Roomalaiset saivat pärjätä omillaan, kun kyseessä oli perheen ja omaisuuden suojeleminen rikollisilta. Rikkailla orjat vartioivat kotia, mutta talonomistaja ei voinut aina luottaa täysin orjiinsakaan.
Monet roomalaiset linnoittautuivatkin siksi lukkojen ja salpojen taakse, ja imperiumin lukkosepät saivat keksiä jatkuvasti uusia turvallisempia lukkomekanismeja.
Tutustu roomalaiseen riippulukkoon klikkaamalla kuvaa
Tämä roomalainen riippulukko löytyi Itävallan itäosasta Carnuntumin legioonalaiskaupungista. Avainpesän suojana on jumalattaren kasvoilla koristettu läppä, joka nousee ylös niin, että salpa voidaan avata avaimella. Lukko on noin 4 cm korkea. © Landessammlungen Niederösterreich, Niederösterreich 3D
Varhaiset lukot olivat yksinkertaisia puisia, oven taakse vaakatasoon asetettuja salpoja. Talosta lähtijä lukitsi oven työntämällä ensin alkeellisen avaimen ovessa olevasta pienestä reiästä.
Avain oli L:n muotoinen metallitanko, jonka lyhyellä sivulla oli 2–4 pientä hammasta. Puusalvan alapuolella oli vastaavasti neljä pientä koloa, ja kun avain tarttui reikiin, salpa voitiin työntää manuaalisesti ovenkarmissa olevaan aukkoon, jolloin ovi lukittui.
Tällaisen lukon murtaminen ei vaatinut roistolta suurtakaan nerokkuutta vaan pikemminkin vain kärsivällisyyttä.
Lukkosepät tajusivat, että avainten kopioinnista piti tehdä hankalaa, jotta lukko olisi varmempi. Niinpä jokaiseen avaimeen tehtiin yksilölliset hampaat, jolloin tietyn lukon pystyi avaamaan vain yhdellä avaimella.
Tutustu roomalaiseen avaimeen
Tämä roomalainen avain 100-luvulta jaa. löytyi Carnuntumin legioonalaiskaupungista. Sitä kutsutaan sormusavaimeksi, sillä sitä saattoi pitää sormuksena tai kantaa ketjussa kaulassa. Avaimessa on 10 hammasta, jotka sopivat lukossa oleviin koloihin. © Landessammlungen Niederösterreich, Niederösterreich 3D
Kaikki lukittiin
Uudet lukot olivat rautaisia, mutta muuten ne muistuttivat pääosin vanhoja puisia lukkoja.
Lukko koostui siis edelleen teljestä tai salvasta, joka lukitsi oven, kun se työnnettiin avaimella paikoilleen.
Roomalaisille ei kuitenkaan riittänyt pelkän ulko-oven lukitseminen.
VIDEO: Näin roomalaiset lukot toimivat
Katso videolta, miten roomalaisten yleisin lukkotyyppi toimi.
Turvatakseen arvoesineensä he varustivat myös arkkunsa ja lippaansa pienillä lukoilla. Kalleimmissa arkuissa oli sisäänrakennetut lukot, jotka muistuttivat ovien lukkoja.
Ainoa ero oli, että ne olivat niin pieniä, että niiden avaimia voi käyttää sormuksena tai ketjussa kaulassa.
Sama koski lukkoseppien valmistamien riippulukkojen avaimia. Lukot saattoivat olla niin pieniä, että ne voi ottaa matkalle mukaan, ja omaisuus saatiin sielläkin lukkojen taakse.
Joissakin taloissa oli lisäturvana oma huone talonomistajan arvoesineitä varten.
Tällainen oli esimerkiksi niin sanotussa Menanderin talossa Pompejissa.
Talon omistaja Quintus Poppaeus saattoi säilyttää omaisuuttaan lukkojen takana paksuseinäisessä huoneessa talon kellarikerroksessa.
Vauraat roomalaiset säilyttivät arvoesineitään lukittavissa raha-arkuissa. Tämä arkku on Pompejista.