Roomalaisilla numeroilla oli ­vaikea suorittaa laskutoimituksia. Siksi laskemiseen käytettiin erilaisia apuvälineitä, kuten helmitauluja.

© AKG Images

Miksi roomalaisista luvuista luovuttiin?

Matemaatikko Leonardo Fibonacci esitteli 1200-luvulla eurooppalaisille mullistavan lukujärjestelmän, joka muutti Eurooppaa pysyvästi.

keskiviikko 7. elokuuta 2019 teksti HISTORIA

Italialainen matemaatikko Leonardo Fibonacci julkaisi vuonna 1202 mullistavan teoksensa Liber abbaci

Hän oli tutustunut Pohjois-­Afrikassa ollessaan ­arabialaisten kauppiaiden käyttämiin yhdeksään intialaiseen symboliin eli numeroihin 1–9.

Euroopassa käytössä oli yhä roomalainen lukujärjestelmä. Se muodostui ­seitsemästä merkistä, jotka symboloivat ykköstä (I), viitosta (V), kymmentä (X), 50:tä (L), sataa (C), 500:aa (D) ja tuhatta (M). 

Muut luvut ilmoitettiin yhdistelemällä näitä symboleita eri tavoin, ja esimerkiksi luku 6 ilmoitettiin roomalaisittain ­muodossa 5 + 1 eli VI. 

Eurooppalaiset saivat joustavan lukujärjestelmän

Roomalainen järjestelmä oli kuitenkin kömpelö ja soveltui huonosti korkeampaan matematiikkaan.

Eurooppalaiset laskivatkin usein helmitauluilla ja ilmoittivat vain lopputuloksen roomalaisilla numeroilla. 

Arabialainen lukujärjestelmä oli sen sijaan joustava, ja sen avulla voitiin ­laskea vaikeitakin laskuja. Luku 0 mahdollisti entistä monimutkaisemmat laskut. 

Käytön helppous vei voiton

Roomalaiset numerot

  • Vain muutama symboli
  • Vaikea kirjoittaa suuria lukuja
  • Eivät soveltuneet matematiikkaan

Syy roomalaisten häviöön: Roomalaisilla numeroilla oli vaikea kuvata suuria lukuja. Lisäksi nollan puute rajoitti niiden käytön vain yksin­kertaisiin laskutoimituksiin. 

Arabialaiset numerot

  • Numerot helppo oppia
  • Helppo kirjoittaa suuria lukuja
  • Soveltuivat mutkikkaisiinkin laskuihin

Syy arabialaisten voittoon: Yhdistelemällä numeroita 1–9 (ja 0) voitiin helposti merkitä suuria lukuja ja suorittaa ­monimutkaisiakin laskutoimituksia ilman apuvälineitä. 

Ehkä sinua kiinnostaa...