“Valomme! Lapsemme!” huusivat tuhannet roomalaiset. He olivat kerääntyneet Via Appian varrelle nähdäkseen edes vilauksen nuorukaisesta, jonka he toivoivat palauttavan toivon ja ilon Rooman valtakuntaan.
Soihdut ja uhritulet valaisivat Misenumin satamakaupungista Roomaan johtavaa tietä, jota pitkin Caligulana paremmin tunnettu Gaius Julius Caesar Germanicus kulki kohti pääkaupunkia ottaakseen keisarina hallintaansa mahtavan Rooman valtakunnan.
Caligula oli pukeutunut surun merkiksi tummaan toogaan, sillä hänen saattueensa kuljetti mukanaan keisari Tiberiuksen ruumista. Vihattu Tiberius oli kuollut kaksi viikkoa aikaisemmin 16. maaliskuuta vuonna 37.
Muutama tunti sen jälkeen, kun Caligula saapui Roomaan 28. maaliskuuta, hän astui senaattorien eteen, piti näille vaikuttavan puheen ja otti vastaan uudelle keisarille kuuluvat kunnianosoitukset ja onnittelut.
Caligula sai kiittää keisariudestaan pretoriaanikaartin päällikköä Quintus Macroa.
Heti Tiberiuksen kuoleman jälkeen tämä oli matkustanut Caprilta Roomaan taivuttaakseen senaatin nimittämään Caligulan uudeksi keisariksi. Samaan aikaan Macron lähettiläät olivat suostutelleet legioonien kenraalit ja provinssien maaherrat tukemaan Caligulaa.
Caligula syntyi hallitsijasukuun
Caligula oli vain 24-vuotias noustessaan Rooman keisariksi.
Hänellä ei ollut kokemusta sodanjohdosta tai politiikasta, mutta hän oli ylhäistä Juliusten ja Claudiusten hallitsijasukua, joka oli päässyt vallankahvaan Julius Caesarin myötä ja johon myös Rooman ensimmäinen keisari Augustus oli kuulunut.
Caligulan isä Germanicus ja äiti Agrippina olivat kumpikin sukua keisari Augustukselle. Germanicus oli taitava sotapäällikkö ja roomalaisten sankari. Keisari Tiberius oli adoptoinut hänet, ja häntä oli yleisesti pidetty tämän todennäköisimpänä seuraajana.
Germanicuksen puoliso Agrippina puolestaan oli perillä Rooman poliittisista vehkeilyistä, ja hänen kolme poikaansa olivat kaikki varteenotettavia ehdokkaita Rooman tulevaksi hallitsijaksi.
Caligula oli kaksivuotiaasta lähtien seurannut isäänsä tämän sotaretkille germaaniheimoja vastaan. Äiti Agrippina oli pukenut poikansa sadanpäämiehen eli centurion univormuun, ja sotilaat olivat alkaneet kutsua pikku centuriota lempinimellä Caligula, ”pikku saapas”, legioonalaisten käyttämän caliga-jalkineen mukaan.
Rooman kenraalit eivät yleensä ottaneet vaimoaan ja lapsiaan mukaan sotaretkilleen, mutta Agrippina halusi olla miehensä mukana tapahtumien keskipisteessä.
Antiikin lähteiden mukaan Agrippina onnistui kerran jopa rauhoittamaan hätääntyneet sotilaat näiden ollessa pakenemassa germaaneja Reinin yli takaisin roomalaisen alueille.

Caligulan äiti Agrippina uskoi keisari Tiberiuksen murhauttaneen hänen aviomiehensä Syyriassa. Hän osoitti epäilyksensä palaamalla lapsineen Roomaan näyttävästi miehensä uurnaa kantaen.
Germanicus otti perheensä mukaan myös vähään-Aasiaan, missä hän vuonna 19 yhtäkkiä kuoli nykyisen Syyrian alueella sijainneessa Antiokiassa. Huhut kertoivat, että Tiberius antoi myrkyttää Germanicuksen poliittisista syistä.
