Rettelöinti urheilutapahtumissa ei ole uusi ilmiö. Jo antiikin aikana eri joukkueita kannattaneet urheiluhullut ottivat verisesti yhteen roomalaisissa suurkaupungeissa.
Kovanyrkkisiä kannattajia keräsivät etenkin kilpa-ajot. Ne olivat antiikin Roomassa hyvin suosittuja, ja niissä keskenään kilpaili tavallisesti neljä eri joukkuetta, ”puoluetta”, joilla oli omat tunnusvärinsä: punainen, valkoinen, sininen ja vihreä. Hevosvaunujen ohjaajilla oli omat ihailijansa, jotka istuivat kilpailun aikana katsomoissa omissa ryhmissään kannustaen omaa sankariaan ja solvaten vastustajia.
Kilpa-ajot saivat roomalaiset villiintymään – ja veren virtaamaan kaduilla.
Huligaanit polttivat kaupungin
Joukkueita kannatettiin intohimoisesti. Etenkin nuoret miehet pukeutuivat oman joukkueensa väreihin ja muotoilivat partansa ja hiuksensakin idoliensa tapaan. Kilpailussa ilmapiiri oli kireä ja vihamielinen, ja radan ulkopuolella viha purkautui verisenä väkivaltana, kun eri joukkueiden kannattajat ottivat yhteen jopa kohtalokkain seurauksin.
Yksi pahimmista yhteenotoista sattui vuonna 532 Konstantinopolissa, missä keisari Justinianus oli tuominnut huligaanijoukon kuolemaan. Tuomio sai vihreän ja sinisen puolueen jäsenet nousemaan yhdessä keisaria vastaan ja syttyi kapina, jonka aikana puoli kaupunkia paloi ja kymmeniätuhansia kuoli.
Väkivaltaisia jalkapallofaneja kutsuttiin ensi kertaa huligaaneiksi vuonna 1894, jolloin nimitys mainitaan ensi kertaa brittiläisissä oikeuden pöytäkirjoissa.
