Miłek Jakubiec/Historia

Rooma kaupan: Aavikon kuningas löysi roomalaisten heikkouden

Valehtelu, petos ja murhat olivat afrikkalaisen kuningas Jugurthan aseet. Kun hän joutui kahnauksiin roomalaisten kanssa, hän lähti Roomaan lahjoakseen itsensä ahdingosta. Ja sehän sopi roomalaissenaattoreille.

Tammikuun 1. päivänä 104 eaa. Rooman kaduille tulvi ihmisiä katsomaan triumfikulkuetta, jota tuskin kukaan olisi uskonut näkevänsä.

Kaduilla ja kujilla kauppiaat, käsityöläiset ja työläiset tungeksivat päästäkseen näkemään edes vilauksen kulkueen kohokohdasta, sotavanki Jugurthasta, jota oma serkku oli kutsunut ”pahimmaksi mieheksi maan päällä”.

Aavikkokuningas Jugurtha Pohjois-Afrikan Numidiasta oli hävittänyt kaikki esteet tieltään lahjomalla, pettämällä ja murhaamalla. Edes Rooman mahtava armeija ei ollut saanut ovelaa numidialaista nujerrettua, ja hän joutui satimeen vasta, kun roomalaiset turvautuivat samoihin likaisiin temppuihin, joita hän itse oli hyödyntänyt.

Niinpä tunnelma oli korkealla, kun triumfikulkueen sotasaaliilla lastatut vaunut vyöryivät ohi ja kuuluisa vanki lopulta marssitettiin esiin. Kaikki kurkottivat kaulaansa nähdäkseen 56-vuotiaan kuninkaan hienoissa vaatteissaan ja kimaltelevissa kultakoruissaan.

Jugurtha, triumfikulkue, Rooma

Italialainen Giovanni Battista Tiepolo maalasi vuonna 1729 oman näkemyksensä kahlehditusta Jugurthasta triumfikulkueessa Roomassa.

© The Metropolitan Museum of Art, New York

Astellessaan Rooman kivettyä pääkatua Via Sacraa pitkin kohti Capitoliumkukkulaa kultainen diadeemi aaltoilevilla kiharoillaan keikkuen Jugurtha näytti kaikkea muuta kuin nujerretulta.

Vain kahleet hänen käsissään osoittivat, että kuninkaan juhlat olivat ohi. Kun kulkue saapui Capitoliumin juurelle, hänet vedettiin pois sivukadulle, jossa hän tapasi viimein kohtalonsa.

Kaikista Rooman lukemattomista vihollisista Jugurtha oli onnistunut ravistelemaan Roomaa pahiten. Hän ei ollut loistava sotataktikko eikä hänellä ollut ylivoimaista armeijaa, mutta hän hyödynsi roomalaisten heikkoa kohtaa – kultaa.

Jugurtha oli liian etevä

Jugurthan tarina oli alkanut vuosia aiemmin. Vuonna 146 eaa. roomalaiset murskasivat kolmannessa puunilaissodassa Pohjois-Afrikan suurvallan, Karthagon. Karthagon kukistuttua sen naapurivaltiosta, Rooman liittolaisesta Numidiasta, kasvoi kaupan keskus Pohjois-Afrikan rannikolla.

Kuusi vuotta myöhemmin maan yksinvaltiaaksi nousi kuningas Micipsa. Micipsalla oli kaksi poikaa, jotka perisivät hänen valtansa. Lisäksi hänellä oli veljenpoika Jugurtha, joka myös asui kuninkaan palatsissa.

Numidia, mausoleumi

Muun muassa tämä kuninkaallinen mausoleumi Tunisiassa on numidialaishallitsijoiden pystyttämä.

© Ritzau Scanpix

Numidian kuningas oli riippuvainen Roomasta

Numidian kuninkaat tukivat alun perin Karthagon valtakuntaa Pohjois-Afrikassa. Vuonna 206 eaa. he kuitenkin liittoutuivat Rooman kanssa ja joutuivat siten sen määräysvallan alle.

