Leemage/Getty Images

Keisari halusi olla nainen

Kun 14-vuotiaasta Elagabaluksesta tuli Rooman keisari vuonna 218, hän heitti perinteet romukoppaan. Nuori keisari myi itseään ilotaloissa naiseksi pukeutuneena, otti orjan ”aviomiehekseen” ja halusi vaihtaa sukupuoltaan.

Joukko roomalaisia senaattoreita istui vaivaantuneena Rooman ­Palatinuskukkulalla.

Kesä 220 jaa. oli kuuma, ja toogaan pukeutuneet senaattorit pyyhkivät tuon tuostakin hikeä otsaltaan. Heidän edessään ­olevilta alttareilta tupruava sankka ja voimakkaasti tuoksuva suitsukkeiden savu ei helpottanut heidän oloaan.

Senaattoreiden takana vellova ihmismassa liikehti levottomasti, ja rumpujen ja huilujen kiihkeä soitto voimistui tasaisesti, kunnes syyrialaisen auringonjumala Elah-­Gabalin vasta valmistuneen temppelin oviaukkoon ilmestyi hontelo teinipoika.

Kiliseviin käsirenkaisiin ja kaulaketjuihin sekä jalokivin koristeltuun tiaraan sonnustautunut nuorukainen tanssahteli sulokkaasti alttareiden väliin.

Yllään ­hänellä oli kullalla kirjailtu ohut silkki­tunika, ja hänen pitkät silmä­ripsensä ­kehystivät aistillisesti hänen mustalla ­rajattuja silmiään.

Sitten hän antoi avus­tajilleen merkin uhrata kaksi jumalalle tarkoitettua härkävasikkaa.

Vasikoiden päälle valeltiin viiniä ja ­niiden kurkku viillettiin auki. Kaikkialle ­roiskui verta ja viiniä, ja nuorukainen pyysi vavahdellen Elah-Gabalia ottamaan uhrilahjan vastaan.

Senaattorit ­vajosivat hämmentyneinä syvemmälle tuoleihinsa: Uskonnollisen hurmoksen vallassa vääntelehtivä nuorukainen ei ollut kukaan muu kuin Rooman syyrialaissyntyinen keisari Varius Avitus ­Bas­sianus, joka ­tunnetaan paremmin jumalansa mukaan nimellä Elagabalus.

© Wikimedia Commons

Caracallan avioton poika

Elagabalus oli Rooman historian nuorin keisari, kun hän 14-vuotiaana nousi valta­istuimelle sen jälkeen, kun julma keisari Caracalla oli kuollut sotilaidensa käsissä vuonna 217.

Murhan takana oli keisarin henkivartiokaartin komentaja Macrinus, joka julisti itsensä keisariksi heti Caracallan kuoleman jälkeen.

Ca­ra­cal­la oli viettänyt suuren osan valtakaudestaan sodassa, ja valtakunnan hallitsemisesta oli huolehtinut hänen ­äitinsä Julia Domna, joka kuului syyrialaisen Emesan eli nykyisen Homsin ­kaupungin rikkaimpaan sukuun.

Julia Domna oli surmannut itsensä poikansa murhan jälkeen, mutta hänen sisarensa Julia Maesa ei ollut valmis luopumaan suvun valta-asemasta Roomassa.

Julia Maesa alkoi levittää huhuja, joiden mukaan hänen lapsenlapsensa, lempeä ja naisellinen Varius, oli oikeasti Caracallan avioton poika, eikä tämän isä suinkaan ollut rikas roomalais-syyrialainen aatelismies, jonka kanssa Maesan tytär Julia Soaemias Bassiana oli naimi­sissa.

Häpeämätön valhe teki ­Variuksesta oikeutetun vallanperijän.

Julia Maesa piti huolen siitä, että huhut kantautuivat myös Caracallan sotilaiden korviin suureen Legio III Gallican varuskuntaan Emesan lähistölle.

Sotilaat olivat rakastaneet Caracallaa ja uskoivat auliisti, että naisiinmenevä keisari oli siittänyt pojan kauniille serkulleen.

Varius oli nuoresta iästään huolimatta Emesassa palvotun auringonjumalan Elah-Gabalin ylipappi.

Hän esitti ­sotilaiden edessä jumalalleen viettelevän tanssin syyrialaiseen kirjavaan ­papinkaapuun ­pukeutuneena.

