Näin Caesar löi gallialaiset

Roomalaiset valitsivat huonon leiripaikan eivätkä asettanet vartijoita Sambrejoen varrella sijaitsevaan leiriinsä, mikä oli vähällä johtaa tuhoon.

Gallian sotaretki oli päättyä tuhoisasti vuonna 57 eaa. Vastoin yleistä ­käytäntöä Caesar päätti perustaa leirin metsän reunaan Sambrejoen varteen eikä asettanut sotilaita vartioimaan leiriä. Yhtäkkiä metsästä hyökkäsi joukoittain väijyksissä olleita galleja.

Roomalaiset etsivät hädissään aseitaan, jotka he olivat laskeneet käsistään leirin rakennustöiden ajaksi. Caesar ratsasti pelottomasti ­ympäri leiriä saadakseen kokonaiskuvan tilanteesta, ja kuin ihmeen kaupalla hän onnistui kääntämään varmalta vaikuttaneen tappion murskavoitoksi.

Tieto taistelun lopputuloksesta levisi nopeasti, ja monet gallialaisheimot­ ­tarjoutuivat neuvottelemaan rauhasta voittamattomien roomalaisten kanssa.

56 eaa. Vihollislaivasto voitettiin oveluudella

Ryhtyminen meritaisteluun taitavaina merenkävijöinä tunnettuja veneettejä vastaan oli uhkarohkea ajatus. Ovela Caesar kuitenkin keksi keinon eliminoida vihollisen laivasto.

Nykyisen Bretagnen alueella asuneet veneetit olivat taitavia purjehtijoita, ja he olivat sinnikkäästi vastustaneet roomalaisten valloitusyrityksiä.

Veneetit asuivat linnoitetuissa satamakaupungeissa vaikeapääsyisillä kallioniemekkeillä. ­Aina, kun roomalaiset yrittivät hyökätä veneettien kimppuun maitse, nämä ­purjehtivat turvaan toiselle niemelle. Caesar oli kuitenkin päättänyt kostaa sen, että veneetit olivat vanginneet kaksi roomalaista upseeria, jotka olivat tulleet heimojen maille täydentämään muona­varastoja. Hän oivalsi, että mikäli hän mieli kukistaa veneetit, taistelu piti käydä merellä.

Hän rakennutti kiireen vilkkaa sotalaivoja ja tuotti eteläisessä Galliassa sijaitsevista Rooman provinsseista ­kokeneita soutajia.

Veneettien jämäkät laivat soveltuivat ­merisotaan paremmin kuin roomalaisten alukset, mutta Caesarin oveluuden ansios­ta roomalaiset kukistivat veneetit näiden omilla kotivesillä. Veneetit menet­tivät lähes kaikki taistelukuntoiset ­miehensä, eivätkä eloonjääneet päässeet pakenemaan, sillä lähes kaikki laivat tuhoutuivat taistelussa.

Caesar teki ­veneeteistä varoittavan esimerkin muille heimoille tappamalla heimon ­vanhimmat ja myymällä muut orjiksi.

Lue lisää Caesarin noususta Rooman yksinvaltiaaksi

52 eaa. Piiritys varmisti Rooman voiton

Caesarin ja gallien lopullinen välienselvittely tapahtui pienessä Alesian kaupungissa. Roomalaiset eristivät kaupungin paaluaidalla ja kukistivat lopulta gallien vastarinnan.

Gallialainen sotapäällikkö Vercinge­torix kapinallisjoukkoineen oli uhka Caesarin valloitushaaveille. Vaikka pitkät marssit ja raskaat taistelut olivat verottaneet legioonalaisten voimia, ­Caesar päätti seurata Vercingetorixia Alesiaan.

Caesarilla oli noin 40  000 sotilasta. Vastassa heillä oli Vercin­getorixin 80  000 soturia sekä joukoittain ­muualta tulleita gallialaisia sotureita. Vercingetorix joukkoineen oli linnoittautunut kukkulan laella sijaitsevaan Alesian kaupunkiin.

Suora hyökkäys olisi merkinnyt rooma­laisille valtavia tappioita, ja niinpä Caesar päätti näännyttää vihollisensa nälkään. Hän määräsi joukkonsa rakentamaan Alesian ympärille neljän metrin korkuisen ja 18 kilometrin pituisen paaluaidan, ­jossa oli vartiotorneja 25 metrin välein.

Lisäksi roomalaiset rakensivat ­aidan yhteyteen seitsemän sotilasleiriä ja 23 erillistä linnaketta. Muurin sisäpuolelle iskettiin teräväkärkisiä seipäitä ja rautakeihäitä sekä kaivettiin kolme jyrkkäseinäistä vallihautaa.

Kun Caesarille selvisi, että Vercingetorix oli saarrosta onnistunut lähettämään avunpyyntöjä muille heimoille, hän määräsi piiritys­muurin ympärille rakennettavaksi toisen, ­vieläkin suuremman suojamuurin.

Caesar torjui piiritetyn Alesian avuksi tulleiden gallien hyökkäyksen, ja nämä pakenivat. Vähän myöhemmin Vercin­getorix ratsasti roomalaisten leiriin ja laski aseensa Caesarin jalkojen juureen. ­Caesar oli valloittanut Gallian Roomalle.