Roomalainen kirjoitti antiikin Wikipedian
Plinius vanhempi ryhtyi noin vuonna 69 keräämään kaikkea tietoa Rooman valtakunnasta. Teos ”Naturalis historia” koostui 37 kirjasta, ja se oli Euroopan tärkein hakuteos seuraavat 1 500 vuotta. Antiikin Wikipedian luojan tiedonhalulla oli kuitenkin hänelle itselleen kohtalokkaat seuraukset.
Valtavan tietoteoksensa lisäksi Plinius vanhempi kirjoitti myös 22 kirjaa roomalaisten ja germaanien välisistä sodista.
Roomalainen Plinius vanhempi alkoi vajaat 2 000 vuotta sitten kirjoittaa ensyklopediaa kaikesta mahdollisesta maailman kansoista kasveihin, eläimiin ja tieteisiin.
Hän kertoi teoksessaan muun muassa Intiassa Gangesjoen lähteen lähellä asuvasta suuttomasta kansasta.
Pliniuksen mukaan suuttomat ”elävät vain ilmasta ja tuoksuista, joita he hengittävät sieraimiensa kautta; matkustaessaan he ottavat mukaan tuoksuvia yrttejä ravinnokseen; ja heidät voi tappaa voimakkailla hajuilla”.
Tarujen ja taikauskon lisäksi Pliniuksen uraauurtava tietokirja sisälsi kuitenkin myös aitoa tietoa. Hänen 37-osainen teoksensa oli vuosisatojen ajan Rooman ja koko länsimaailman ensisijainen tieteellisen tiedon lähde.
Plinius keräsi tietoa monilta kirjoittajilta, ja hänen teoksensa on edelleen hyvä esimerkki siitä, miten tutkimusta tulisi tehdä. Mutta Pliniukselle itselleen tiedonkeruulla oli kohtalokkaita seurauksia.
Teos Naturalis historia (Luonnonhistoria) olisi voinut vielä laajentua, ellei uteliaisuus olisi ajanut Pliniusta kuolemaan vuonna 79.
Sotimisesta ihonhoitoon
Plinius syntyi Pohjois-Italiassa vuonna 23. Perhe kuului Rooman valtakunnan niin sanottuun ritariluokkaan, joka oli hierarkiassa seuraavana johtavan nobilitas-luokan alapuolella.
Suvun varallisuuden ansiosta Gaius Plinius Caecilius Secundus, kuten hänen koko nimensä oli, saattoi asettua Roomaan opiskelemaan retoriikkaa ja sotataitoja. Hän aloitti sotilasuransa 23-vuotiaana, ja hänet lähetettiin ratsuväen upseerina palvelukseen Germaniaan.
Jo tuolloin hän halusi palavasti kirjoittaa ja julkaisi ensimmäisen teoksensa, pienen ohjekirjan siitä, miten keihästä heitettiin hevosen selästä. Palvellessaan Reinillä Plinius ystävystyi Rooman tulevan keisarin Vespasianuksen kanssa.
Vaikutusvaltaiset ystävät takasivat Pliniukselle pääsyn harvinaisten kirjojen ja antiikin merkittävimpien ajattelijoiden ajatusten pariin.
Vaikka vallus helpotti peltotöitä merkittävästi, idea ei lyönyt läpi Rooman valtakunnassa, jossa orjat hoitivat sadonkorjuun.
Plinius oli nähnyt puoli maailmaa
Plinius käytti teoksensa Naturalis historia lähteenä yli sataa antiikin kirjaa ja kirjoitti siihen myös omia havaintojaan monilta matkoiltaan.
Plinius muun muassa kirjoitti nähneensä, miten gallialaisessa (Ranska) Narbonensiksen maakunnassa delfiinit kalastivat yhteistyössä paikallisten kanssa.
Hän oli aikaansa edellä tieteellisten lähteiden hyödyntämisessä ja siteeraamisessa, mutta hän myös näki ja koki itse paljon armeija-aikanaan eri asemapaikoissaan.
Narbonensiksessa hän myös todisti, miten gallialaiset korjasivat vehnää hevos- tai härkävetoisella koneella. Niin sanottu vallus katkaisi korsien latvat ja ohjasi tähkät laariin, josta ne voitiin kerätä myöhemmin puitavaksi.