Näky ­lumosi sotilaat, ja kun Maesa lisäksi lupasi maksaa heille, jos he auttaisivat Caracallan ”pojan” valtaistui­melle, he valitsivat Variuksen keisariksi.

Ensitöikseen sotilaat auttoivat kukistamaan Macrinuksen, jolla oli vain vähän tukijoita. Sitten uusi poikakeisari suuntasi Roomaan.

Keisarisukua johtivat vahvat syyrialaisnaiset

Muun muassa Caracallan ja Elagabaluksen taustalla oli sukupolvien ketju syyrialaisnaisia, jotka käyttivät Roomassa suurta valtaa.

Keisari Elagabalus kuului Severusten hallitsijasukuun, jonka perustajasta Lucius Septimius Severuksesta oli tullut Roman keisari vuonna 193.

Severuksen vaimo oli Julia Domna, jonka suvussa oli useita auringonjumala Elah-Gabalin kultin ylipappeja.

Rikas suku asui kuninkaallisessa palatsissa Emesassa ­Syy­riassa, ja sekä sen pojat että tytöt saivat opetusta johtavilta matemaatikoilta, tähtitieteilijöiltä ja filosofeilta.

Julia Domna toi sisarensa Julia Maesan mukanaan Roomaan, ja molemmat sisaret osoittautuivat taitaviksi poliitikoiksi.

Julia Domna seurasi miestään tämän sotaretkille ja sai keisarinnaa tarkoittavan augustan arvonimen.

Naiset käyttivät valtaa kulisseissa, mutta heidän poikansa eivät olleet yhtä hyviä hallitsijoita.

Imperiumi oli vaikeuksissa sekä Julia Domnan ­tyrannimaisen pojan Caracallan että Maesan hillittömän ­lapsenlapsen Elagabaluksen valtakau­della.

Rooma alkoi toipua vasta, kun Maesan toinen lapsenlapsi Severus Alexander nousi valtaan vuonna 222.

Hänet kuitenkin murhattiin yhdessä äitinsä kanssa vuonna 235, mikä teki lopun Severusten hallitsijasuvusta ja naisten vallasta Rooman hovissa.

© Daderot

Julia Domna

Keisari Septimius Severuksen vaimo ja Rooman historian vaikutusvaltaisimpia naisia. Hän sai monia hienoja arvonimiä, muun muassa ”voitta­mattomien leirien äiti” seurattuaan ­miestään tämän sotaretkille.

© CNG

Julia Maesa

Julia Domnan rikas ja vallan­himoinen sisar, joka järjesti ensin keisariksi vasta 14-­vuotiaan Elagabaluksen ja sitten tämän serkun, kun ­Elagabalus osoittautui mahdottomaksi ohjailla.

© José Luiz Bernardes Ribeiro

Julia Mamaea

Julia Maesan vanhin tytär ja taitava poliittinen peluri, joka auttoi äitiään raivaamaan Elagabaluksen tieltä tehdäkseen tilaa pojalleen Alexianukselle.

Teinikeisari juhli silkkihepenissä

Rooman asukkaat ja senaatti joutuivat odottamaan lähes vuoden, ennen kuin he näkivät uuden keisarinsa ensi kerran.

Varius, joka käytti hallitsijanimeä Marcus Aurelius Antoninus, halusi välttämättä tuoda auringonjumalansa symbolin, ­suuren mustan monoliitin, mukanaan Roomaan.

Kun teinikeisari vuonna 219 lopulta lähestyi Roomaa, hänen isoäitinsä Maesa pelkäsi, ettei naisellinen ja ehostettu poika kirjavassa tunikassa ehkä herättäisi riemua miehisyyttä arvostavassa Roomassa.

Keisari ei kuitenkaan piitannut isoäitinsä kehotuksista pukeutua roomalaisemmin.

Hänen hipiänsä oli tottunut silkkiin, ei sotilaiden koviin nahkavaatteisiin tai toogien karkeaan villaan.

Nuorukainen odotti innolla tilaisuutta päästä esittelemään Elah-Gabalia rooma­laisille.

Niinpä hän maalautti suuren muotokuvan, joka esitti häntä itseään uhraamassa jumalalleen, ja käski ripustaa kuvan voitonjumalatar Victorian patsaan yläpuolelle senaattiin.