Jugurtha todisti pian kyvykkyytensä sodassa ja johtajana, ja hänen suosionsa armeijan ja kansan keskuudessa kasvoi niin suureksi, että Micipsan ylpeys nuorukaisesta vaihtui pelkoon tämän kunnianhimoa kohtaan.

Kun roomalainen kenraali Scipio Aemilianus vuonna 134 eaa. pyysi Micipsalta apua Rooman piirittäessä Numantian kaupunkia Espanjassa, kuningas sai julman idean.

”Hän nimitti Jugurthan Espanjaan lähettämiensä numidialaisten komentajaksi siinä toivossa, että tämän pakkomielle osoittaa rohkeutensa raakaa vihollista vastaan kostautuisi”, roomalainen kirjailija Sallustius kirjoitti.

Kävi kuitenkin toisin. Jugurtha jäi henkiin ja teki roomalaiseen sotapäällikköön niin suuren vaikutuksen, että hänestä tuli yksi tämän luottomiehistä. Niinpä Jugurthan palattua kotiin Micipsa katsoi parhaaksi adoptoida tämän.

Kun Micipsa kuoli, hän jakoi testamentissaan vallan Numidiassa kolmeen osaan kahdelle pojalleen sekä Jugurthalle. Perilliset ajautuivat kuitenkin kahnauksiin, ja Jugurtha päätti murhata kuninkaan pojat Hiempsalin ja Adherbalin, vaikka tiesi sen suututtavan roomalaiset.

”Hän tuli siihen johtopäätökseen, että Roomassa kaikki oli kaupan.” Roomalainen kirjailija Sallustius Jugurthasta

Espanjassa Jugurtha oli pannut merkille, että Rooman eliitin kaikkia toimia ohjaili raha. ”Hän tuli siihen johtopäätökseen, että Roomassa kaikki oli kaupan”, Sallustius kirjoitti.

Yöllä ennen kruununperillisten sovittua tapaamista Jugurtha lähetti apurinsa Hiempsalin taloon. He mursivat oven ja löysivät kauhusta kankean Hiempsalin piiloutuneena palvelustytön kamariin.

”Numidialaiset tekivät, kuten heitä oli käsketty, ja toivat hänen päänsä Jugurthalle”, Sallustius kertoi.

Kulta voitti oikeamielisyyden

Veljensä murhan jälkeen Adherbal pakeni Roomaan pyytämään apua. Vastaiskuna Jugurtha lähetti Roomaan diplomaatteja, joilla oli mukanaan kasapäin kultaa ja hopeaa.

Tuolloin Rooman tasavaltaa hallitsivat kaksi Rooman kansan valitsemaa konsulia, kumpikin vuorollaan. Konsulit johtivat valtiota yhdessä senaatin kanssa, joka toimi periaatteessa neuvoa antavana kokouksena.

Numantia, Jugurtha, Rooma

Jugurtha palveli roomalaisten joukoissa, jotka piirittivät Numantiaa vuoden ajan.

© Imageselect

Nuori Jugurtha oppi halveksimaan roomalaisia

Senaatin jäsenet olivat Rooman rikkaimpia ja vaikutusvaltaisimpia miehiä, jotka valittiin elinikäiseen virkaan syntyperänsä perusteella. He tulivat vanhoista suvuista, joiden juurten väitettiin juontuvan aina Rooman perustamisesta asti.

Senaatista oli tullut erittäin vaikutusvaltainen, ja se pyrki kaikin keinoin pitämään vallan omissa käsissään.

Jugurtha tiesi, että senaatti käytti suurta valtaa, ja siksi hän pani lähettiläänsä voitelemaan senaattoreita suurilla rahalahjuksilla.

”Lopulta voiton vei se senaatin osa, joka asetti rahan ja palvelukset oikeudenmukaisuuden edelle.” Roomalainen kirjailija Sallustius Rooman korruptoituneista senaattoreista

Kun senaatti äänesti Adherbalin auttamisesta, enemmistö jäsenistä – jotka olivat aiemmin olleet Jugurthaa vastaan – päättikin Jugurthan eduksi.

