”Näyttäkää minulle ihminen, joka ei ole orja”

Minua hymyilyttävät ne ihmiset, joiden mielestä on alentavaa ruokailla yhdessä orjiensa kanssa. Miksi ihmeessä?

Heijastaako se vain sitä ylimielistä asennetta, että aina herran syödessä joukon orjia tulee seistä hänen ympärillään?

Isäntä lappaa suuhunsa enemmän ruokaa kuin pystyy pureskelemaan ja ahtaa mahansa niin täyteen, että se ei enää toimi ja hän saa ruuansulatusvaivoja.

Orjaparkojen suu on tukittu. Piiska pysäyttää välittömästi mutinan nurkissa, ja jopa tahattomista äänistä, kuten yskimisestä, niiskutuksesta tai hikasta, seuraa lyöntejä.

Koska orja ei saa puhua herransa edessä, se johtaa väistämättä siihen, että hän sen sijaan puhuu tämän selän takana.

Me kohtelemme orjia ikään kuin he eivät olisi ihmisiä vaan pelkkiä kuormajuhtia. Kun me istumme mukavasti ja nautimme illallistamme, yksi orja siivoaa oksennuksia ja toinen on pöydän alla kontillaan keräämässä ruuantähteitä, joita juopuneet vieraat pudottavat.

Yksi orjista, juomanlaskija, on puettu naisten vaatteisiin, eikä hän saa näyttää ikäiseltään; hänen on oltava ikuisesti poika.

Vaikka hänen vartalonsa on jo kuin aikuisen sotilaan, hän on karvaton. Kaikki hänen karvansa on poistettu joko vahalla tai vedetty irti juurineen.

Koko yön hänen on valvottava ja tyydytettävä vuoroin isäntänsä jano ja himo. Makuuhuoneessa hänen on oltava mies mutta ruokasalissa poika.

Muista kutsuessasi jotakuta orjaksi, että hän on samaa alkuperää kuin me muutkin. Sama taivas hymyilee hänelle, ja hän hengittää samaa ilmaa ja elää ja kuolee kuten muutkin.

Yhtä hyvin hän voisi olla vapaa ja sinä orja. Mariuksen ja Sullan verilöylyt muuttivat monen sellaisen miehen kohtalon, joka oli syntyperältään korkea-arvoinen ja jolla oli odotettavissa hieno ura senaattorina.
Yhdestä tuli lammaspaimen, toinen päätyi maatilan hoitajaksi.

Halveksi siis, jos kehtaat, niitä, joiden asemaan voit joskus itsekin olo-suhteiden pakosta vajota.

Tämän siis vain haluan sanoa: Kohtele alempiarvoisiasi kuten haluaisit itseäsi korkeampiarvoisten kohtelevan sinua.

Kun mietit, miten paljon valtaa sinulla on orjiisi, muista myös, että omalla herrallasi on aivan yhtä paljon valtaa sinuun.

”Mutta eihän minulla ole herraa”, vastaat.

Totta, mutta olet vielä nuori, ja ehkä jonakin päivänä sinulla on herra. Muistatko, kuinka vanha Hekabe oli joutuessaan orjaksi? Tai Kroisos? Tai Darioksen äiti, Platon, Diogenes?

Kohtele orjaasi ystävällisesti, jopa rakastettavasti. Keskustele hänen kanssaan, ja anna hänen osallistua suunnitelmiisi ja elämääsi.

Näin esi-isämme karsivat isännistä kaiken pahansuopuuden ja suojelivat orjia loukkauksilta.

He kutsuivat isäntiä ”talouden isiksi” ja orjia talouden jäseniksi, familiares; sana, joka on käytössä nykyäänkin.

Esivanhempamme järjestivät vuosittain myös juhlan, jolloin isännät ja orjat aterioivat yhdessä, viettivät aikaa yhdessä ja vahvistivat siteitään.

He antoivat orjiensa suorittaa talossa kunniatehtäviä ja tehdä päätöksiä. Kotitalouden piti heidän mielestään olla kuin valtakunta pienoiskoossa.

”Pitääkö minun nyt siis kutsua kaikki orjat aterioimaan pöytääni?” kysyt nyt. Ei sen enempää kuin missä määrin kutsuisit pöytääsi vapaita miehiä.

Erehdyt, jos luulet, että minä hylkäisin pöydästäni tiettyjä orjia siksi, että heidän tehtävänsä ovat vähäarvoisia, esimerkiksi muulinajajan tai eläintenhoitajan.

Mielestäni orjia pitää arvioida heidän luonteensa, ei heidän velvollisuuksiensa mukaan. Jokainen ihminen voi vaikuttaa luonteeseensa ja käytökseensä, velvollisuus on puolestaan hänelle langetettu.

Ystäviä ei löydy pelkästään forumilta tai senaatista. Jos olet tarkkasilmäinen ja viisas, voit löytää heitä myös kotoasi.

Vain hullu ostaa hevosen pelkästään sen valjaiden ja varusteiden perusteella; vielä hullumpi on ihminen, joka tuomitsee toisen ihmisen tämän vaatteiden tai aseman perusteella.

Onhan asemakin vain vaatekappale, jolla itsemme verhoamme.

”Hän on orja.” Entä sitten? Hänen sielunsa voi silti olla vapaan miehen. Näyttäkää minulle ihminen, joka ei ole orja.

Yksi on seksuaalisten halujensa, toinen ahneutensa orja. Yksi on kunnianhimonsa, toinen toivon orja. Kaikki ihmiset ovat pelon orjia.

Salli siis orjiesi arvostaa sinua sen sijaan että he pelkäisivät sinua.

Sitä, jota kunnioitetaan, rakastetaan, ja sitä, jota rakastetaan, ei pelätä. Jollet siis halua, että orjasi pelkäävät sinua, tyydy piiskaamaan heitä sanallisesti, sillä fyysinen rankaiseminen tulee jättää eläimille, jotka eivät ymmärrä puhetta.

En kuitenkaan tuhlaa enempää aikaasi, sillä tiedän, että sinä et tarvitse minun vakuutteluitani.

Näkemiin