Keisari uskoi, että senaatti oppisi pian rakastamaan uutta auringonjumalaa, eikä hän tajunnut lainkaan, miten paljon senaattoreita suututti joutua pakolla palvomaan uppo-outoa syyrialaista jumalaa.

Kun Elagabalus lopulta saapui Roomaan monoliitteineen, kaupunkilaiset iloitsivat, että Roomassa oli taas keisari, ja he ottivat Elagabaluksen ilolla vastaan.

Riemu vain yltyi, kun uusi keisari järjesti kunniakseen suuria juhlia, joissa häntä ylistettiin muun muassa uhraamalla ­yhdellä kertaa norsu ja 51 tiikeriä.

Elagabalus myös jakoi viljaa ja rahaa kaikille pääkaupungin asukkaille ja kulki kaupungin halki suuressa juhlakulkueessa, johon kuului tanssijoita sekä hänen Syyriasta mukanaan tuomia auringon­jumalan pappeja.

Roomalaisen historioitsijan Herodianuksen mukaan helmikaulanauhoin, käsirenkain ja sormuksin koristautunut keisari muistutti maalattuine poskineen ja mustattuine kul

Virat jaettiin mittojen perusteella

Juhlien jälkeen keisarin ensimmäinen poliittinen toimi oli ilmoittaa Rooman virkamiehille, että hänen nimikkojumalansa­ piti mainita ennen kaikkia muita jumalia muun muassa julkisten uhrausmenojen ­yhteydessä. Hän alkoi myös ­rakennuttaa jumalalleen kahta komeaa temppeliä.

Isoäiti Julia Maesa yritti turhaan hillitä Elagabaluksen intoa tuputtaa auringonjumalansa kulttia roomalaisille korostamalla, että uskonnon levittäminen ei ollut keisarin tärkein tehtävä – se oli vallassa pysyminen.

Hallitseminen ei kuitenkaan kiinnostanut Elagabalusta, ja hän jätti sen ilolla isoäidilleen.

Yhteen hallintoasiaan Ela­ga­balus kuitenkin paneutui tarmolla: nimittämään korkeita virkamiehiä Rooman suureen virkakoneistoon.

Pian kävi selväksi, että keisarin suosikkeja ­korkeimpiinkin virkoihin olivat kauniit miehet, joilla oli suuri ­sukuelin.

Auringonjumala Elah-Gabalin symboli, musta monoliitti, oli luultavasti meteoriitti. Se on kadonnut, mutta samanlaista kiveä rukoiltiin mm. Kreikassa.

© Hercules Milas/Alamy/Imageselect

Hän otti ”aviomiehekseen” vaununajajansa, Hierocles-nimisen orjan, ja nautti siitä, että tämä rankaisi häntä hänen ­oltuaan uskoton, mitä tapahtui ilmei­sesti melko usein.

Keisari esiintyi mielellään hovi­väkensä edessä silmä mustana, jotta kaikki näkisivät, miten rietas hän oli ollut.

Moinen käytös sai sotilaat halveksimaan häntä entistä enemmän.

Elagabalus avasi myös keisarilliset kylpylät kaikelle kansalle ja lähetti niihin agenttejaan etsimään miehiä, joilla oli suuri sukuelin.

Yksi keisarin ”löydöistä” oli urheilija Zoticus, jonka Elagabalus ­nimitti kamaripalvelijakseen kuultuaan tämän peniksen koosta.

Zoticus lähetettiin saman tien keisarin makuuhuoneeseen, mutta jo seuraavana aamuna hän menetti uuden tittelinsä ja hänet heitettiin palatsista kadulle.

Ilmeisesti hän ei ollut tehnyt keisariin vaikutusta.

Keisari halusi muuttua naiseksi

Elagabaluksella oli ilmeisesti lähes kyltymätön seksivietti, ja sekä senaatti että ­armeija paheksuivat hänen lukuisia mies- ja naispuolisia seksikumppaneitaan.

Julia Maesa yritti hillitä tyttärenpoikansa rietastelua kihlaamalla tämän keski-ikäiselle Julia Cornelia Paulalle, mutta Elagabalus kyllästyi nopeasti ja erosi Paulasta ilmoittaen syyksi ruman läiskän tämän ihossa.

