Nykyään ”diktaattori”-sanaa käytetään kielteisessä sävyssä valtionjohtajasta, joka hallitsee maataan tiukalla otteella. Alun perin diktaattori tarkoitti Rooman tasavallan virkamiestä, jolle myönnettiin tietyksi ajaksi valtuudet tehdä päätöksiä yksin.
Ajatuksena oli, että yksinvaltainen johtaja pystyi toimimaan tehokkaasti poikkeustilanteissa, jotka edellyttivät nopeaa päätöksentekoa – esimerkiksi jos valtakunnassa puhkesi valtion turvallisuutta uhkaava kapina. Tällöin diktaattoriksi voitiin nimittää toinen Rooman vaaleilla valitusta kahdesta konsulista.
Historia on täynnä julmia diktaattoreita
Leopold II
Maa: Belgia
Vuodet: 1865–1909
Uhreja: jopa 15 miljoonaa
Belgian kuningas Leopold II hallitsi julmasti 14 kertaa Belgiaa suurempaa aluetta Kongossa. Kongolaiset alistettiin raatamaan orjina kumiteollisuuden palveluksessa, ja Leopoldin yksityiset sotilasjoukot pahoinpitelivät ja jopa teloittivat heitä, jos he eivät raataneet itseään hengiltä.
Adolf Hitler
Maa: Saksa
Vuodet: 1934–1945
Uhreja: noin 17 miljoonaa
Presidentti Paul von Hindenburgin kuoltua vuonna 1934 valtakunnankansleri Adolf Hitler kahmi poliittisen vallan itselleen ja hänestä tuli natsi-Saksan diktaattori. Hän syöksi maailman veriseen sotaan ja käynnisti juutalaisten ja muiden natsi-ideologiassa ei-toivottujen ihmisryhmien järjestelmällisen joukkomurhan.
Josif Stalin
Maa: Neuvostoliitto
Vuodet: 1924–1953
Uhreja: noin 23 miljoonaa
Stalin hallitsi Neuvostoliittoa rautaisella otteella lähes kolme vuosikymmentä ja raivasi tieltään poliittiset vastustajansa. Lisäksi hän toteutti useita epäonnistuneita uudistuksia, joiden piti tehdä Neuvostoliitosta suurvalta mutta jotka johtivatkin nälänhätään ja tappoivat miljoonia ihmisiä.
Mao Zedong
Maa: Kiina
Vuodet: 1949–1976
Uhreja: jopa 78 miljoonaa
Mao perusti kommunistisen Kiinan vuonna 1949. Hän toteutti laajoja puhdistuksia ja epäonnistui taloudellisissa ja kulttuurisissa uudistuksissa, mikä johti miljoonien ihmisten kuolemaan. Maon toimien uhrien määrää on vaikea määrittää, mutta arviot vaihtelevat 49 miljoonasta 78 miljoonaan.
Diktaattorin kausi kesti puoli vuotta
Roomassa diktaattorilla oli yleensä tietty tehtävä, kuten käydä sotaa tai tukahduttaa kapina. Hänellä oli valta ohittaa muiden poliitikkojen päätökset ja muuttaa lakeja, jos hän piti sitä tarpeellisena. Toisaalta hän ei saanut poistua Italian alueelta ja hän sai käyttää vain senaatin hänelle myöntämiä julkisia varoja.
Yleensä diktaattori luopui tittelistä suoritettuaan tehtävänsä, vaikka kuusi kuukautta ei ollut vielä kulunut umpeen. Perimätiedon mukaan Rooman ensimmäinen diktaattori oli Titus Larcius, jonka tehtävänä oli puolustaa Roomaa uhkaavalta sodalta naapuriheimoja vastaan.
Monet historioitsijat pitävät Napoleonia ensimmäisenä nykyaikaisena diktaattorina. Hän oli suosittu kenraali, joka kipusi hitaasti vallan portaita, kunnes hän muutti perustuslakia, hajotti senaatin ja kruunasi itsensä elinikäiseksi ensimmäiseksi konsuliksi ja myöhemmin yksinvaltaiseksi keisariksi vuonna 1804.