Nykyään ”diktaattori”-sanaa käytetään kielteisessä sävyssä valtionjohtajasta, joka hallitsee maataan tiukalla otteella. Alun perin diktaattori tarkoitti Rooman tasavallan virkamiestä, jolle myönnettiin tietyksi ajaksi valtuudet tehdä päätöksiä yksin.
Ajatuksena oli, että yksinvaltainen johtaja pystyi toimimaan tehokkaasti poikkeustilanteissa, jotka edellyttivät nopeaa päätöksentekoa – esimerkiksi jos valtakunnassa puhkesi valtion turvallisuutta uhkaava kapina. Tällöin diktaattoriksi voitiin nimittää toinen Rooman vaaleilla valitusta kahdesta konsulista.