”Lopulta voiton vei se senaatin osa, joka asetti rahan ja palvelukset oikeudenmukaisuuden edelle”, Sallustius kirjoitti kitkerästi.

Jugurthaa ei rangaistu murhasta vaan sen sijaan Numidia päätettiin jakaa Jugurthan ja Adherbalin kesken. Tapaus osoitti Jugurthalle, ettei Roomasta ollut uhkaa. Pian tämän jälkeen vuonna 112 eaa. hän lähetti joukkonsa Adherbalia vastaan ja nämä kukistivat tämän armeijan pääkaupunki Cirtan (nyk. Constantine Algeriassa) lähellä.

Adherbal pakeni eloonjääneiden kanssa Cirtaan. Siellä oli runsaasti roomalaisia kauppiaita, jotka puolustivat Cirtaa niin vimmaisesti, ettei Jugurtha pystynyt hyökkäämään kaupunkiin.

Rooman senaatti lähetti edustajansa suostuttelemaan Jugurthaa lopettamaan piirityksen, mutta neuvottelut eivät johtaneet mihinkään.

Cirtassa lähettiläistä kuulleet roomalaiset uskoivat, ettei Jugurtha uskaltaisi vahingoIttaa heitä, jos he antautuisivat. Mutta heti kun kaupunginportit avattiin, Jugurtha surmautti Adherbalin ja hänen joukkonsa murhasivat kaikki kaupungin aikuiset miehet, myös roomalaiset.

Jugurtha, muotokuva, kolikko

Jugurtha murhasi adoptioveljensä, ja vuonna 112 eaa. hänestä tuli Numidian yksinvaltias.

© Bridgeman Images

Tämän seurauksena Rooman senaatti julisti Jugurthalle sodan. Murhatkoon Jugurtha vain adoptioveljiään ja kansaansa, mutta Rooman kansalaiset olivat eri asia!

Rooma janosi kostoa ja lähetti armeijan Pohjois-Afrikkaan.

Hyökkäys kuivui kasaan

Rooman sotaretki Numidiaa vastaan kuivui kokoon nopeasti. Hyökkäysarmeijaa johti konsuli Lucius Bestia, joka muutaman pikkuvoiton jälkeen solmi yllättäen rauhansopimuksen Jugurthan kanssa, todennäköisesti tämän lahjomana.

”Heti kun Jugurtha alkoi lähettiläidensä välityksellä houkutella Bestiaa rahalla ja todistella, miten vaikea sodasta tulisi, Bestia antoi ahneudelleen vallan”, Sallustius kirjoittaa.

Uutinen herätti raivoa Roomassa, jossa tavallisista kansalaisista koostuva kansankokous syytti Bestiaa ja muita senaattoreita korruptiosta. Asiasta nousi niin suuri kohu, että Jugurtha kutsuttiin Roomaan kuultavaksi luvaten taata hänen turvallisuutensa.

Korruptio, Rooma, Dentatus

Konsuli Curius Dentatus kieltäytyi lahjuksista.

© Photo Scala, Florence

Sotavoitot tekivät roomalaisista ahneita

Pian korskea numidialainen, joka oli vain hieman aiemmin ollut Rooman vihollinen, seisoi ilmeisen huolettomana kansankokouksen edessä. Kaikki pidättivät henkeään, kun oli kuningas Jugurthan aika puhua ja hän paljastaisi kaikki, jotka hän oli lahjonut.

Jugurtha ei kuitenkaan ehtinyt edes aukaista suutaan, kun eräs kansantribuuni nousi ja esitti veton kuninkaan todistusta vastaan. Rooman kansantribuunien tehtävä oli suojella laajan kansanosan etuja ja heillä oli siksi veto-oikeus.