Agrippina palasi Italiaan, missä hän nousi maihin Brindisiumissa lastensa ympäröimänä ja mielenosoituksellisesti miehensä tuhkauurnaa kantaen. Hän oli päättänyt, että joku hänen pojistaan olisi Rooman seuraava keisari.
Tuon ajan Rooma oli varsinainen juonittelun, salamurhien, syrjähyppyjen ja poliittisten murhien pesäke.
Agrippina ei suinkaan pysytellyt sivussa juonittelusta vaan teki kaikkensa edistääkseen poikiensa mahdollisuuksia päästä keisariksi. Häntä ei lannistanut edes se, että ikääntyvä ja yhä mielipuolisemmaksi käyvä Tiberius alkoi vainota hänen ystäviään ja liittolaisiaan.
Lopulta Tiberius päätti testata Agrippinan uskollisuutta. Hän kutsui tämän palatsiinsa juhlaillallisille ja tarjosi tälle omenan. Agrippina kieltäytyi syömästä omenaa, koska pelkäsi Tiberiuksen yrittävän myrkyttää hänet. Häntä ei enää koskaan kutsuttu hoviin.
Vuonna 29 Agrippinaa ja Caligulan kahta vanhempaa veljeä, Drususta ja Neroa, syytettiin osallisuudesta keisarin vastaiseen salaliittoon.
Agrippina karkotettiin pienelle Pandaterian saarelle. Hän vastusti karkotustaan niin kiivaasti, että muuan sotilas määrättiin piiskaamaan hänet tottelevaiseksi. Sotilas suoritti velvollisuutensa niin tunnollisesti, että Agrippinan toinen silmä sokeutui.
Vankeudessa Agrippina kieltäytyi syömästä, ja pakkosyöttämisestä huolimatta hän kuoli nälkään vuonna 33. Hänen kaksi vanhinta poikaansa olivat kuolleet vankeudessa jo aikaisemmin.
Caligulasta tuli vainoojansa adoptiolapsi
Vaikka Caligula näki Tiberiuksen tuhoavan äitinsä ja veljensä, hän totteli kuuliaisesti, kun keisari vuonna 31 kutsui hänet Caprilla sijaitsevaan hoviinsa.
Ikääntyvä keisari oli menettänyt poikansa ja tarvitsi uuden perillisen. Hän yllätti koko Rooman ylhäisön adoptoimalla Caligulan ja tekemällä tästä mahdollisen seuraajansa – ja siten kilpailijan lapsenlapselleen Gemellukselle, joka oli vielä liian nuori keisariksi.
Caligula ei koskaan valittanut Tiberiukselle perheensä karua kohtaloa. Paljon Tiberiuksen kuoleman jälkeen Caligula kertoi hiipineensä kerran tikari kädessään nukkuvan Tiberiuksen makuuhuoneeseen mutta luopuneensa viime hetkellä murhasuunnitelmasta.
Caprilla Caligula sai ylhäiselle roomalaispojalle sopivan kasvatuksen ja osoitti olevansa erinomainen puhuja. Tiberius ylisti hänen velvollisuudentuntoaan ja ”hyvää luonnettaan”. Caligula puolestaan kertoi myöhemmin ihailleensa Tiberiuksen terävä älyä.
Kuuden Caprilla viettämänsä vuoden aikana Caligula sai täysin rinnoin heittäytyä harrastamaan rakastamiaan teatteria ja runoutta. Hän esiintyi näytelmissä ja rakasti näyttämöllä saamaansa huomiota ja ihailua.
Tiberiuksen hovissa Caligula perehtyi myös seksuaalisuuden eri puoliin. Antiikin historioitsijat ovat kirjoittaneet villeistä orgioista, joita Tiberiuksella oli tapana järjestää.
