Rooman keisarit elivät ylellisyydessä ja heillä oli lähes rajaton valta – ja he olivat jatkuvassa hengenvaarassa.
Roomaa 400 vuoden aikana Augustuksesta alkavalla ja Theodosius I:een päättyvällä ajanjaksolla hallinneesta 70 keisarista 51 eli 73 % kuoli väkivaltaisesti.
Vain 20 Rooman 70 keisarista kuoli luonnollisesti. Muiden 50:n elämä loppui väkivaltaisesti.
Väkivaltaisimmat kuolintavat olivat itsemurha (7 %), kuolema sodassa (13 %) tai – useimmiten – murha tai teloitus (49 %).
”Niin onnetonta oli Rooman keisarien elämä, että heidän kohtalonsa – heidän teoistaan riippumatta – oli usein sama. Nautinnollinen tai hyveellinen elämä, veltto tai kunniakas, kaikki vei ennenaikaiseen hautaan”, kirjoitti brittihistorioitsija Edward Gibbon 1700-luvulla.
Useimmat murhatut keisarit menettivät henkensä valtataistelussa.
Ainakin kuudessa tapauksessa murhaajat olivat keisarin omia henkivartijoita pretoriaanikaartista, joka oli tunnettu siitä, että se saattoi milloin vain syrjäyttää hallitsijansa.
Etenkin vuoden 31 jälkeen kaartin valta oli niin suuri, että se saattoi sopivaa summaa tai valtaoikeuksiensa lisäämistä vastaan murhata epä-suosioon joutuneen keisarin.