Jugurtha, joka ei suinkaan oikeasti halunnut paljastaa mitään, oli ovelasti kääntänyt tilanteen edukseen ostamalla kansantribuunin veton afrikkalaisella kullalla.

”Kansa joutui lähtemään kotiin Jugurthan pidettyä heitä pilkkanaan.” Sallustius Jugurthan esiintymisestä Rooman kansankokouksessa

Kokousväki oivalsi toki nopeasti kuninkaan petoksen, mutta vetoa ei voinut kumota.

”Kansa joutui lähtemään kotiin Jugurthan pidettyä heitä pilkkanaan”, Sallustius kirjoitti.

Kuningas ei suinkaan lopettanut siihen. Jugurtha oli saanut vihiä siitä, että hänen serkkunsa Massiva oli roomalaisten uusi suosikki Numidian hallitsijaksi – ja että tämä oli Roomassa.

Jugurtha käski luottomiehensä palkkaamaan salaa paikallisia palkkamurhaajia surmaamaan kilpailijansa. Salamurhaajat kuitenkin hoitivat hommansa niin kömpelösti, että yksi heistä jäi kiinni.

Mies tunnusti murhan, ja pian selvisi sekin, että murhan oli tilannut Jugurtha. Siinä vaiheessa Jugurtha oli kuitenkin jo lähtenyt kaupungista. Sallustiuksen mukaan hän kääntyi matkallaan tiellä katsomaan mahtavaa kaupunkia ja julisti:

”Tuo kaupunki on myytävänä ja kypsä tuhoon, jos vain ostaja ilmaantuu.”

Jugurtha, Rooma, korruptio

Roomassa ollessaan Jugurtha murhautti oman serkkunsa. Lähtiessään kaupungista hän kääntyi vielä ja huusi: ”Tuo kaupunki on myytävänä ja kypsä tuhoon, jos vain ostaja ilmaantuu.”

© Bridgeman Images

Rooman armeija joutui antautumaan

Jugurthan tilaama salamurha kirvoitti Roomalta jälleen sodanjulistuksen. Nyt armeijaa komensi kenraali Aulus Postumius Albinus, joka lähti Numidiaan ja alkoi piirittää kaupunkia, jossa Jugurthan aarrekammio oli.

Mutta Auluksestakaan ei ollut vastusta Jugurthalle. Talvella 110–109 eaa. Jugurtha onnistui lahjomaan useita tyytymättömiä Rooman armeijan osastoja ajautumaan väijytykseen. Petoksen seurauksena Albinus ja hänen 40 000 miehen armeijansa joutuivat antautumaan ehdoitta ja lupaamaan lähteä Numidiasta kymmenen päivän sisällä.

Roomassa kansa ei ollut uskoa korviaan kuultuaan uudesta katastrofista. Roomasta, joka oli muinoin voittanut verivihollisensa Hannibalin ja tuhonnut Karthagon, oli tullut niin heikko, ettei se pystynyt nujertamaan edes yhtä nomadipäällikköä, ja Rooman mahtavimpiin sukuihin kuuluvat kenraalit palasivat tappionsa jälkeen kotiin aina entistä rikkaampina.

Jugurtha, Rooman valtakunta, Numidia

Numidia ulottui nykyisen Marokon alueelta Libyaan. Sen keskivaiheilla sijaitsi Rooman provinssi Africa.

© Shutterstock

Aavikon kuningas kahinoi Rooman kanssa kuusi vuotta

Rooma teki ensimmäinen sotaretkensä Numidiaan kuningas Jugurthaa vastaan vuonna 111 eaa. Yksi toisensa jälkeen sotapäälliköt joutuivat kuitenkin nöyrtymään ovelalle kuninkaalle, joka kaatui vasta appensa petettyä hänet.

Sotapäällikkö otti lahjuksia

Vuonna 111 eaa. roomalainen sotapäällikkö Calpurnius Bestia lähti armeijoineen Rooman African provinssiin ja hyökkäsi sieltä Numidian kaupunkeihin, kunnes Jugurtha lahjoi hänet.