Antiikin lähteiden mukaan keisarilla oli hovissaan suuri joukko nuoria tyttöjä ja poikia, joiden ainoa tehtävä oli tyydyttää hänen seksuaaliset tarpeensa. Caligulan seksinnälkä osoittautui kyltymättömäksi, ja hänellä oli suhteita lukemattomiin naisiin – sekä naimattomiin että naimisissa oleviin.

Seneca selvisi hengissä Caligulan hirmuvallasta, mutta keisari Neron viha koitui hänen kohtalokseen.
Seneca ja Filon kokivat Caligulan hirmuvallan
Caligulan valtakautta kuvataan useissa antiikin lähteissä. Filosofit Seneca ja Filon Aleksandrialainen selvisivät hädin tuskin hengissä kohtaamisistaan arvaamattoman keisarin kanssa.
Caligula hurmasi kaikki
Kukaan ei olisi ihmetellyt, jos Caligula olisi keisariksi noustuaan halunnut häpäistä Tiberiuksen kostoksi äitinsä ja veljiensä kokemista kärsimyksistä.
Siihen hän ei kuitenkaan alentunut. Caligula osoitti Tiberiuksen muistolle asiaankuuluvaa kunnioitusta ja tuotatti edesmenneen keisarin tuhkauurnan Augustuksen mauseoleumiin.
Toisaalta Caligula osoitti selkeästi tuomitsevansa ne Tiberiuksen toimet, jotka olivat tehneet tästä epäsuositun. Uusi keisari yllätti senaatin julistamalla, että antaisi polttaa asiakirjat, jotka liittyivät Tiberiuksen todellisia ja kuviteltuja vastustajia koskeviin oikeudenkäynteihin.
Yläluokka huokaisi helpotuksesta kaikkialla Rooman valtakunnassa – imperiumi oli saanut keisarin, joka halusi aloittaa kautensa puhtaalta pöydältä.
Myös tavallisella kansalla oli syytä iloon: Noin 200 000 roomalaista saivat lahjoja Caligulan keisariksi julistamista seuraavina päivinä.
Uuden keisarin valintaa juhlittiin myös suurimmilla koskaan järjestetyillä hevoskilpailuilla ja loisteliailla sirkusnäytännöillä, joissa tapettiin katsojien iloksi neljäsataa karhua, leijonaa ja muuta villieläintä.
Tiberius, joka ei ollut viihtynyt pääkaupungissa, oli kitsastellut myös julkisten huvitusten suhteen. Caligulan valtaannousun myötä Roomassa näytti alkaneen uusi, huoleton aikakausi – tai niin roomalaiset uskoivat.
Caligula ilmoitti käynnistävänsä uudelleen rakennushankkeita, jotka Augustus oli aikoinaan aloittanut ja saita Tiberius keskeyttänyt. Valtion kassa oli täynnä, ja varoilla alettiinkin kiireen vilkkaa rakentaa teitä, akvedukteja ja satamia.
Uusi keisari myös esitti toistuvasti toiveen, että julkisia varoja ei käytettäisi patsaiden pystyttämiseen hänen kunniakseen.
Keisari teki itseään tykö myös Rooman älymystölle muun muassa lupaamalla päästää pannasta monia siihen saakka kiellettyjä kirjoituksia ja kutsua Tiberiuksen karkottamia kynäniekkoja takaisin Roomaan.
Caligulan valtaannousun taanneen pretoriaanikaartin jäsenetkin saivat tuestaan ruhtinaallisen korvauksen. Näin tuore keisari pönkitti valta-asemaansa.

Valtakautensa alkuvaiheessa Caligula kielsi alamaisiaan pystyttämästä hänelle patsaita. Myöhemmin hän muutti mielensä ja halusi itseään palvottavan elävänä jumalana.
Sairaus muutti keisarin hirviöksi
Pian valtaannousunsa jälkeen Caligula matkusti saarille, joilla hänen äitinsä ja veljensä olivat kärsineet ja kuolleet Tiberiuksen määräyksestä.
