Pantheonin ja Colosseumin kaltaiset rakennukset ovat pysyneet pystyssä lähes kahdentuhannen vuoden ajan hyvin vähäisin kunnostustoimenpitein. Niiden pitkän iän salaisuus piilee roomalaisessa betonissa.
Moderni betoni alkaa yleensä murentua jo noin 20 vuodessa, mutta roomalaiset sekoittivat betoniinsa ainetta, joka teki niistä ilmiömäisen kestäviä: vulkaanista tuhkaa.
Roomalaiset alkoivat valmistaa betonia jo vuonna 150 eaa., ja he käyttivät erityisesti Albanin kukkuloilta 20 kilometriä Rooman eteläpuolelta saatua punaista pozzolaania, joka oli osoittautunut kestävämmäksi ja lujemmaksi kuin muiden tulivuorten tuhka.
Nykytutkijat ovat analysoineet punaista pozzolaania sisältävää betonia ja tulleet siihen tulokseen, että sen erityinen mineraalikoostumus ehkäisee betonin murenemista.
1 900 v: Pantheon
Vuonna 126 keisari Hadrianius rakennutti betonista kaikkien jumalien temppelin, Pantheonin.
1 700 v: Maxentiuksen basilika
Vuonna 312 valmistunut kirkko tuhoutui maanjäristyksessä. Vain betoniholvit säilyivät.
1 885 v: Ponte Sant’Angelo
Silta on rakennettu uudestaan uudella ajalla, mutta sen betoniydin vuodelta 134 kannattelee siltaa yhä.
Tutkimukset osoittavat, että roomalainen betoni oli erityisen käyttökelpoista esimerkiksi satamien rakentamisessa, sillä roomalaiset olivat kehittäneet koostumuksen, joka meriveden vaikutuksesta vain lujittui vuosien varrella.
Se käyttäytyi aivan päinvastoin kuin nykyajan teräsbetoni, jossa merivesi ruostuttaa rautaisia tukirakenteita.
Kun Rooman valtakunta hajosi vuonna 476, betonin valmistustaito unohtui.
Moderni betoni keksittiin vasta vuonna 1756.
Vieläkään ei tiedetä tarkkaan, miten roomalaiset valmistivat betoninsa, mutta vanhaa menetelmää yritetään elvyttää kokeiluilla.