Nykyään kylpeminen on hyvin yksityinen tapahtuma, mutta antiikin roomalaisille se oli yksi seurustelun muoto.
Useimmat vapaat roomalaiset kävivät päivittäin yleisessä kylpylässä peseytymässä ja tapaamassa ystäviään rennon jutustelun merkeissä tai hoitamassa liiketoimiaan. Kylpylöissä oli monta huonetta, joissa käytiin yleensä tietyssä järjestyksessä.
Yksi suosituimmista huoneista oli caldarium eli ”lämmin huone”. Se oli eräänlainen höyrysauna, jossa kylpijät saivat nauttia höyryn lämmöstä ennen kuin he pulahtivat lämmitettyyn vesialtaaseen.
Caldarium lämmitettiin hypokaustiksi kutsutulla keskuslämmitysjärjestelmällä, jonka lämmönlähde oli orjien hoitama suuri tulisija.
Tulisijan synnyttämä savu ja kuuma ilma johdettiin aukosta lattian alla olevaan tyhjään tilaan sekä onttoihin tiiliseiniin. Näin sekä lattia että seinät lämmittivät caldariumia, joka pysyi miellyttävän lämpimänä.
Jotta hypokaustijärjestelmän tuottama lämpö voitiin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti, caldarium sijoitettiin roomalaisissa kylpylöissä yleensä aina kaikkein lähimmäksi tulisijaa.
Historioitsijat eivät tiedä varmasti, kuinka kuumiksi caldariumit lämmitettiin. Melko yleisen arvion mukaan niissä vallitsi luultavasti suunnilleen 50–55 asteen lämpötila.
Useimmissa roomalaisissa kaupungeissa oli monta kylpylää. Itse Roomassa niitä oli vuonna 354 peräti 952 kappaletta.
Tuli vaati jatkuvaa silmälläpitoa, mikä oli orjien tehtävä. Orjat myös ruokkivat tulta polttopuulla, jotta kylpyaltaiden vesi pysyi koko ajan juuri halutun lämpöisenä.
Lämminvesiallas oli useimpien caldariumien vakiovaruste. Yleensä se oli upotettu kylpylän lattiaan.
Ihoa hoidettiin hieromalla siihen öljyä, joka kaavittiin sitten pois. Käytetty öljy kerättiin talteen, ja naiset käyttivät sitä hiustensa hoitamiseen.
Hypokausti oli roomalaisissa kylpylöissä ja taloissa käytetty keskuslämmitysjärjestelmä. Siinä tiilipylväiden päälle valetun lattian alle jäävään tilaan johdettiin tulisijoista kuumaa ilmaa, joka lämmitti myös kylpyaltaiden veden.