Rooman lähettiläänä Hispania Tarraconensiksessa (Espanja) Plinius todisti iberialaisten kaivostoimintaa, jossa kalliota louhivat työläiset roikkuivat pelottomina köysien varassa ”kuin linnut”.
Africa Proconsularisissa (Tunisia ja Libya) Plinius taisteli numidialaisia vastaan, jotka sabotoivat roomalaisia tuhoamalla teitä ja täyttämällä kaivoja hiekalla.
Hänen viimeinen asemapaikkansa oli luultavasti Gallia Belgica (Belgia), jonka maaperää hän kehui hedelmälliseksi ja ilmastoa maataloudelle suotuisaksi.
Germanian sotaretken jälkeen Plinius palasi kotiin ja omistautui kirjallisuudelle. Hän laati pitkiä tutkielmia mietteistään nykyisistä ja edesmenneistä keisareista ja kirjoitti myös muun muassa kieliopista ja idiomeista.
Lisäksi hän perehtyi naisten kauneuden- ja ihonhoitoon:
Ryppyjen tasoittamiseksi Plinius suositteli hieromaan kasvoille aasinmaitoa, ja aknea taas voitiin hänen mukaansa hoitaa kasvoille levitettävällä voin ja valkoisen lyijyn seoksella. Kasvoissa olevia haavojen hoitoon Plinius neuvoi käyttämään lämmintä lehmän istukkaa.
Kun Pliniuksen vanha ystävä Vespasianus nousi Rooman keisariksi vuonna 69, Plinius nimitettiin Espanjan, Kaakkois-Ranskan ja Belgian maaherraksi. Nyt Plinius alkoi määrätietoisesti kerätä tietoa elämäntyötään varten.
Plinius ei nukkunut
Plinius alkoi kirjoittaa Naturalis historiaa Rooman 200 vuotta kestäneen rauhan kauden eli niin sanotun Pax Romanan aikana. Hänelle rauha merkitsi sitä, että keksintöjen aikakausi oli ohi, maailma oli pysähtynyt ja tiede oli saavuttanut rajansa. Sen vuoksi oli aika kerätä kaikki tieto talteen ja varmistaa, että se säilyisi jälkipolville.
Naturalis historiaa siteerattiin ja kopioitiin yli 1 500 vuoden ajan. Pliniuksen teoksesta tuli keskiajan tärkein eläin-, kasvi- ja lääketieteen lähde.
Plinius ymmärsi alusta alkaen, että työstä tulisi monumentaalinen, ja seuraavien 10 vuoden ajan Naturalis historia veikin hänen kaiken aikansa vuorokauden ympäri.
Pliniusta ajoi voimakas tiedonjano ja lähes maaninen työmoraali. Enemmän kuin mitään muuta hän pelkäsi aikansa haaskaamista, ja hän uskoi, että kaikki tunnit, joita hän ei käyttänyt tutkimukseen, menivät hukkaan.
Ehkä siksi hän ei malttanut nukkuakaan. Hänen mottonsakin oli ”vita vigilia est” – elää on olla hereillä. Minimoimalla nukkumisensa Plinius saattoi hoitaa velvollisuutensa valtion palveluksessa päivisin ja puuhastella suuren työnsä parissa öisin.
Jopa matka-aika oli Pliniukselle tuottoisaa työaikaa, sillä kun kaksi orjaa kantoi Pliniusta tämän kantotuolissa Rooman kaduilla, hänen vierellään kulki aina kolmas orja, joka kirjoitti ylös hänen saneluaan.
Hän piti Rooman ja ihmiskunnan palvelemista jumalallisena velvollisuutenaan, ja sellaisena hän halusi myös jälkipolvien muistavan hänet.
Arkeologit ovat löytäneet Saksasta Xantenin kaupungista mitalin, jossa lukee ”Plinius, ratsuväen prefekti”. Mitali on ollut kiinnitettynä hevosen suitsiin, ja sillä on todennäköisesti palkittu Pliniuksen joukkojen ansioitunut ratsumies.
Yökyöpeli Plinius työskenteli kynttilöiden ja soihtujen valossa tuolissaan lojuen jonkun hänen kotiorjistaan lukiessa hänelle ääneen kirjakääröjen tekstejä.
