Esimerkiksi eräs kuvernööri kirjoitti vuonna 110 jaa. keisari Trajanukselle havainneensa vastikään värvättyjen sotilaiden joukossa kaksi orjaa, ja Trajanus vastasi orjien ansaitsevan kuolemantuomion.
Hän lisäsi vielä: ”On selvitettävä, värväytyivätkö orjat vapaaehtoisesti, valitsivatko upseerit heidät vai lähettikö joku muu heidät. Jos heidät valittiin, upseerit ovat syyllisiä. Jos heidät lähetettiin jonkun muun sijaan, lähettäjät ovat syyllistyneet rikkomukseen.”
VIDEO: Katso, millainen oli roomalaisen legioonalaisen päivä
Orjia voitiin hyväksyä armeijaan vain äärimmäisessä hädässä. Jos niin kävi, orjat saivat aina vapaan miehen aseman.
Näin tehtiin esimerkiksi roomalaisten hävittyä Hannibalille Cannaessa vuonna 216 eaa. Silloin vapautettiin 8 000 orjaa, jotta Hannibalin pysäyttämiseksi voitiin perustaa kaksi uutta legioonaa.
