löytöjä on arvioitu uudelleen, ja nyt tutkijat uskovat, että kaupungissa on itse asiassa ollut vain muutama ilotalo.

Useimmat talot, jois­ta on löydetty eroottisia kuvia, ovat ­olleet aivan tavallisia roomalaisia koteja.

Eroottista taidetta arvostettiin suuresti muuallakin Roomassa kuin vain Pompejissa ja Herculaneumissa, jotka tuhoutuivat Vesuviuksen purkautuessa vuonna 79.

Eroottinen taide oli muotia

Roomalaiset eivät kainostelleet seksin suhteen, eikä suorasukaistakaan eroottista taidetta pidetty tyylittömänä – päin vastoin. Jokaisella ­itseään kunnioittavalla roomalaisella oli kodissaan kookkaita seinämaa­lauksia, jotka esittivät jos jonkinlaisia ­akteja.

Runoilija Ovidiuksen ­mukaan esimerkiksi moraalistaan tunnettu keisari Augustus keräsi eroottista taidetta. Ovidiuksen mukaan keisari omisti muun ­muassa maalauksen, ­joka kuvasi erilaisia seksuaalisia asentoja.

Augustuksen tytär Julia ja tämän puoliso asuivat Roomassa Tiberjoen rannalla huvilassa, jonka kaivauksissa on löydetty lukuisia eroottisia seinämaalauksia.

Rooman yhteiskunnan tukipylväät sijoittivat mieluusti seksuaalissävytteiseen taiteeseen.

Pania ja vuohta esittävä patsas on luultavasti kuulunut alun ­perin Julius Caesarin apelle, jonka ­Herculaneumissa sijaitsevan huvilan puutarhasta patsas löydettiin.

Eroottiset kuvat eivät kuitenkaan ­olleet pelkästään rikkaiden yksinoikeus.

Eri puolilta Rooman valtakuntaa on löydetty kaivauksissa runsaasti eroottisilla aiheilla koristeltua keramiikkaa, öljylamppuja ja amuletteja.

Roomalaiset ottivat mallia Kreikasta

Roomalaiset olivat saaneet vaikutteita eroottiseen elämäänsä Kreikasta. Palatessaan sotaretkiltä itäiseltä Välimereltä roomalaiset sotilaat toivat tuliaisina muun muassa eroottista taidetta ja uudenlaisia seksikokemuksia.

Roomalaiset alkoivat pitää seksuaa­lisuuden kaikkia ilmenemismuotoja rakkauden jumalattaren Venuksen lahjana ihmisille, ja he alkoivat tavoitella yhä suurempaa nautintoa.

Esimerkiksi roomalainen mies saattoi etsiä tyydytystä naisesta, tytöstä tai pojasta mieltymystensä mukaan, eikä seksikumppaneista todellakaan ollut pulaa.

Varakkaat roomalaiset omistivat yleensä runsaasti orjia, ja varsinkin isännät käyttivät usein naispuolisia orjia tyydyttämään seksuaalisia tarpeitaan. Se kuului asiaan, eikä siihen kiinnitetty juurikaan huomiota.

Syrjä­hypyt kuuluivat roomalaiseen avioliittoon, joka solmittiin joka tapauksessa yleensä hyötymismielessä eikä rakkaudesta.

Ainoa niitä koskeva sääntö oli se, että seksikumppanin piti kuulua alempaan yhteiskuntaluokkaan kuin seksin tarpeessa oleva mies.

Näin varmistettiin, että avioliiton ulkopuolisista suhteista syntyneet lapset eivät uhanneet avioliitossa syntyneiden lasten oikeutta periä vanhem­piensa omaisuutta tai arvonimeä.

Seksiä oli kaupan kaikkialla

Roomassa seksin ostaminen ei ollut pelkästään yläluokan etuoikeus. Kuka tahansa saattoi ostaa seksuaalisia palveluksia käytännössä mistä tahansa.

Rooman kaupungissa prostituoidut tarjosivat palveluksiaan pääasiassa keskustan tuntumassa, Caeliuskukkulalla sekä köyhässä Suburan kaupunginosassa, mutta aikalaislähteiden mukaan maksullista seksiä oli tarjolla myös kapakoissa, majataloissa ja kylpylöissä sekä teatterien ja Circus Maximuksen sisäänkäyntien liepeillä.

Roomassa ja muissa suurissa kaupungeissa oli myös ilotaloja, joissa oli tarjolla nautintoja joka lähtöön. Ilotalot sijaitsivat yleensä rähjäisillä sivukaduilla, ja ne olivat yleensä epäsiistejä ja meluisia paikkoja.

Pompejin suurimmassa bordellissa Lupa­­nare Grandessa asiakkaat saattoivat vuoroaan odotellessaan ihailla eroottisia seinämaa­lauksia, joissa miehet ja naiset lempivät pehmeillä höyhenpatjoilla.

Todellisuus oli kuitenkin yleensä seinämaalauksia karumpi. Prostituoitujen pienissä huoneissa oli usein vain kivinen sänkykoroke ja sen päällä ohut olkipatja.

Useimmat prostituoidut olivat orjia, jotka oli tuotu Roomaan eri puolilta laajaa valtakuntaa ja jotka sai ostaa käyttöönsä vaivaisen viinilasillisen hinnalla.

Miehetkin myivät itseään

Vaikka miehet hallitsivat valtakuntaa, roomalaisilla naisilla oli jo verrattain paljon vapauksia.

Tuolta ajalta peräisin olevat seinämaa­laukset osoittavat, että naisetkin nauttivat estoitta lihan iloista ja olivat usein vuoteessa miehiä aktiivisemmassa roolissa.

Naisten vapautuminen johtui pitkälti siitä, että suuri osa Rooman ylhäisistä miehistä oli kuollut ensimmäisellä vuosisadalla raivonneissa sisällissodissa.

Lakeja muutettiin siten, että naisetkin saattoivat periä vanhempansa ja omistaa omaisuutta, jotta varakkaiden ja ylhäisten perheiden omaisuus ei siirtyisi ­sukuun naitujen alempisäätyisten miesten haltuun.

Tämän seurauksena naisista ­tuli aiempaa itsenäisempiä ja aviopuolisoiden suhde muuttui, kun nyt myös vaimo saattoi hakea avioeroa ja pitää erossa omaisuutensa.

Naisten oikeuksien lisääntyminen ­vapautti myös naisten seksielämän.

Monilla yläluokan naisilla oli seksiorjia, ja jotkut naiset ottivat rakastajikseen nuoria miehiä tai gladiaattoreita silläkin uhalla, että heidän aviomiehellään oli oikeus hylätä heidät, jos he alkoivat odottaa rakastajalleen lasta.

Kristinusko teki seksistä syntiä

Naisten vapautuneisuuden aikaa kesti 200-luvun puoliväliin, jolloin Rooman valtakunta alkoi hitaasti hajota.

Ulkopuoliset uhat saivat Rooman sulkeutumaan, ja seksuaalisen vapautuneisuuden aika päättyi. Kun kristinuskosta tuli 300-luvulla Rooman valtion­uskonto, suhde seksiin muuttui lopullisesti.

Seksi ei enää ollutkaan jumalten lahja, vaan siitä tuli syntiä. Eroottinen taide katosi, ja todisteet roomalaisten estottomasta seksielämästä jäivät piiloon Pompejin ja Herculaneumin tuhkakerrosten alle.