Toinen orja kirjoitti kirjailijan merkistä valitut kohdat muistiin. Näin Plinius haravoi tietoa lähteistä kuuntelemalla ja sai samalla kootuksi talteen kaikki ne tiedonpätkät, jotka tulisivat Naturalis historiaan.
Plinius väitti käyneensä näin läpi peräti 2 000 teosta yli sadalta eri kirjoittajalta, kuten Aristoteleelta, Homerokselta ja Mucianukselta. Hän myös luotti lukemaansa. Norsuista hän kirjoitti:
"On hämmästyttävää, että norsut voivat kulkea köyttä pitkin ylös, mutta kaikkein hämmästyttävintä on, että ne voivat tulla köyttä pitkin myös alas. Konsulina kolme kertaa toiminut Mucianus kirjoittaa, että eräs norsu oppi kreikkalaiset aakkoset ja osasi kirjoittaa kreikaksi näin: ’Olen itse kirjoittanut tämän sekä uhrannut kelttiläistä sotasaalista.’”
Plinius lainaa roomalaista kirjailijaa Pomponius Melaa (noin 43 jaa.) kertoessaan päättömästä nubialaisesta kansasta.
Norsukohta osoittaa Pliniuksen noudattaneen tuohon aikaan uraauurtavaa ja tulevaisuuden kannalta tärkeää tieteellistä käytäntöä: Hän viittasi lähteisiinsä eli kertoi, mistä hän oli tietonsa saanut.
Maailman vanhin ensyklopedia
Wikipedialla ja Naturalis historia -teoksella on paljon yhteistä. Plinius itse kirjoitti keränneensä tietoa ”kattavasta tietoudesta” – kreikaksi enkyklios paideia, mistä juontuu sana ensyklopedia.
Hän ei peittele sitä, että teoksen sisältämä tieto on peräisin joltakulta muulta kuin sen kirjoittajalta. Ja juuri tämä tekee Pliniuksen teoksesta niin erityisen: siinä missä kaikki hänen edeltäjänsä käyttivät passiivisia ilmaisuja, kuten ”on sanottu” tai ”on kirjoitettu”, Plinius mainitsi nimeltä tietolähteensä.
Wikipedian tavoin Plinius pyrki kattamaan lähes kaiken olemassa olevan tiedon – tai ainakin kaiken roomalaisessa maailmassa. Teoksen nimi ”Luonnonhistoria” olisi itse asiassa ymmärrettävä koko maailman – eli tässä tapauksessa Rooman valtakunnan – kuvaukseksi.
Näin Pliniuksen teos oli myös isänmaallinen. Kuten Wikipediaakin, Naturalis Historiaa kannattaa monista syistä lukea kriittisesti.
Tutkijat epäilevät itse asiassa latinan kielen ilmaisun cum grano salis eli ”varauksella” (suora käännös "suolanjyvän kanssa”) juontuvan Pliniukselta, joka lisäsi vastamyrkyn reseptiin maininnan, että aine kannattaa nauttia ”suolan kanssa”.
Toiset asiantuntijat muistuttavat, että Pliniukselta on peräisin lause ”varmaa on vain se, että mikään ei ole varmaa”.
Joka tapauksessa saamme kiittää Pliniusta laajasta katsauksesta aina roomalaisesta kaivostoiminnasta maustekauppaan ja taidehistoriaan.
Plinius kuoli vuonna 79 vain 55-vuotiaana naimattomana ja lapsettomana. Lisänimensä ”vanhempi” hän sai, koska hänellä oli myös Gaius Caecilius -niminen sisarenpoika, jolle hän testamenttasi elämäntyönsä. Tätä puolestaan alettiin kutsua nimellä Plinius nuorempi.
Pliniuksen sisarenpojan Plinius nuoremman kuvaus Vesuviuksen purkauksesta vuonna 79 on edelleen yksi historioitsijoiden tärkeimmistä lähteistä tapahtumasta.
Plinius kuoli Vesuviuksen purkauksessa
Plinius nuoremman mukaan hänen enonsa yritti pelastaa ihmishenkiä Vesuviuksen purkautuessa ja haudatessa Pompejin tuhkan alle.