Shutterstock

Rooma kärsi kirvelevän tappion

Vain vuosi rauhansopimuksen jälkeen kenraali Albinus hyökkäsi Numidiaan. Hän piiritti vuonna 110 eaa. Suthulin kaupunkia, mutta Jugurtha lahjoi useita roomalaisyksikköjä lankeamaan väijytykseen. Albinus armeijoineen piiritettiin ja he antautuivat.

Shutterstock

Piilosilla autiomaassa

Vuonna 109 eaa. Rooma lähetti Numidiaan uusia joukkoja Quintus Metelluksen johdolla. Hän ei ollut lahjottavissa ja voittikin kaksi taistelua Muthuljoella, mutta Jugurtha onnistui pakenemaan valtionsa laitamille ja kokoamaan uusia joukkoja.

Shutterstock

Jugurtha joutui vangiksi

Kun Jugurthaa oli jahdattu kaksi vuotta turhaan, kenraali Gaius Marius otti komennon. Hän voitti Jugurthan kahdessa Cirtan kaupungin lähellä käydyssä taistelussa, ja vuonna 105 eaa. hän onnistui vangitsemaan Jugurthan tämän apen avulla.

Shutterstock

Kansa vaati poliittisia puhdistuksia, ja monet Rooman johtavista miehistä karkotettiin maasta korruption tai silkan epäpätevyyden vuoksi.

Jugurthan vastaisen sodan johtoon nousi konsuli Quintus Metellus, joka kuului kyllä vanhaan aristokratiaan mutta jota pidettiin lahjomattomana. Metellus vei Afrikkaan tuoreita joukkoja ja palautti armeijaan kurin, mutta silti hänkään ei onnistunut viemään sotaa päätökseen.

Taistelut aaltoilivat edestakaisin, mutta vaikka roomalaiset saivat merkittäviäkin voittoja, Jugurtha pääsi aina livahtamaan, sillä hän tunsi aavikon ja sen piilopaikat, toisin kuin roomalaiset. Ja aina hän kokosi uuden armeijan ja palasi sotimaan.

Metelluksen kakkosmies Gaius Marius kritisoi kovaan ääneen esimiehensä huonoa sotamenestystä. 46-vuotias Marius oli Jugurthan tavoin taistellut nuorena upseerina Espanjassa Numantian piirityksessä 26 vuotta aiemmin.

Marius ei tullut vanhasta senaattorisuvusta, ja ilmiömäisistä sotilaallisista kyvyistään huolimatta hänet oli jatkuvasti sivuutettu. Nyt hän näki kuitenkin tilaisuutensa koittaneen.

Kapina eliittiä vastaan

Quintus Metellus antoi vuonna 108 eaa. Mariukselle vastahakoisesti luvan asettua ehdolle konsulin vaaliin olettaen, ettei tämä voisi voittaa. Mutta Marius sai etua Rooman epäluottamuksesta Rooman valtaeliittiin.

”He sanovat, että olen vulgaari ja kouluttamaton, koska en ymmärrä järjestää hienoja illallisia.” Gaius Marius Rooman vanhoista suvuista

Marius julisti kiihkeissä puheissaan olevansa ”homo novus” – uusi mies – joka ei kuulunut mahtailevaan ja nautinnonhaluiseen eliittiin:

”He sanovat, että olen vulgaari ja kouluttamaton, koska en ymmärrä järjestää hienoja illallisia. Antaa heidän viettää vanhuutensa siellä, missä he ovat viettäneet nuoruutensa – notkuvien pöytiensä ääressä, vatsansa ja himojensa orjina.”

Mariuksen rankka kritiikki vanhoja sukuja kohtaan sai vastakaikua roomalaisissa, jotka äänestivät hänet Rooman toiseksi konsuliksi suurella äänten enemmistöllä.

Lisäksi kansankokous päätti, että Marius korvaisi Metelluksen Numidian sodan johtajana. Aristokraattinen Metellus itki raivosta kuultuaan uutisen. Hänet oli syrjäyttänyt hänen alaisensa, joka ei edes erottanut viininlehtiin käärittyä paistettua viiriäistä rasvaa tihkuvasta sianpaistista!

