Neron tarunhohtoinen teatteri löydettiin vihdoin Roomasta

Vallanhimoinen keisari Nero soitti Rooman palaessa lyyraa ja rakasti näyttelemistä. Nyt arkeologit ovat todennäköisesti löytäneet hänen tarunhohtoisen teatterinsa. Sinne lukittuja katsojia käskettiin taputtamaan keisarille.

Ilmakuva arkeologisesta kaivauksesta
© Soprintendenza Speciale Rome

Arkeologit ovat löytäneet Vatikaanin lähellä Roomassa sijaitsevalta rakennustyömaalta muinaisen teatterin jäänteet, jotka todennäköisesti rakennutti viimeinen Julius Caesarin ja Augustuksen sukuun kuulunut Rooman valtakunnan keisari Nero.

Roomalaiset historioitsijat, kuten Plinius vanhempi, ovat kirjoittaneet Neron teatterista, mutta arkeologit eivät ole aiemmin kyenneet selvittämään, missä se sijaitsi lähes 2 000 vuotta sitten.

Teininä keisariksi noussut Nero, joka hallitsi vuosina 54–68 jKr., piti itseään suurena taiteilijana. Roomalaiset saivatkin kestää juuri rakennetussa teatterissa vallanhimoisen keisarinsa luovaa tuotantoa.

"Kun Nero lauloi, kukaan ei saanut poistua teatterista, eikä edes kiireellisistä syistä. Niinpä joidenkin naisten kerrotaan synnyttäneen teatterissa, kun taas monet kuuntelemisesta ja hurraamisesta uupuneet hyppäsivät seiniltä alas, koska sisäänkäyntiportit olivat lukossa – tai he leikkivät kuollutta, ja heidät kannettiin ulos muka haudattaviksi", kirjoitti historioitsija Suetonius muutama vuosikymmen keisarin kuoleman jälkeen.

Nero teki itsemurhan huomatessaan, että hänen henkivartijakaartinsa oli kääntynyt häntä vastaan. "Millainen taiteilija kuolee kanssani!" olivat väitetysti hänen kuuluisat viimeiset sanansa.

Ylellinen palatsi löytyi muttei salaperäistä teatteria

Puolitoista vuosikymmentä vallassa oli tehnyt keisarista tyystin epäsuositun Rooman valtaeliitin parissa, koska hän soitti mieluummin instrumenttejä ja lausui runoja kuin johti maailman suurinta imperiumia.

Samaan aikaan Nero tyhjensi keisarikunnan kassan järjestämällä hulppeita juhlia ja rakennutti Rooman suuren tulipalon jälkeen uuden, yli miljoonan neliömetrin kokoisen keisarillisen palatsin, jonka pihalla oli 35 metriä korkea kullattu pronssipatsas keisarista itsestään.

Kaakelilattia ja fresko raunioissa

Arkeologit ovat löytäneet hyvin säilyneen kaakeloidun lattian ja seinältä freskomaalausten jäänteitä. Niinpä paikka kuului luultavasti erittäin varakkaalle ihmiselle.

© Soprintendenza Speciale Rome

Palatsi, joka oli valtava ja kiusallinen muistutus Neron ylenpalttisesta rahankäytöstä, romutettiin kymmenen vuoden kuluessa hullun keisarin kuolemasta, ja 1500-luvulla sen jäännökset löydettiin uudelleen.

Arkeologit puolestaan ovat käyttäneet toiset 500 vuotta yrittäessään löytää Neron salaperäisen teatterin, jonka vain Plinius vanhempi mainitsee suoraan, kun taas muut Suetoniuksen kaltaiset historioitsijat viittaavat siihen epäsuorasti.

Renesanssiajan palatsin alta löytyi raunioita

Nyt tutkijat uskovat lopulta löytäneensä Neron teatterin renessanssiajan Palazzo Della Roveren sisäpihan alta. Palatsia ollaan juuri muuntamassa luksushotelliksi.

Palatsi sijaitsee Agrippina vanhemman puutarhan paikalla Tiberin länsipuolella. Hän oli keisari Augustuksen pojantytär, Caligulan äiti ja Neron isoäiti.

Arkeologit ovat löytäneet muun muassa jäänteitä katsomon istuimista, jotka ovat kohonneet puoliympyränä keskellä olleen lavan ympärille.

Myös lasia, helmiä ja useita soittimia on löydetty.

Arkeologien vuodesta 2020 lähtien jatkuneiden tutkimusten mukaan teatteri oli runsaasti koristeltu kullatuilla marmoripylväillä, freskomaalauksilla ja taidokkaasti kuvioiduilla kaakelilattioilla.

Vuodesta 1940 lähtien palatsi - ja unohdettu keisarillinen teatteri - on kuulunut Jerusalemin Pyhän haudan ritarikunnalle, mutta he ovat myyneet osan kiinteistöstä Four Seasons -hotelliketjulle. Ketju on nyt rakentamassa luksushotellia historialliseen ympäristöön.

Neron teatteri on tarkoitus peittää uudelleen, kunhan se on tutkittu perin pohjin.

Marmoripylväät makaavat maassa

Tutkijat ovat myös löytäneet arvokkaita marmoripylväitä, jotka ovat peräisin Juliusten-Claudiusten dynastian ajalta (vuodesta 27 eKr. vuoteen 68 jKr.).

© Soprintendenza Speciale Rome