Kun antiikin roomalainen mies oli valinnut itselleen morsiamen, hän lahjoitti tälle usein sormuksen ennen häitä.
Sormus osoitti, että nainen oli lupautunut jonkun vaimoksi, ja sitä pidettiin vasemman käden nimettömässä.
Roomalaiset näet uskoivat, että kyseisestä sormesta kulki hermoyhteys suoraan sydämeen.
Roomalaiset avioituivat yleensä 12–14-vuotiaina.
Kun tyttö tuli naimaikään, isä etsi hänelle sopivan aviomiehen ja sopi sulhasen perheen kanssa muun muassa myötäjäisten suuruudesta.
Rakkaus ei ollut osa yhtälöä, sillä avioliitossa oli ensisijaisesti kyse taloudellisen ja yhteiskunnallisen hyödyn tavoittelemisesta.
Siksi avioliitot eri yhteiskuntaluokkien välillä olivat hyvin harvinaisia.
Roomalaismiehet antoivat morsiamelleen sormuksen.
Itse häissä oli monia tuttuja piirteitä. Morsian pukeutui valkoiseen, ja hänellä oli apunaan morsiusneito.
Pari vihittiin temppelissä, minkä jälkeen he uhrasivat jumalille.
Sitten avioliittoa juhlittiin muun muassa syömällä hääkakkua.
Roomalaiset olivat taikauskoisia, eikä häitä koskaan järjestetty lähellä uskonnollisia juhlapäiviä, jotta jumalat eivät olisi suuttuneet.
Niinpä helmi- ja toukokuu olivat kiellettyjä mutta kesäkuu oli hyvä aika avioitua.