Sitten keisari sai päähänsä ryhtyä naiseksi. Hän alkoi käyttää hiusverkkoa ja antoi myös nyppiä partakarvat leuastaan näyttääkseen naisellisemmalta.

Dion Kassioksen mukaan Elagabalus ­pukeutui prostituoiduksi ja kiersi myymässä itseään Rooman ilotaloissa.

Hän antoi myös ympärileikata itsensä ja pyysi lääkäreitään rakentamaan hänelle emättimen muhkeaa maksua vastaan.

”Keisarilla ei ollut mitään tarvetta pitää taipumuksiaan piilossa, ja hän esiintyikin usein julkisuudessa silmäluomet ja posket punattuina.” Roomalainen historioitsija Herodianos Elagabaluksesta

Koko ajan Elagabalus palvoi hartaasti auringonjumalaansa, josta useimmat roomalaiset eivät olleet koskaan edes kuulleet.

Kun Elah-Gabalin suuri temppeli valmistui syksyllä 220, keisari määräsi, että roomalaisten oli palvottava hänen auringonjumalaansa kaikista Rooman ­jumalista mahtavimpana.

Tavallisten roomalaisten mielestä keisarin suurin synti oli kuitenkin hänen seuraava avioliittonsa.

Elagabalus uskoi, että ylipappina hänen oli soveliasta hankkia lapsi ylipapittaren kanssa, ja hän avioitui kansan kauhuksi Vestan ylipapittaren Aquilia Severan kanssa.

Vesta-­jumalatar oli Rooman pyhin suojelija, ja hänen ­papittariensa, Vestan neitsyiden, oli ­pysyttävä jumalattarensa tavoin koskemattomina.

Vestan neitsyen raiskaaminen oli roomalaisille kammottava rikos, mutta teinikeisari ei piitannut varoituksista vaan järjesti itselleen ja vastahakoiselle morsiamelleen suuret hääjuhlat.

Sekä köyhät että rikkaat roomalaiset olivat kyllästyneet keisarin hulluihin päähänpistoihin, ja keisarin ”pyhä avioliitto” ja häälahjarahojen nyhtäminen kansalta olivat monelle viimeinen niitti.

Dekadenttitaiteilijat ihailivat Elagabalusta

Riettaasta Elagabaluksesta tuli perversioista kiinnostuneiden dekadenttitaiteilijoiden suosikki 1 600 vuotta kuolemansa jälkeen.

Sukupuoleton, sadistinen ja aistil­linen – Elagabalus oli kaikkea sitä, mikä kiehtoi 1800-luvulla vallinneen dekadentin taidesuuntauksen edustajia.

Eurooppalaiset kirjailijat, kuten Baudelaire ja Oscar Wilde, käänsivät katseensa menneisyyteen ja etsivät sieltä normeista poikkeavia rappion ja aistillisuuden ilmauksia.

Elagabaluksen aika Rooman keisarina oli lähestulkoon unohdettu, mutta nyt hänestä tuli taiteilijoiden idoli ja dekadentin ­elämäntyylin ruumiillistuma.

Lukemattomat kirjat mässäilivät Elagabaluksen häilyvällä sukupuoli-identiteetillä ja itämaisella syntyperällä.

Myös dekadentit taidemaalarit, kuten hollantilais-brittiläinen Lawrence Alma-Tadema, ihailivat ­seksin ylipappia.

Alma-Tadema maalasi ­vuonna 1888 teoksen ­”Elagabaluksen ­ruusut”, joka kuvasi riettaita juominkeja keisarin hovissa.

Kerrotaan, että kesken juhlien keisari antoi katosta ryöpytä ruusunlehtiä vieraiden päälle niin, että osa vieraista tukehtui.

Tarina on todennäköisesti keksitty, mutta makaaberin ­tarinan kieroutunut kauneus kiehtoi dekadenttitaiteilijoita.

”Elagabaluksen ruusut” on yksi tunnetuimmista teinikeisaria esittävistä maalauksista.

© The Désirs & Volupté exhibition at the Musée Jacquemart-André

Silkkiviittaan ja tiaraan pukeutunut Elagabalus katselee tyynesti, kun hänen vieraansa hukkuvat ruusunlehtiin.

The Désirs & Volupté exhibition at the Musée Jacquemart-André

Katosta ryöppyää vaaleanpunaisia ruusun terälehtiä juhlijoiden päälle.