Jugurtha, Gaus Marius, Rooma

Gaius Marius halveksi Rooman yläluokkaa, joka keskinkertaisuudestaan huolimatta piti itseään muita parempana.

© Shutterstock

Kansankokous oli nöyryyttänyt sekä Metellusta että senaattia, joka yleensä päätti, kuka johti Rooman armeijaa.

Vuonna 107 eaa. Marius saapui Numidiaan mukanaan suurin armeija, mikä oli koskaan sotinut Jugurthaa vastaan, ja kuningas sai nopeasti huomata, että hänen uusi vastustajansa oli aivan toista luokkaa kuin edelliset. Sota ei kuitenkaan ratkennut, ennen kuin Jugurtha vangittiin.

Ja se onnistui vain käyttämällä Jugurthan menetelmiä häntä itseään vastaan.

Appi petti kuninkaan

Jugurtha oli suostutellut appensa, Mauretanian (nyk. Marokko) kuninkaan Bocchuksen, liittolaisekseen Rooman vastaisessa sodassa. Vastineeksi Mauretania saisi sodan jälkeen kolmanneksen Numidian alueista. Bocchus, joka oli aiemmin ollut Rooman liittolainen, alkoi kuitenkin pian katua suostumustaan.

Numidia, ratsastaja, sota

Jugurtha toi sotaan Roomaa vastaan Numidian kuuluisat ratsusoturit, jotka eivät käyttäneet satuloita eivätkä suitsia.

© Johnny Shumate

Vuonna 105 eaa. Bocchus lähetti salaa lähettiläitään roomalaisten luo anomaan näiltä ystävyyssopimusta ja anteeksiantoa petoksestaan. Marius määräsi yhden upseereistaan, ylimystöön kuuluvan Lucius Cornelius Sullan, tapaamaan Bocchusta.

Sulla kertoi kuninkaalle, että Rooman anteeksianto riippui siitä, mitä hän pystyi tarjoamaan kiitokseksi, ja tarkensi Sallustiuksen mukaan:

”Jos hän toimittaisi kuninkaan (Jugurthan) roomalaisille, nämä olisivat siitä hyvin kiitollisia.”

Bocchus ryhtyi toimeen: Ensin hän sopi Jugurthan kanssa Sullan sieppaamisesta, jotta tätä voisi käyttää panttivankina rauhanneuvotteluissa Rooman kanssa. Sitten Bocchus sopi Sullan kanssa Jugurthan houkuttelemisesta ansaan.

Lopulta Bocchus esitti toteuttavansa Sullan sieppaamisen eräässä tapaamisessa. Appensa sanaan luottava Jugurtha saapui paikalle, mutta Bocchuksen miehet olivat väijyksissä ja Jugurtha meni ansaan. Jugurthan saattue nujerrettiin, kuningas pantiin kahleisiin, ja hänet vietiin Sullan luo.

Kuusi vuotta kestänyt sota Jugurthaa vastaan oli päättynyt.

Jugurtha, Marius, Sulla

Marius (istumassa) antoi Sullan (seisomassa vasemmalla) tehtäväksi vangita Jugurtha.

© Johnny Shumate

Jugurthan kukistajista tuli vihollisia

Jugurthan vangitseminen teki Mariuksesta ja Sullasta kuuluisia ja edisti heidän uraansa, mutta heistä tuli vihollisia senaatin valtataistelussa.

Numidian sodan vuonna 105 eaa. päättäneet ja Jugurthan vanginneet miehet, sotapäällikkö Marius ja hänen lähin alaisensa Sulla, olivat epäsuhtainen pari.

Poliittisesti he edustivat äärilaitoja. Marius oli ”uusi mies”, joka halveksi Rooman vanhojen sukujen muodostamaa eliittiä, kun taas Sulla kuului itse tähän eliittiin ja tuki senaatin valtaa.