Hän etsi perheenjäsentensä luut, poltatti ne ja toi tuhkat mukanaan Roomaan. Pääkaupungissa uurnat kuljetettiin juhlavassa surusaatossa Augustuksen mausoleumiin.
Teko palautti elävästi roomalaisten mieliin, miten Caligulan äiti Agrippina oli 17 vuotta aikaisemmin saapunut Roomaan miehensä, suuren Germanicuksen, uurnaa kantaen. Juuri sitä Caligula näytöksellään halusikin.
Lokakuussa 37 Caligula sairastui vakavasti, mikä syöksi Filonin ja Suetoniuksen mukaan koko valtakunnan surun valtaan. Parin kuukauden kuluttua tauti talttui ja Caligula nousi sairasvuoteeltaan muuttuneena miehenä.
Caligulan sairastaessa muuan aatelismies oli luvannut taistella gladiaattorina, jos keisari selviäisi sairaudestaan. Kun Caligula kuuli lupauksesta, hän vaati oitis miestä täyttämään lupauksensa.
Miesparka joutui taistelemaan monta ottelua, ennen kuin keisari oli tyytyväinen ja päästi hänet menemään. Huonommin kävi eräälle aatelismiehelle, joka oli luvannut antaa henkensä jumalille vastineeksi Caligulan paranemisesta. Keisari heitätti hänet kalliolta päästäkseen eroon moisesta hännystelijästä.
Seuraavaksi Caligula suuntasi huomionsa Tiberiuksen lapsenlapseen Gemellukseen. Tiberius oli testamentissaan nimennyt Gemelluksen ja Caligulan perimysjärjestyksessä tasavertaisiksi.
Pretoriaanikaartin päällikkö Quintus Macro oli kuitenkin taivutellut senaatin mitätöimään testamentin, ja keisariksi noussut Caligula oli roomalaisen tavan mukaan adoptoinut Gemelluksen.
Sairaalloinen Gemellus oli tuskin mikään todellinen uhka Caligulan valta-asemalle, mutta pahat kielet olivat kuiskutelleet keisarin korvaan, että Gemellus oli valmistautunut Caligulan kuoleman varalta, ja se riitti.
Caligula määräsi Gemelluksen surmaamaan itsensä. Kun tämä ei rohjennut käyttää hänelle tuotua miekkaa itse, sotilas teki työn hänen puolestaan.
Seuraavaksi oli Quintus Macron vuoro. Häntä pidettiin Roomassa hyvin vaikutusvaltaisena miehenä, jonka väitettiin pitävän poliittisesti kokematonta keisaria talutusnuorassaan.
”Minuahan ei kukaan ohjaile!” Caligulan väitetään tiuskaisseen kiukuspäissään kuultuaan väitteen. Hän syrjäytti Macron virasta ja punoi tätä vastaan niin raskauttavia todisteita, että tämä teki välittömästi niistä kuultuaan vaimoineen itsemurhan pelastaakseen lastensa perinnön.
Roomalaisen tavan mukaan valtio otti haltuunsa rikoksesta tuomitun omaisuuden. Lapsia ei kuitenkaan lain mukaan voinut syyttää vanhempiensa teoista, ja heistä tuli perheen omaisuuden haltijoita vanhempien kuoltua. Niinpä monet ylhäiset roomalaiset päätyivät itsemurhaan välttääkseen mahdollisen tuomion.
Vuonna 39 Caligula piti myrskyisän puheen, joka säikäytti senaattorit perin juurin. Hän syytti senaattoreita hyväuskoisiksi ja epäluotettaviksi hännystelijöiksi. Lisäksi hän toi julki vanhoihin petossyytteisiin liittyviä asiakirjoja, jotka oli uskotellut polttaneensa kaksi vuotta aikaisemmin.
Senaattorien petossyytteet otettiin uudelleen käsittelyyn, ja monia vaikutusvaltaisia senaattoreita tuomittiin kuolemaan tai maanpakoon.
