Miksi roomalaisista luvuista luovuttiin?
Matemaatikko Leonardo Fibonacci esitteli 1200-luvulla eurooppalaisille mullistavan lukujärjestelmän, joka muutti Eurooppaa pysyvästi.
Roomalaisilla numeroilla oli vaikea suorittaa laskutoimituksia. Siksi laskemiseen käytettiin erilaisia apuvälineitä, kuten helmitauluja.
Italialainen matemaatikko Leonardo Fibonacci julkaisi vuonna 1202 mullistavan teoksensa Liber abbaci.
Hän oli tutustunut Pohjois-Afrikassa ollessaan arabialaisten kauppiaiden käyttämiin ”yhdeksään intialaiseen symboliin” eli numeroihin 1–9.
Euroopassa käytössä oli yhä roomalainen lukujärjestelmä. Se muodostui seitsemästä merkistä, jotka symboloivat ykköstä (I), viitosta (V), kymmentä (X), 50:tä (L), sataa (C), 500:aa (D) ja tuhatta (M).
Muut luvut ilmoitettiin yhdistelemällä näitä symboleita eri tavoin, ja esimerkiksi luku 6 ilmoitettiin roomalaisittain muodossa 5 + 1 eli VI.
Eurooppalaiset saivat joustavan lukujärjestelmän
Roomalainen järjestelmä oli kuitenkin kömpelö ja soveltui huonosti korkeampaan matematiikkaan.
Eurooppalaiset laskivatkin usein helmitauluilla ja ilmoittivat vain lopputuloksen roomalaisilla numeroilla.
Arabialainen lukujärjestelmä oli sen sijaan joustava, ja sen avulla voitiin laskea vaikeitakin laskuja. Luku 0 mahdollisti entistä monimutkaisemmat laskut.