Rooman valtakunta noin vuonna 65
On sanottu: ”Entisten aikojen viisaus liittyi vain siihen, mitä ihmisen piti tehdä ja mitä välttää tekemästä, ja silti entisaikojen ihmisten kerrotaan olleen meitä parempia ihmisiä. Nyt oppineita on enemmän ja viisaita vähemmän. Yksinkertaiset hyveet ovat saaneet väistyä salatun ja viekkaan tiedon tieltä. Me opimme argumentoimaan, emme elämään oikein.”
Vanha viisaus oli luonnollisesti, etenkin alussa, karkeaa ja yksinkertaista, mutta sama pätee myös muihin taitoihin: ne kohenevat ajan ja harjoituksen myötä.
Ennen vanhaan ihmisillä ei myöskään ollut tarvetta monimutkaisille hoidoille. Paheellisuus ei vielä ollut äitynyt nykyisiin mittasuhteisiinsa eikä levinnyt näin laajalle.
Paheisiin tehosivat ennen vanhaan yksinkertaiset keinot. Nyt meidän on sen sijaan pystytettävä monimutkaisia puolustusrakennelmia suojaamaan meitä mahtavilta voimilta.
Lääketiedekin perustui aikoinaan vain muutamaan yksinkertaiseen toimenpiteeseen, kuten verenvuodon tyrehdyttämiseen ja haavan hoitamiseen, mutta vähitellen se saavutti nykyisen monimuotoisuutensa.
Ei siis ole ihme, että lääkäreillä oli ennen vähemmän töitä! Ihmiset olivat silloin terveempiä ja vahvempia. Heidän ruokansa oli kevyttä eikä ylellisyyden ja konstailun pilaamaa.
Ennen vanhaan ihmiset söivät tyydyttääkseen nälkänsä, nykyään taas ruuan tehtävänä on herättää ruokahalu, jotta ihminen voi syödä lisää.
Pöydät notkuvat kaiken maailman kastikkeita, jotka vain lisäävät syöjien ahneutta. Se, mikä ennen oli ravintoa nälkäiselle miehelle, on nykyään täytettä täyteen mahaan.
Nykyinen yltäkylläisyys aiheuttaa kalvakkuutta, viinin kyllästämien lihasten vapinaa sekä inhottavaa laihuutta, joka johtuu kuitenkin pikemminkin ummetuksesta kuin nälästä.
Kävelystä tulee katkonaista ja hoipertelevaa kuten juopporetkuilla. Elimistöön ja ihon alle alkaa kertyä nestettä, ja vatsa kasvaa, kun ihminen syö enemmän kuin mitä hänen mahaansa mahtuu.
Muita seurauksia ovat keltatauti, ihon laikukkuus, ruumiin mätäneminen sisältäpäin, sormien nivelten paksuuntuminen ja jäykkyys, lihasten heikkous ja tunnottomuus sekä sydämen villi tykytys.
Tarvitseeko minun edes mainita huimausta? Tai puhua silmä- ja korvakivuista, kutinasta, aivojen kuumetilasta tai sisäisistä haavaumista, jotka leviävät vähitellen kaikkialle ruuansulatuselimistöön?
Näiden vaivojen lisäksi huonot elintavat aiheuttavat monenlaisia kuumetauteja, joista jotkut ovat äkillisiä ja vakavia, jotkut ilmaantuvat vähitellen ja jotkut taas aiheuttavat tärinää ja vapinaa.
Liekö minun tarpeen edes mainita niitä lukuisia muita sairauksia ja vaivoja, joita ylellinen elämäntapa aiheuttaa?
Lääketieteen maineikas perustaja huomautti, että naiset eivät milloinkaan kaljuunnu tai pode jalkakipuja. Mutta nykyään naisiltakin ohenevat hiukset ja hekin sairastuvat kihtiin.
Muutos ei johdu siitä, että naiset olisivat jotenkin fyysisesti muuttuneet, vaan siitä, että heidän ruumiinsa on hävinnyt taistelun.
Naiset kilpailevat nykyään tasaväkisesti miesten kanssa nautintojen määrässä. Siksi he saavat osansa myös niistä sairauksista ja vaivoista, jotka ennen kiusasivat vain miehiä.
”Naiset eivät liioin nykyään kainostele, mitä tulee ylenantamiseen.” Seneca
Nykyään naiset valvovat yhtä myöhään kuin miehet ja juovat yhtä paljon alkoholia. He haastavat miehet myös painissa ja huvittelemisessa.
Naiset eivät liioin kainostele mitä tulee ylenantamiseen, jolla he tyhjentävät pinkeäksi venyneen mahansa kaikesta nauttimastaan viinistä.
Naiset ovat miesten kaltaisia myös, siinä, mitä tulee lihan iloihin, vaikka heidät on pohjimmiltaan luotu tuntemaan passiivista rakkautta – rangaiskoot jumalat ja jumalattaret siksi heitä heidän julkeudestaan!
He keksivät loputtomasti tapoja rietastella ja omaksuvat miehen roolin ollessaan miesten seurassa. Onko ihme, että suurimman ja taitavimmankin lääkärin teoriat näyttävät vääriltä, kun niin monet naiset kaljuuntuvat ja potevat kihtiä!
Paheellisuutensa vuoksi naiset ovat menettäneet oikeuden sukupuolensa heille aiemmin tarjoamiin etuoikeuksiin. Naiset viis veisaavat luonnostaan ja siksi heidät on tuomittu kärsimään miesten vitsauksista.
Pohtikaamme, mikä tekee ihmisestä hyveellisen.
Mieleen tulee oitis Caton viimeinen urhea haava, viisas Laelius ja hänen sopuisa elonsa ystävänsä Scipion kanssa, tai Cato vanhemman jalot teot niin kotona kuin ulkomaillakin.
Muistahan Tuberon, joka toi julkisiin juhliin puisia istuimia ja vuohennahkoja hienojen kuvakudosten sijaan ja kattoi juhla-aterian yksinkertaisilla saviastioilla itsensä Juppiterin pyhäkön edessä.
Mitä muuta se oli kuin köyhyyden ylistämistä ja pyhittämistä Capitolinuskukkulalla? En nyt pysty keksimään toista esimerkkiä, joka rinnastaisi Tuberon Catoihin, mutta tämä yksi riittänee?
Tuona päivänä roomalaiset näkivät monien miesten hienoja kalusteita ja astioita, mutta he ihmettelivät vain näitä yksiä. Toisten kulta ja hopea on sulatettu jo moneen kertaan, mutta Tuberon saviastiat ovat ikuisia.
Voi hyvin.
Lucius Annaeus Seneca
Jälkikirjoitus
Muutama kuukausi sen jälkeen kun Seneca oli kirjoittanut Luciliukselle, keisari Nero pakotti hänet tekemään itsemurhan, koska epäili Senecan olleen osallisena salaliittoon häntä vastaan.
Seneca muistetaan nykyään paremmin moraalia käsittelevistä kirjeistään, joita hän kirjoitti viimeisinä vuosinaan, kuin ajastaan vainoharhaisen keisari Neron neuvonantajana.
Lucius Annaeus Seneca
Kansallisuus: Roomalainen, syntynyt Espanjassa.
Syntyi: 4 eaa.
Kuoli: 65 jaa.
Perhe: Aviossa Pompeia Paulinan kanssa.
Tunnetaan: Seneca toimi tulevan keisari Neron opettajana ja myöhemmin hänestä tuli tämän luotettu neuvonantaja. Vanhemmalla iällään Seneca kirjoitti useita filosofisia teoksia ja näytelmiä.