Suurimmassa vaarassa olivat varakkaat senaattorit, sillä vainojen todellinen syy oli Caligulan rahapula ja halu päästä käsiksi tuomittujen senaattorien omaisuuteen.

Caligula piti itseään taiteilijana ja lausui runoja kuulle kuljeksiessaan öisin levottomana palatsinsa käytävillä.
Sairaus muutti Caligulaa
Caligula sairastui vakavasti noin puoli vuotta keisariksi tulonsa jälkeen ja toipui vasta parin kuukauden kuluttua.
Historioitsija Filon Aleksandrialainen kirjoitti, että sairaus muutti Caligulan hirviöksi. Jotkut asiantuntijat ovat arvelleet, että keisaria saattoi vaivata aivokalvontulehdus tai aivokasvain.
Monet tutkijat uskovat myös, että Caligula sairasti lapsena epilepsiaa. Caligulan elämästä paljon kirjoittanut historioitsija Suetonius kirjoitti aiheesta näin:
”Äkillisten huimauskohtausten aikana hän ei kyennyt kävelemään, seisomaan, ajattelemaan selkeästi eikä edes pitämään päätään pystyssä.”
Lisäksi Caligula kärsi unettomuudesta. ”Hän nukkui harvoin enempää kuin kolme tuntia yössä eikä koskaan sikeästi vaan heräsi tuon tuostakin outoihin näkyihin.
Hän ei halunnut maata koko yötä valveilla vaan istui lavitsallaan tai vaelteli rauhattomana palatsin pylväskäytävissä pyytäen aamunkoittoa kiirehtimään”, Suetonius kirjoitti.
Ei tiedetä varmuudella, oliko Caligula lääketieteellisessä mielessä psyykkisesti sairas. Aikalaislähteet kertovat kuitenkin miehestä, joka himosi valtaa, leikki sadistisesti uhreillaan eikä tuntenut myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan.
Nykyään edellä mainitut luonteenpiirteet yhdistetään psykopaattiseen persoonallisuuteen.
Caligula suri sisarensa kuolemaa
Caligulan jo valmiiksi järkkynyttä mielenterveyttä ei parantanut se, että hänen suosikkisisarensa Drusilla sairastui äkillisesti ja kuoli kesällä 38. Caligula otti rakkaan sisarensa kuoleman niin raskaasti, ettei hän kyennyt edes osallistumaan tämän hautajaisiin.
Sen sijaan hän määräsi senaatin julistamaan Drusillan jumalattareksi ja nimittämään joukon pappeja palvomaan tätä.
Drusillan nimi piti mainita rukouksissa ja häntä esittäviä patsaita piti pystyttää valtakunnan joka kolkkaan. Lisäksi Caligula järjesti edesmenneen sisarensa kunniaksi suurelliset sirkusmenot, joiden aikana norsut kuljettivat Drusillaa esittävää jättikokoista patsasta ympäri areenaa.
Caligula tuhlasi omaisuuden
Tiberius oli jättänyt seuraajalleen perinnöksi 2,7 miljardia sestertiusta; summa oli valtava omaisuus aikana, jolloin viisihenkinen perhe tuli toimeen noin tuhannella sestertiuksella vuodessa. Caligula onnistui kuitenkin tuhlaamaan perinnön kahdessa vuodessa.
Osan rahoista nuori keisari oli käyttänyt mittaviin rakennushankkeisiin, joita historioitsija Plinius vanhempi nimitti ”ihmeiksi”. Suurin osa varoista oli kuitenkin huvennut huvituksiin: Caligula rakennutti muun muassa kaksi aikansa suurinta laivaa sekä kelluvan palatsin pylväikköineen ja puutarhoineen.
Caligula rakasti hevosia, ja hänen suosikkihevonsensa talli oli koristeltu marmorilla ja norsunluulla. Lisäksi hän perusti palatsiinsa ilotalon ja nautti päivittäin aterioillaan eksoottisia ja kalliita ruokalajeja.