The Désirs & Volupté exhibition at the Musée Jacquemart-André

Kuolevien vieraiden rusottava iho pilkistää sieltä täältä terälehtien seasta.

The Désirs & Volupté exhibition at the Musée Jacquemart-André

Isoäiti suisti lapsenlapsensa vallasta

Elagabalus erosi papitarvaimostaan pari kuukautta häiden jälkeen, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Rooma oli pitkin hampain hyväksynyt hänen auringonjumalansa, mutta makaamalla Vestan neitsyen kanssa hän oli osoittanut, ettei hän kunnioittanut Rooman vanhoja perinteitä.

Elagabalus menetti paitsi kansan suosion myös isoäitinsä tuen tämän tajuttua, ettei hän pystynyt hallitsemaan tai hillitsemään tyttärenpoikaansa.

Julia Maesa ei kuitenkaan halunnut menettää vaikutusvaltaansa Roomassa ja alkoi etsiä tyttärenpojalleen sopivaa seuraajaa.

Vuonna 221 hän suostutteli Elagabaluksen ­adoptoimaan 13-vuotiaan serkkunsa ­Alexianuksen, josta tulisi uusi hallitsija, mikäli epäsuositulle keisarille sattuisi ­tapahtumaan jotakin.

Elagabalus tuli pian vainoharhaiseksi ja mustasukkaiseksi, sillä hän pelkäsi nuoren Alexianuksen olevan häntä suositumpi. Hän yritti jopa murhauttaa nuoren serkkunsa, mutta yritys epäonnistui.

”Hänen äitinsä syleili häntä, ja hänet murhattiin yhdessä poikansa kanssa.” Dion Kassios Elagabaluksen murhasta

Murhayritys oli liikaa keisarin henkivartijoille, pretoriaaneille, jotka halvek­sivat teennäistä Elagabalusta ja pitivät Alexianusta parempana ehdokkaana hallitsijaksi.

Estääkseen kapinan Elagabaluksen oli osoitettava tehneensä sovinnon Alexianuksen kanssa, ja niinpä hän lähti pojan ja äitinsä Julia Soaemiaksen kanssa neuvottelemaan pretoriaanien leiriin.

Vierailun aikana Elagabalus yritti tyynnytellä pretoriaaneja erottamalla hyvin varusteltuja suosikkejaan, mutta kun sotilaat vaativat häntä luopumaan myös Hierocleesta, keisari kieltäytyi.

Pretoriaanit alkoivat ylistää Alexianusta ja jättivät ­Elagabaluksen tyystin vaille huomiota.

Keisari raivostui siitä ja tuomitsi useita kaartilaisia kuolemaan. Se oli pretoriaaneille viimeinen pisara.

© Wikimedia Commons

Teinikeisari pyyhittiin historiasta

Dion Kassioksen mukaan Elagabalus murhattiin raa’asti. Hän kirjoittaa, että ­keisari yritti paeta kauhuissaan mutta pretoriaanit löysivät hänet palat­sista ­piileskelemästä puuarkusta:

”Hänen äitinsä syleili häntä, ja hänet tapettiin poikansa kanssa. Molempien pää leikattiin irti ja heidän alastomia ruumiitaan raahattiin kaupungin halki.”

Seuraavana päivänä Alexianuksesta tuli keisari nimellä Severus Alexander, ja häntä alettiin puhutella Caracallan pojaksi.

Kaikki viittaukset hänen omalaatuiseen adoptioisäänsä pyyhittiin pian pois.

Elagabaluksen valtakausi oli ollut niin myrskyisä, että roomalaiset langettivat hänelle pahimman mahdollisen rangaistuksen, damnatio memoriaen, joka ­tarkoittaa muiston hävittämistä.

Elagabaluksen nimi poistettiin kolikoista, patsaista ja virallisista asiakirjoista, ja hänen valtakaudestaan puhuminen kiellettiin.

Kunniaa ja ylpeyttä arvostaville roomalaisille unohdetuksi tuleminen ja historiasta poispyyhkiminen oli kuolemaakin pahempi rangaistus.

Se, että Elagabaluksesta yleensä tiedetään nykyään, on ihme.

Syynä on ehkä se, että hän oli niin kiehtova hahmo, ­etteivät roomalaiset kerta kaikkiaan malttaneet olla puhumatta hänestä.