Vuonna 79 Plinius oli Rooman laivaston komentajana Napolinlahden suulla sijaitsevassa Misenumin satamakaupungissa. Kirjailija oli syvällä ajatuksissaan, kun hänen sisarensa Plinia yhtäkkiä osoitti taivaalle.
Suuri musta pilvi kohosi Vesuvius-tulivuoresta. Plinius käski heti valmistella laivat lähtöön, sillä hän halusi kiihkeästi päästä tutkimaan purkausta lähempää. Ennen lähtöä hän sai kuitenkin koskettavan kirjeen ystävältään, joka asui Stabiaessa 7 kilometrin päässä Pompejista.
Ystävä pyysi Pliniusta hakemaan hänet turvaan purkaukselta – mikään muu pakotie ei näyttänyt mahdolliselta. Kuumaa tuhkaa satoi Pliniusten laivojen päälle hänen lähestyessään Stabiaeta, mutta hän käski laivojen jatkaa. Hän ei kuitenkaan löytänyt ystäväänsä mutta yöpyi Stabiaessa senaattori Pomponianuksen luona, koska ei kovan tuulen vuoksi päässyt poistumaan.
Seuraavana aamuna kun senaattori ja hieman pulska Plinius juoksivat kohti laivoja tuhkasateessa, kuuluisa kirjailija lyyhistyi. Pompeijin tuhonnut tulivuorenpurkaus vaati myös 55-vuotiaan Pliniuksen hengen.
Pliniuksen kuoleman jälkeen hänen veljenpoikansa viimeisteli hänen aiheittain jaotellun teoksensa. Sitten se kopioitiin pääasiassa pieninä palasina, jotta tiedonhaluiset roomalaiset saattoivat lukea teoksesta juuri heitä kiinnostavat osat.
Esimerkiksi 200-luvulla roomalainen kirjailija Quintus Gargilius Martialis poimi teoksen lääketieteellisen sisällön ja julkaisi sen nimellä Medicina Plinii eli Pliniuksen lääketiede.
Pliniuksen teokset vaikuttivat vuosisatoja vahvasti kasvilääkintään. Hän oli muun muassa kuvaillut niin sanotun signatuuriopin, joka tarkoitti sitä, että jos tietyt sairauden oireet tai sairastunut ruumiinosa tai elin muistuttavat jotain kasvia, niin tuo kasvi voi parantaa vaivan.
Esimerkiksi hernekasveja käytettiin usein skorpionin pistojen hoitoon, koska herneenpalkojen kaareva muoto muistuttaa skorpionin pyrstön muotoa.
Tiettyjä orkideoita, joiden juurimukulat muistuttivat roomalaisten mielestä kiveksiä, käytettiin impotenssin hoidossa – kyseenalaisin tuloksin.
Orkidean ”kivekset” saattoivat Naturalis historian mukaan auttaa impotenssiin.
Naturalis historia kopioitiin monta kertaa antiikin ajoista 1400-luvulle, ja siitä on säilynyt yli 200 painosta. Kun kirjapaino keksittiin, Naturalis historia oli yksi ensimmäisistä painetuista antiikin teoksista – se painettiin ensimmäisen kerran Venetsiassa vuonna 1469.
Tarinat elivät vuosisatoja
Vuonna 1492 teosta moitittiin ensimmäisen kerran siitä, että se sisälsi liikaa virheitä, mutta vasta 1600-luvun lopulla oppineet tiedemiehet hylkäsivät sen lopullisesti. Siihen asti Naturalis historia olikin ollut arvostetuin ja käytetyin tieteellinen teos.
Nykyään historioitsijat hakevat Naturalis historiasta lähinnä tietoa roomalaisten jokapäiväisestä elämästä ja maailmankatsomuksesta. He eivät ehkä kuitenkaan usko siihen, että Illyriassa (Slovenia, Kroatia, Serbia ja Albania) lapset syntyvät harmaahapsisina ja näkevät parhaiten öisin.
Erikoiselta kuulostaa myös kuvaus, jonka mukaan karhunpennut syntyvät valkoisina ja muodottomina, hiiren suuruisina lihakimpaleina, joilla ei ole silmiä eikä turkkia ja jotka karhuemo nuolee oikeaan karhun muotoon.