Kun Tiberiuksen perintö oli käytetty, Caligula alkoi kiristää rikkailta suvuilta ”lahjoituksia" tai pakotti varakkaat alamaisensa testamenttaamaan omaisuutensa hänelle. Rahapulassaan hän jopa myi sisartensa omaisuutta huutokaupassa, johon hän itse osallistui korottamalla huudoillaan hintoja pilviin.
Caligula myös määräsi uusia maksuja oikeudenkäynneille, avioerolle, prostituutiolle ja orjakaupalle. Lisäksi hän keksi alkaa huutokaupata gladiaattoreita. Upporikas Aponius-niminen mies torkahti kerran pahaksi onnekseen kesken gladiaattorihuutokaupan.
Herättyään hän sai kuulla olevansa 13 gladiaattorin onnellinen – joskin yhdeksän miljoonaa sestertiusta köyhempi – omistaja.

Caligula lyötti kolikon, jonka toisella puolella oli kuvattuna hänen kolme sisartaan ja toisella puolella hän itse.
Caligula harjoitti insestiä kaikkien sisartensa kanssa
Suetoniuksen mukaan Caligula harrasti seksiä sisartensa kanssa. Kerrotaan, että isoäiti yllätti Caligulan ja tämän lempisisaren Drusillan itse teossa jo näiden ollessa nuoria.
Väitetään myös, että Caligula pelehti Drusillan ja tämän aviomiehen Lebiduksen kanssa kanssa vielä senkin jälkeen, kun nämä olivat avioituneet.
Caligulan väitetään olleen biseksuaali ja provosoineen mielellään ihmisiä suutelemalla julkisesti miespuolisia suosikkinäyttelijöitään.
Hänen kerrotaan myös vetäytyneen usein juhlissa harrastamaan seksiä naimisissa olevien naisten kanssa, vaikka näiden aviomiehet olivat paikalla, ja arvostelleen jälkeenpäin avoimesti naisten taitoja.
Caligula avioitui historiallisten lähteiden mukaan varmuudella kolme kertaa. Kerrotaan myös, että keisari ilmestyi yllättäen erään aatelismiehen häihin, vei morsiamen mukanaan ja ilmoitti seuraavana päivänä ottaneensa naisen vaimokseen.
Hän kuitenkin kyllästyi naiseen nopeasti ja hylkäsi tämän jo muutaman päivän kuluttua. Ei tiedetä varmasti, ehtikö pari avioitua virallisesti.
Caligulan kolmas (tai neljäs) vaimo Caesonia jäi hänen viimeiseksi puolisokseen. Caligula oli Caesoniasta hyvin ylpeä ja esitteli legioonalaisasuun pukeutunutta tai täysin alastonta vaimoaan mielellään julkisesti.
Caligula halusi olla palvottu
Valtakautensa alussa Caligula oli suhteellisen vaatimaton, mutta vähitellen hän alkoi jäljitellä pukeutumisellaan jumalia, kuten Apolloa ja Mercuriusta, ja jopa rakkauden jumalatarta Venusta.
Ensin monet pitivät tapaa vain osoituksena keisarin rakkaudesta teatteria kohtaan, mutta vähitellen kansalle valkeni, että kyse oli muustakin.
Caligula alkoi puhua itsestään jumalana ja vihki Forum Romanumilla sijaitsevan Castorin ja Polluxin temppelin palvontapaikaksi itselleen.
Caligulan mielivallan kohteeksi joutuivat erityisesti senaattorit, joiden hän totesi joutavan vaikka orjiksi. Ne senaattorit, joita Caligula ei ajanut vararikkoon tai murhauttanut, joutuivat kokemaan nöyryytyksiä.
Jotkut joutuivat luopumaan vaimostaan, toiset ylhäisestä sukunimestään. Jopa kaikkein ylhäisimmät roomalaiset joutuivat heittäytymään maahan keisarin edessä ja suutelemaan tämän jalkoja.
Caligula pakotti senaattorit tuomitsemaan ja omakätisesti surmaamaan läheisiään ja samaan aikaan ylistämään vainoojaansa.
