Arkeologiset löydöt ovat osoittaneet, että joissain roomalaisten sotilaiden kypärissä on ollut hevosen jouhista valmistettu harjas.
Harjakset voitiin värjätä eri värisiksi, mutta tyypillisimmin niissä käytettiin sodanjumala Marsiin viittaavaa voimakasta punaista.
Väriä hehkuneella töyhdöllä on voinut olla useitakin tarkoituksia. Se on esimerkiksi osoittanut kypärän haltijan sotilasarvon.
300-luvun lopulla eaa. eläneen roomalaisen kirjailijan Vegetiuksen mukaan tavallisilla legioonalaisilla harjas kulki kypärän edestä taakse.
Heitä ylempiarvoisilla kenturioilla harjasosa oli kypärän päällä poikittaissuunnassa.
Lisäksi harjaksen tehtävänä oli saada sotilaat vaikuttamaan fyysisesti suuremmilta ja näin myös taistelutilanteessa uhkaavammilta.
Kreikkalainen historioitsija Polybios kertoo, että roomalaiset panivat harjaksia – ja toisinaan myös suuria sulkia – kypäriinsä ”saadakseen olemuksen, joka loisi pelkoa heidän vihollisissaan”.
Ajan mittaan harjaskypärät ovat kuitenkin jääneet muun muassa patsaslöytöjen perusteella taisteluiden sijaan vain juhlakäyttöön.
Legioonalaisten aseet
Gladius oli lyhyt miekka, jolla voi sekä pistää että lyödä. Miekka oli legioonalaisten ensisijainen ase.
Pilum oli noin kaksi metriä pitkä keihäs, joita heitettiin vihollista kohti tämän muodostelman rikkomiseksi.
Scutum oli pitkulainen, neliskanttinen kilpi, jolla sotilaat suojasivat itseään ja tönivät ja löivät vihollista.