Tutkijoiden rakentamat kapeat hevosvaunut eivät muistuta paljonkaan sellaisia tukevia kilpavaunuja, joita nähdään esimerkiksi Ben Hur -elokuvassa.

© Galleria Berardi

Roomalaiset ajoivat kilpaa hatarilla hevosvaunuilla

Brittitutkijat rakensivat kopioita roomalaisista kilpavaunuista ja totesivat, että vaunut olivat varsinaisia surmanloukkuja.

perjantai 26. huhtikuuta 2019 teksti Bue Kindtler-Nielsen

Roomalaiset rakastivat hevoskilpailuja, joissa ajajat asettivat henkensä alttiiksi henkeäsalpaavissa kisoissa jopa yli 150 000 katsojan edessä. Joukko tutkijoita ja asiantuntijoita rakensi arkeologisiin löytöihin ja historiallisiin lähteisiin tukeutuen mahdollisimman tarkkoja kopioita parituhatta vuotta sitten käytetyistä roomalaisista kilpavaunuista ja koeajoi niitä.

Vaarallisilla vaunuilla viihdytettiin väkeä

Vaunujen koeajot vahvistivat sen, mitä tutkijat olivat arvelleetkin – kilpavaunut olivat huteria puusta ja nahasta kyhättyjä häkkyröitä, jotka painoivat noin 25 kiloa. Niissä oli kapeat renkaat, ja taso, jolla ajaja seisoi, oli alle metrin levyinen. Tärkeintä oli nopeus, ei ajajien turvallisuus.

”Vaunuissa oli vaarallista ajaa, ja meno myös näytti hurjalta. Roomalaisyleisö odotti jännitystä”, vaunuja koeajanut brittiläinen historioitsija Mike Loades kertoo.

Suosituimpia olivat neljän hevosen vetämien vaunujen kilpailut, joissa nopeus saattoi nousta jopa 60 kilometriin tunnissa. Radan vaarallisin kohta olivat kaarteet, joissa vaunut kiisivät lähellä toisiaan ja yhteentörmäyksen riski oli suuri.

Napsauta kuvasta lisätietoja Rooman valtakunnan vaarallisista kilpa-ajoista:

"

Vaunut rakennettiin dokumenttisarjaa varten

Roomalaiset kilpavaunut rekonstruoitiin Smithsonian Channelin tuottamaan dokumenttisarjaan, joka kertoo roomalaisesta kilpa-ajajasta Flavius Scorpuksesta.

Scorpus oli orja, josta tuli supertähti, ja hän tienasi 10 vuotta kestäneen uransa aikana 13 miljardia nykyeuroa vastaavan summan. Hän kuoli 26-vuotiaana vuonna 95 kilpa-ajo-onnettomuudessa.

Ajajat kilpailivat joukkueissa

  • Roomalaiset kilpa-ajajat edustivat yleensä joukkuetta, joita olivat punaiset, valkoiset, vihreät ja siniset. Yhdestä joukkueesta sai olla radalla yhtä aikaa kolmet vaunut, jotka tekivät yhteistyötä saadakseen esimerkiksi toiset kilpailijat kaatumaan tai syöksymään radalta.

  • Ammattilaisajajat saattoivat vaihtaa joukkuetta. Kilpa-ajoissa ajajat olivat pukeutuneet joukkueensa väreihin. Arvostetuimmat joukkueet olivat siniset ja vihreät, ja niitä keisarikin yleensä kannatti.

  • Katsojilla oli suosikkijoukkueensa, jota he kannustivat, ja fanien kesken vallitsi raju kilpailuhenki. Joukkotappelut ja vastustajajoukkueen sabotaasiyritykset olivat tavallisia.

Ehkä sinua kiinnostaa...