Arkeologisissa kaivauksissa on selvinnyt, että Rooman valtakunta, yksi maailman suurimmista imperiumeista, sai alkunsa Tiberjoen varren pienestä kauppapaikasta joskus 700-luvulla eaa.
Seuraavien noin 1 200 vuoden aikana kylästä kasvoi loistelias suurkaupunki ja pitkälle Eurooppaan, Afrikkaan ja Aasiaan laajentuvan mahtavan imperiumin pääkaupunki.
Menestyksekkäät valloitusretket
Rooman imperiumin laajeneminen oli taitavien kenraalien ja menestyksekkäiden valloitusretkien ansiota, ja sen kasvua ja menestystä edistivät lisäksi toimiva valtionhallinto ja ylivoimainen infrastruktuuri.
Rooman valtakunnan kulta-aikana ensimmäisellä vuosisadalla ajanlaskumme alun jälkeen siellä oli 50–90 miljoonaa asukasta, mikä vastasi noin viidesosaa koko maailman silloisesta väkiluvusta.
He tekivät Roomasta suurvallan
Scipio Africanus 236–183 eaa.
Roomalaiset olivat valloittaneet jo koko Italian, kun kenraali Scipio kukisti Karthagon toisessa puunilaissodassa (218–201 eaa.). Roomasta tuli Välimeren johtava suurvalta, ja se alkoi perustaa siirtokuntia Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään.
Julius Caesar 100–44 eaa.
Julius Caesar kukisti pohjoisen villit heimot Gallian-sotaretkellään ja teki Galliasta (nyk. Ranska) Rooman provinssin. Nyt imperiumin rajat ulottuivat Englannin kanaalille ja Reinille asti.
Keisari Trajanus 53–117 jaa.
Rooman viimeinen suuri valloittajakeisari Trajanus alisti valtaansa Itä-Euroopan ja Lähi-idän. Trajanuksen aikana Rooman valtakunta oli suurimmillaan, ja sen pinta-ala oli noin viisi miljoonaa neliökilometriä. Nykyään samalla alueella on 48 erillistä valtiota.