Senaattori Titus Rufus sai lietsottua joukon muita senaattoreita vastarintaan yhä mielipuolisemmaksi käyvää keisaria vastaan, mutta kapina epäonnistui eikä Titukselle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tappaa itsensä.
Caligulaa vastaan juoniteltiin, mutta salaliitot paljastuivat ennen kuin niitä ehdittiin panna täytäntöön. Keisari pelkäsi syystäkin henkensä puolesta ja lupasi maksaa ilmiantajille kahdeksasosan paljastuneen ”petturin” omaisuudesta. Niinpä ilmiantajista ei ollut pulaa.
Caligulan uhreiksi joutuivat myös Mauretanian kuningas Ptolemaios, joka oli hänelle sukua, sekä hänen sisarensa Drusillan leskeksi jäänyt aviomies Lepidus. Caligula epäili myös kahta vielä elossa olevaa sisartaan pettureiksi ja tuomitsi nämä maanpakoon.

Caligulaa iskettiin useita kertoja miekoilla ja tikareilla, ja hän kuoli lopulta verenhukkaan.
Hirmuhallitsija kuoli omiensa uhrina
- tammikuuta 41 Caligula uhrasi varhain aamulla jumalille flamingon ja seurasi myöhemmin teatteriesitystä Palatinuskukkulalla. Yhden aikaan iltapäivällä hän poistui pienen seurueen kanssa teatterista ja suuntasi kapealle kujalle, joka johti hänen palatsiinsa. Matkalla hän joutui väijytykseen.
Yhtäkkiä pretoriaanikaartin päällikkö Cassius Chaerea veti esiin miekkansa ja iski sillä Caligulaa kaulan seudulle. Tämä yritti paeta, mutta ei onnistunut. Säilyneiden lähteiden mukaan keisari ei kuollut heti vaan ehti saada useita miekan- ja tikariniskuja. ”Olen yhä elossa!” Caligulan väitetään huutaneen tuskissaan.
Juutalaisen historioitsijan Josefuksen mukaan attentaatin syynä oli se, että Caligula oli pilkannut kaartin päällikköä Cassius Chaereaa naismaiseksi. Todennäköisempi selitys on kuitenkin se, että salaliittolaiset halusivat surmata keisarin ennen kuin tämä ehtisi tapattaa heidät.
Osa salamurhaajista sai tuomionsa saman tien. Caligulan henkilökohtainen henkivartiokaarti, joka koostui tarkoin valituista germaanisotureista, kiiruhti paikalle ja tappoi useita salaliittolaisia.
Loput kuitenkin pääsivät pakoon, etsivät käsiinsä Caligulan vaimon Caesonian ja tappoivat hänet sekä Caligulan ainoan lapsen, kaksivuotiaan Julia Drusillan.
Koko pretoriaanikaarti ei ollut mukana Cassius Chaerean salamurhahankkeessa, vaan suurin osa kaartilaisista pysyi uskollisena keisarille.
Myös tavallinen kansa, joka oli kärsinyt Caligulan aikana vähemmän kuin yläluokka, tuomitsi keisarin murhan ja vaati murhaajia tuomiolle. Ennen pitkää salaliittolaiset vangittiinkin ja tuomittiin kuolemaan.
Senaatti keskusteli lyhyesti siitä, pitäisikö Roomasta tehdä taas tasavalta, mutta päätyi lopulta valitsemaan uudeksi keisariksi Caligulan sedän Claudiuksen.
Caligulan ruumis poltettiin murhapäivän iltana Rooman ulkopuolella sijaitsevassa Lamiin puutarhassa yksinkertaisessa seremoniassa, jonka hänen ystävänsä olivat järjestäneet.
Kun Caligulan sisaret palasivat maanpaosta Roomaan, he veivät hänen uurnansa Augustuksen mausoleumiin, jonne muidenkin hänen läheistensä tuhkat oli sijoitettu.