Sulla solmi Mariuksen käskystä Mauretanian kuninkaan ja Jugurthan apen Bocchuksen kanssa sopimuksen Jugurthan pettämisestä. Kun Marius ja Sulla palasivat Roomaan, heidän toveruutensa alkoi rakoilla.

Mariuksen mielestä kunnia Jugurthan vangitsemisesta kuului ylipäällikkönä hänelle. Sulla puolestaan katsoi ansainneensa kunnian suunnitelman toteuttajana. Tapaus takasi molemmille nopean nousun Rooman hierarkiassa, mutta se johti myös elinikäiseen kaunaan kahden poliittisen kilpailijan välillä.

Mariuksen kuoltua vuonna 86 eaa. seitsemän konsulikauden jälkeen Sulla valittiin diktaattoriksi ja hän ryhtyi vainoamaan Mariuksen kannattajia.

Jugurtha sai hyisen kuoleman

Tammikuussa 104 eaa. Marius juhli laakeriseppeleeseen ja purppuranväriseen toogaan pukeutuneena voittoaan Roomassa mahtavalla triumfilla. Hänen vaunujensa edessä asteli Jugurtha – mies, joka oli lähes vuosikymmenen pitänyt Roomaa pilkkanaan.

Kulkueen päätteeksi Marius saattueineen siirtyi Capitoliumkukkulan laelle uhraamaan Juppiterille tämän temppelissä. Sitten kulkueen osallistujat ja katsojat lähtivät juhlaillallisille ja muihin voittoisan sotaherran maksamiin huvituksiin.

Sulla, raha, Jugurtha

Sullan poika julkaisi isänsä kuoltua rahan, jossa Sulla ottaa vastaan kuningas Bocchuksen ja sidotun Jugurthan.

© Imageselect

Sitä Jugurtha ei enää nähnyt. Hänet vietiin Rooman vanhaan vankilaan, Tullianumiin. Se oli rakennettu vuosisatoja aiemmin vesivarastoksi, ja itse vankityrmä sijaitsi rakennuksen kylmässä ja aina kosteassa kellarissa.

Jugurtha vietiin kreikkalaisen kirjailija Plutarkhoksen mukaan vankilarakennukseen, jossa vartijat riistivät hänen yltään vaatteet sekä hänen kultaiset korvakorunsa niin väkivaltaisesti, että kuninkaan korvanlehti repesi.

”Tässäpä vasta kunnon roomalainen kylmä kylpy!” Jugurtha kosteasta vankityrmästään

Sitten he tuuppasivat alastoman kuninkaan lattiassa olevasta aukosta vanhaan kellariin. Kukaan ei ollut koskaan paennut tyrmästä, sillä entisen vesisäiliön lattia oli veden peitossa eikä siinä ollut ikkunoita eikä portaita.

Plutarkhoksen mukaan kuningas parahti: ”Tässäpä vasta kunnon roomalainen kylmä kylpy!”

Jugurtha sinnitteli tyrmässä kuusi päivää kunnes menehtyi.

Hänen ennustuksensa Rooman tuhosta ei toteutunut, vaan kaupunki kukoisti vielä viisisataa vuotta. Numidialaiskuningas kuitenkin jätti jälkeensä perinnön, joka nakersi Rooman tasavaltaa.

Jugurthan häpeämättömät lahjukset olivat paljastaneet Rooman eliitin ahneuden ja itsekkyyden niin selvästi, että roomalaisten luottamus senaattia kohtaan romahti.

Tavalliset roomalaiset antoivat tulevina vuosikymmeninä tukensa senaatin ankarimmille vastustajille, kuten kenraali Gaius Mariukselle, joka valittiin konsuliksi seitsemän kertaa.

Kansan ja senaatin välinen taistelu kulminoitui 55 vuotta Jugurthan kuoleman jälkeen, kun Julius Caesar julisti senaattoreille sodan ja käynnisti siten tasavallan lopullisen tuhon.